Elämme mahdollisuuksien maailmassa. Eräänlaista uutta aikakautta, joka mahdollistaa villeimmätkin liikeideat ja ajatukset, harrastukset ja ylipäätään valintojen laajuus nykypäivänä lyö toisinaan ällikällä. Kauan aikaa sitten valinnat olivat muiden kuin itsesi käsissä. Saatettiin valita opiskelupaikka puolestasi, työpaikka tehtaalla tai maatilalla oli jo sinetöity kun synnyit tai jopa tuleva puoliso oltiin sovittu etukäteen. Valintojen maailma oli aikanaan toista. Ihmiset tyytyivät asemaansa ja vain harvat uskalsivat tai edes pystyivät lähteä tavoittelemaan juuri niitä asioita, joita itse halusivat. Nykypäivänä ajat ovat toisin. Mahdollisuuksien kirjo on aivan järisyttävän suuri. Kysymys kuuluu; miksi elämä ei sitten olekaan hohdokasta ja pumpulia, jos voimme valita täysin mitä teemme? Stressiä, kiirettä ja tyytymättömyyttä päivästä toiseen. Luin Mark Mansonin kirjan The Subtle Art of Not Giving a F*ck ja tähän elämäntilanteeseeni kirja osui aivan naulan kantaan.

Tunsin päässäni jonkinlaisen helpotuksen, kun Manson toteaa, että syy tähän stressiin ja kiireeseen on se, että yritämme tehdä kaikkea kerralla. Sehän olen juuri minä. On erittäin vaikeaa olla sanomatta ei. Kaikkeen on kiva lähteä mukaan, enkä halua olla se Applen kaveri, joka jätti ottamatta tilaisuuden vastaan ja katuu sitä myöhemmin. Mahdollisuuksia on niin valtavasti. Vähän kuin heittäisi onkia veteen. Odotus ja onkien hallinnointi voi viedä valtavasti aikaa ja vaivaa, kunnes lopulta vain yksi kymmenestä ongesta tuo sen halutun vonkaleen. Miksi käyttää aikansa kaikkien kymmenen ongen vahtimiseen, kun yhdellä ongella, kunnon syötillä ja oikealla paikanvalinnalla voi kerralla saada sen ison saaliin? Tähän olen itse tällä hetkellä etsimässä vastausta. Mikä on minulle tärkeää, mikä vie minua eteenpäin tavoitteissani ja mihin minun tulisi keskittyä. Missä on se oikea paikka, mikä on se oikea syötti ja millaista saalista oikein tavoittelen.

Kamppailulajina elämä

Elämä on kamppailua. Kamppailua erilaisten asioiden, tilanteiden, vaiheiden ja ihmisten kanssa. Suurimmaksi osaksi voit kuitenkin itse vaikuttaa siihen, mitä kamppailua käyt, mikä on se oikeanlainen kamppailu juuri sinulle. Manson kysyy, mikä on ultimaattinen tavoitteesi, jonka haluat saavuttaa? Sellainen tavoite, joka voitaisiin kirjoittaa hautakiveesi. Tähän vastaaminen ei kuitenkaan ole hänenkään sanojensa mukaan helppoa. Siis ei todellakaan ole. Monet meistä sanovat haluavansa onnellisuutta, rakastavan perheen ja työn josta aidosti nauttii, mutta nämä ovat Mansonin mukaan epämääräisiä tavoitteita. Epämääräiset tavoitteet taas eivät laukaise tarvittavaa potkua ja paloa, jotta voisit nämä aidosti jonain päivänä saavuttaa ja menestyä elämässä sillä tavalla, josta haaveilet. Tämä vaatii jo aiemmin mainittua kamppailua. Jos haluat ikinä saavuttaa mitään, sinun tulee kamppailla sen puolesta. Ahkera työnteko ja sinnikkyys vievät kenet tahansa päämääräänsä, Manson kertoo. Koska kamppailu on väistämätöntä meille jokaiselle, Manson kehottaa pyrkimään tunnistamaan niitä asioita, joista aidosti nauttii ja pitää. Kun näiden asioiden parissa pääsee kamppailemaan, alat lopulta rakastaa tätä kamppailua, jonka jälkeen kamppailu on vain sanahelinää. Kuvailisin tätä sellaisella urbaanin sanakirjan sanalla kuin graindata. Graindaus on määritelty seuraavasti; Nähdä vaivaa, tehdä töitä jonkun asian eteen, raataa sen puolesta. Tällaisen tavoitteen löytymisen lisäksi on yhtäläisen tärkeää pystyä sanomaan ei niille kamppailuille, jotka eivät tuo sinulle iloa. Haluaisin aivan valtavasti löytää sen asian, jonka takia sitten vaikka juuri graindata. ”Concentrate on the few great things – and don’t give a fuck about everything else.”

Älä vertaa itseäsi Metallicaan

Tiivistelmä esimerkkitarinasta: Kitaristi Dave Mustaine sai kenkää bändistään vuonna 1983, juuri kun bändi oli kuuluisuuden partaalla. Vihaisena ja petettynä hän päätti osoittaa entiselle bändilleen, että he tekivät suuren virheen. Muutaman vuoden kova harjoittelu ja vaikka nyt se graindaus tuottivat tulosta ja hän päätyi perustamaan yhtyeen nimeltä Megadeth. Yli 25 miljoonaa myytyä levyä ympäri maailman, rahaa ja kuuluisuutta yllin kyllin. Onnellisuutta ja tyytyväisyyttä ei kuitenkaan ollut, miksi? Bändi, josta Mustaine sai aiemmin kenkää, tunnetaan nimellä Metallica. Hän vertasi itseään ja bändiään Metallicaan. Hän ajatteli epäonnistuneensa, vaikka kaikki ympärillä näytti ainoastaan jokaisen rokkarin unelmalta. Yleinen sudenkuoppa on verrata itseään muihin. Nykymaailmassa oikeinkin pinnalla viime vuodet ollut trendi, josta puhutaan ympäri somea ja mediaa tasaiseen tahtiin. Joillekkin, kuten Mustainelle, ainoa tapa mitata omaa onnistumista oli olla menestyneempi kuin vanhat bändikaverit. Metallicaa ja sen menestystä yhtään tuntevana voidaan todeta, että Dave Mustaine on melko lailla tuhoon tuomittu, mitä tulee hänen tavoitteeseensa.

Arvot ovat tärkeämpiä kuin menestys, jos onnellisuutta mietitään

Manson puhuu kirjassaan ns. paskoista arvoista. Paskojen arvojen noudattaminen johtuu useimmiten arvokkaiden arvojen puutteesta. Yksi esimerkki paskasta arvosta on materialistinen; kenellä on hienoin auto, isoin talo tai eniten tavaraa. Toinen esimerkki on mielihyvä. Jotkut asettavat prioriteetikseen elämässä mielihyvän. Mielihyvän yksinomainen tavoittelu ei ole terveellistä. Sitä pidetään erityisesti addiktien, ahmattien ja pettäjien (lue: avionrikkojat) arvona. Hedonismi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan; mikä tahansa asia, mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi. Joten jos et halua olla sokeasti hedonistinen tai himoissasi naapurisi uudesta Mersusta, sinun on tunnistettava arvot, joiden mukaan kannattaisi elää. Mansonin mukaan niiden hyvien arvojen tulisi:

– olla tosimaailmallisia
– hyödyksi yhteiskunnalle
– olla välittömiä ja kontrolloitavissa olevia

Esimerkiksi rehellisyys. Rehellisyys on hyvä arvo, koska voit hallita sitä (vain sinä voit päättää oletko totuudenmukainen vai et); se perustuu todellisuuteen; ja koska se tarjoaa totuudenmukaista palautetta muille, se on hyödyllinen arvo. Luovuus, anteliasuus ja nöyryys täyttävät myös nämä kriteerit.

Monet meistä kulkevat elämän läpi ikään kuin kokemuksemme asetettaisiin meille. Olipa kyse epäonnistuneesta työhaastattelusta, hylkääminen rakkaalta tai jopa missattu bussi, näemme itsemme onnettomina elämänolojen uhreina. Tästä pääsemmekin aasinsillalla kirjoittamaani esseeseen Uskomattomat uskomukset, jossa kerron mielemme rajoitteisuudesta ja toisaalta myös sen rajattomista mahdollisuuksista. Nyt kun asiaa alkaa pohtimaan, olenko uhriutuja? Käynkö vapaaehtoisesti makuulleni ja asetan kaikki asiat päälleni niin, että aiheutan itselleni anoksian? Olenko tällä hetkellä kuitenkin hedonisti? Taidan kuitenkin olla tarpeessa loman, jotta löytäisin taas suunnan oman.

LÄHTEET:
Manson, M. 2016. The Subtle Art of Not Giving a F*ck. HarperOne.