Tampere
24 May, Friday
26° C

Proakatemian esseepankki

Hei mä osaan!



Kirjoittanut: Milana Itäpää - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Myynti. Kuullessani tuon sanan hymy leviää kasvoilleni korvia myöten ja mahassa kutkuttaa. Miten yksi sana voi herättää niin paljon positiivisia tunteita? Innostaa, ilahduttaa ja tsemppaa… välillä vähän jopa voimaannuttaa. 

Kuulostiko tutulta? Minulle ainakin, nimittäin julkaisin hetki sitten esseen nimeltä “Myynti on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa”. Aloitin kyseisen kirjoitelman juuri näillä samaisilla lauseilla, mutta yksi vissi ero siitä löytyy: jokainen negatiivissävytteinen sana on nyt korvattu positiivisella.  

Nuo sanat ja tuo alku eivät ole vain todiste siitä, että mielenmallini on todella muuttunut myynnin suhteen lopullisesti vaan todiste jostain itselle merkittävämmästä asiasta. Todiste siitä, että joku tai jokin on johtanut näinkin valoisaan alkuun kirjoittaessani vasta toista esseetäni myynnistä, aiheesta, jota pidin aikaisemmin mörkönä – verivihollisenani.  

Keskiviikkona 27. huhtikuuta pidimme tiimimme Empirian kanssa myyntipäivät, jotka kruunasivat myyntikurssimme. Agendanamme oli myydä Empirian projektin Padel Festin lippuja sekä samalla markkinoida kyseistä opiskelijatapahtumaa. 

Päivämme alkoi hyvissä ajoin aamulla ja pienen alustuksen, ohjeistuksen sekä briiffin jälkeen jakauduimme pienempiin myyntitiimeihin sekä suuntasimme eri puolille Tamperetta myyntihommiin. 

Ennen päivän alkua, saati sen lopuksi en osannut aavistaakaan, että tämä olisi se hetki, se kokemus, joka laittaisi itselläni maailmankirjat sekaisin. Tämän päivän jälkeen se kuuluisa mielenmallini olisi todella tehnyt toivotun täyskäännöksen.  

Kurvasimme myyntitiimimme kanssa TAMK:in pääkampuksen pihaan ja marssimme reippaina kainalot täynnä krääsää kohti pääovia. Minulla oli siinä kohtaa jo hassu tunne: tästä tulee hiton hyvä. Hassu tunne ei johtunut suinkaan tiimistä, siihen oli luotto heti alkumetreillä: ihan huippu. Hassu tunne ei myöskään johtunut myyntitehtävästä, sekin oli jo itsessään aivan mahtava. Hassu tunne johtui siitä, että tunsin pitkään aikaan jotain erilaista myyntipäivää kohtaan: myymistä kohtaan ylipäätään. Se tunne oli jotain niin erilaista. Se laittoi suorastaan pomppimaan ilosta. Kenties alitajuntaisesti osasin jo aistia sen, että: “Milana nyt on sun vuorosi loistaa! “ 

Tiedän, että olen hyvin energinen pakkaus, suorastaan villi, kun sille päälle satun. Kuulen usein myös, että olen erittäin aurinkoinen, puhelias, innostunut ja nauravainen persoona. Ulospäinsuuntautuneisuus sekä heittäytyjän luonne varmasti vain korostavat näitä piirteitä. En ole osannut noteerata näitä vahvuuksiani ennen tätä kyseistä päivää niin, että juuri ne olisivat tehneet tehtävänsä myyntihommissa. Tämän myyntikokemuksen jälkeen kuitenkin oivalsin sen. Juuri nämä luonteenpiirteet ja koko persoonani tässä valossa oli ollut suurempi valttikortti kuin mikään muu opeteltu myyntislogan. Se, että aito luonteeni vielä näyttäytyi näinkin edukseen aina joka hetkellä, kun tartuin härkää sarvista myyntimielessä, juontui puhtaasti asenteestani myyntiä kohtaan sinä päivänä: se oli kohdallaan. 

En minä miettinyt aamulla kouluun lähtiessäni tietäen, että myyntipäivä on edessä, kuinka minun täytyisi nyt tähän asennoitua ja miten tekisin sen. Ei minun tarvinnut. Se tapahtui itsestään, enkä edes ymmärtänyt kuin vasta jälkikäteen, mistä se johtui. Minulla oli jo aamulla hauskaa, kun koko tiimin voimin löimme vielä viisaita päitämme yhteen ja taputimme toisia olkapäille tsempeiksi hassuttelun kera.  

Kun pienemmät tiimit oli jaettu ja lähtöä kohti myyntipisteitä alettiin tekemään, keräsimme vielä matkaan mukaan kaikenlaista rekvisiittaa myyntiständeillemme. Vappu oli ovella ja seassa oli Leinauhoista vappuhuiskuihin, myös muutama joulukoriste oli eksynyt tavaroiden sekaan. Niin Empiria kuin meidän pikkutiimimmekin aloitti hyvällä fiiliksellä, mikä varmasti edesauttoi päivän onnistumista. Heitimme yhdessä “jerryä” jo automatkalla kohti TAMK:ia ja naurua riitti. Naurua riitti niin paljon, että jossain kohtaa kävi kieltämättä mielessä, meneeköhän tämä jopa jo ihan pelleilyksi. Potentiaalia meidän myyntitiimissä oli kuitenkin sen verran paljon, että ei pieni pelleilykään olisi ollut kuitenkaan pahitteeksi, se olisi ollut voimavara. 

Saavuttuamme pääkallopaikalle somistimme myyntiständimme kuntoon. Porukkaa virtasi hyvin ständin ohi, muutama utelias pysähtyi askeleen pari päähän jo siinä kohtaan ihailemaan (XD) tai ihmettelemään, että mikä homma. Voi olla, että ständi näytti aluksi hieman joulukuuselta, mutta pienen tuunauksen jälkeen ja tee se itse –menetelmin saimme luotua, mitä moitteettomimman myyntipisteen. 

En tiedä mikä perkuleen myyntikärpänen mua pisti persuksiin, mutta jokin kolahti. Ilman sen kummempia miettimättä tai harjoittelematta tämän tapahtuman myymisen osalta tartuin melkein heti alkuun jokaista vastaantulevaa yksilöä tai porukkaa hihasta ja pyrin jäämään suustani kiinni niin, että kauppaa syntyisi. Heiluttelin vappuhuiskua, pompin ja juoksin paikoitellen pää kolmantena jalkana niin, että hetkellisesti oli pakko jarrutella moottoriturpaani myöten niin, että helposti lähestyttävyyden sijaan en karkottaisi kaikkia asiakkaita. 

Minä todella nautin siitä. Nautin pitkin päivää siitä, että sain naurattaa ja viihdyttää asiakkaita sekä ihmisiä. Nautin siitä, että sain olla oma hassu itseni ja samalla se tuottaisi tulosta myös bisnesnäkökulmasta. Tein töitä, mutta pidin hauskaa. Kaikki se myyminen tapahtui huomaamatta, siinä jutustelun lomassa, vaikka myynti olikin prioriteetti yksi ja kaiken muun tulisi tulla siinä sivussa. Minun kohdallani homma toimi hyvin näin. Kun myynti tapahtui ja kauppa kävi se vain ruokki omistautumistani sille päivälle ja meidän tiimimme tehtävälle: myydä mahdollisimman paljon. Sain onnistumista sekä uusista kohtaamisista lisää virtaa, virtaa niin, että se jos jokin pisti hymyilyttämään.  

Miten sitten ymmärsin, että tein jotain oikein, vaikka kyse olikin myynnistä, josta en aikaisemmin niin välittänyt? Toki konkreettinen tulos siitä, että kauppoja tuli sekä yleinen onnistumisen tunne ja hyvä fiilis. Ymmärrykseen kuitenkin isoimman tien raivasi tiimikavereiden kommentit ja kehut. Koska myyntipäivämme oli tiimityötä, mitä totutusti Proakatemialla harjoitamme, tiimi oli vahvasti tekemisessä päivän mittaan mukana. Saatoimme myydä lipun, jos toisenkin kaksin kolmin tai koko porukalla, tai joku saattoi seurata oman tehtävänsä ohella suoriutumistani erilaisten myyntitilanteiden ja kohtaamisten parissa. 

Sainkin päivän mittaan ilahduttavia ja kannustavia kommentteja siitä, kuinka hyvin myyntitiimimme mielestä suoriuduin päivästä: olin oikea myyntitykki. En ehkä ollut johtotähti tilastollisesti, mutta se kuinka vaivattomasti ja pieteetillä rennon ottein ja iloisella draivilla vein homman omalla tavalla maaliin, nostatti kehuja ilmaan. Tässä kohtaan saattaa kuulostaa melkoiselta itsensä ylistämiseltä, mutta onhan se hyvä osata välillä sanoittaa ja pistää ylöskin niitä omia onnistumisia ja kehujakin, kun niitä joskus ja jouluna saa. ? Muistaa vaan palata takaisin maan pinnalle sitten hetken päästä. 

Kotiin palattuani pitkän ja antoisan myyntipäivän päätteeksi, jäin pohtimaan sitä, mikä minuun tänään meni. Miksi se tunne, jota myyntiä tehdessä rinnassa lämmitti, oli toisaalta niin tuttu, mutta tavallaan hyvin tuntematon. Ymmärsin lopulta sen, että olenhan minä aikaisemminkin tuntenut myyntiä kohtaan niin. Myynti on ollut yhtä hauskaa kuin nyt aikaisemminkin. Olen loistanut nimenomaan myyntitehtävissä, jossa kohdataan ihmiset kasvokkain. Myydään paikan päällä, kuten tuona päivänä ständillä. Erilaiset messut ja esimerkiksi erinäiset verkostoitumistilanteet ja tapahtumat ovat olleet minun heiniäni tämän tapaisen myymisen suhteen. Tilanteen ja tapahtuman ollessa oikea, onnistunutta myyntiä on edesauttanut palo myytävään tuotteeseen tai palveluun. Aito kiinnostus sekä tietämys, ne ovat aina vieneet pitkälle. 

Minun juttuni onkin ilmeisesti myyminen. Kunhan saan vain tuoda persoonaani esille ja kaikki muut vaikuttavat tekijät ovat kohdallaan, niin olen kuin olenkin varsinainen myyntinainen. Aikaisemmassa myyntiesseessä sivuamani puhelinmyynti ei kuitenkaan ehkä vielä tunnu omalta jutultani, mutta olen valmis antamaan sillekkin mahdollisuuden tämän kokemuksen sekä oivalluksen jälkeen ehdottomasti!

Kommentoi