Tampere
03 May, Friday
12° C

Proakatemian esseepankki

Fyre festivaali: onnistunut vai epäonnistunut tempaus?



Kirjoittanut: Juho-Petteri Urhemaa - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Fyre festivaali on tarina vailla vertaansa. Monille se on kärsimys ja menetys, toisille mielenkiintoinen tarina, joillekkin petos ja minulle se on opin paikka. Vaikka kuinka katastrofaalinen on tämä tarina, on siinä paljon hyvää, josta voimme ottaa oppia. Fyre festivaali oli tarkoitus järjestää vuonna 2017. Konsepti oli uusi, eikä vastaavanlaista festivaalia oltu aiemmin nähty. Luksus fetivaalit vailla vertaansa. Ne piti järjestää Bahamassa satumaisen kauniilla saarella, jonne lennettiin lentokoneella. Artisteina piti olla suosituimmat ja kuumimmat esiintyjä ja puitteet ekslusiivista tasoa. Bileet joita ei oltu koskaan nähty, johon kalleimmat liput maksoivat 250 000$. Toisin kävi ja jäljelle jäi karu tarina historiaan.

 

 

Fyre festivaalin kasvoina oli Billy McFarland, joka olikin koko idean isä. Oliko hän optimistinen visionääri vai hullu? Ehkä molempia, mutta hän sai 6 vuoden vankilatuomion ja hänet määrättiin luovuttamaan suuret summat rahaa. Kaikki ei siis mennyt aivan putkeen…

 

Fyre fetivaalin markkinointi

 

Fyren järjestäjät huomasivat ja älysivät markkinaraon, ekslusiiviset bileet eli Fyre festivaalit. Markkinointi oli tietenkin keino levittää tämä tajunnan räjäyttävä suunnitelma maailmalle ihmisten tietoisuuteen. Tässä on mielestäni jokaisella opittavaa, sillä festivaalien markkinointi oli valtava menestys. Tapahtuman järjestäjät osasivat hallita brändiään viimeiseen asti ja se on jokaisen yrityksen tavoite. Kaiken pohjana on tietenkin hyvä visuaalinen digi-ilme. Nettisivut ja sosiaalinen media olivat ulosanniltaan henkeä salpaavia ja myyviä. Se vei ihmisten innostukset mukanaan taivaisiin, eikä epäilyksille jäänyt tilaa.

 

Fyreä markkinoitiin myös suurilla summilla vaikuttajamarkkinoinnin kautta. He järjestivät muun muassa tempauksen, jossa samaan aikaan maailmanlaajuisesti tunnetuimpia vaikuttajia ja malleja julkaisi Instagramiin oranssin kuvan, jossa luki #fyrefetival. Tämä herätti tietenkin suurta mielenkiintoa, mistä oli kyse. Jokaisen vaikuttajan miljoonat ja miljoonat seuraajat saivat ruuduilleen näitä oransseja kuvia. Mikä olisikaan tehokkaampi tapa saada uusi asia oikealle kohderyhmälle tietoisuuteen. Tähän päälle festivaaleja markkinointiin säväyttävillä videoilla, jotka vetosivat tunteisiin. Niistä videoiosta tuli tunne, etten voi missata tätä tapahtumaa.

 

Malleja ja vaikuttajia kutsuttiin saarelle bilettämään ja pitämään hauskaa. Tämä kaikki kuvattiin, josta tehtiin hienoja markkinointi videoita, joka osui ja upposi yleisöönsä. Järjestäjät hyödynsivät tämän aikakauden trendejä eli sosiaalista mediaa ja vaikuttaja markkinointia. Kuuluisimmat Instagram vaikuttajat saattavat saada jopa nykypäivänä miljoona dollaria yhdestä kuvasta, jonka he postaavat sosiaaliseen mediaansa. Jos tällaisia rahasummia maksetaan markkinoinnista tulokset ovat varmasti monessa tapaa myös sen mukaisia.

 

Kun liput tulivat myyntii, myytiin ne 95% jo ensimmäisen kahden päivän aikana. Aika moinen saavutus sanon minä, jos vielä kalleimmat liput olivat omakotitalon hintaisia. Ennakkomyynti teki siis tehtävänsä, mutta tietämättömät kuluttajat eivätkään tienneet mitä odottaa. Kuka olisi edes osannut epäillä? Äkkiä tilanne oli se, että 8 viikossa piti saada koko festivaali täysin tyhjästä pystyyn. Se on käytännössä mahdottomuus tämän kokoluokan tapahtumassa. Vedet, sähkö, majoitukset, logistiset järjestelyt, ruoka, majoitukset, artistit, lavasteet, valot, äänentoisto ja loputon lista tähän päälle.

 

 

Käytännön järjestelyt

 

 

Käytännön järjestelyt olivat täysi katastrofi. Aikaa ja ymmärrystä tilanteeseen nähden oli aivan liian vähän. Paikallisia työmiehiä palkattiin hommiin, jotka tekivät yötä päivää ahkerasti töitä. Koska budjetit paukkuivat joka suunnilta raha oli kokoajan lopussa eivätkä kaikki saaneet palkkaansa. Täten paikalliset eivät kyenneet elättämään perhettään ja näin ongelma levisi. Kassakriisin takia hamuiltiin uusia sijoittajia mukaan, joille annettiin vääriä dokumentteja festivaalista. Totuuden tietäessä kukaan ei olisi sijoittanut siihen mitään. Tilanne alkoi näyttää minun silmiin suurelta huijaukselta, mutta oliko McFarland vain liian optimistinen ja luuli hallitsevansa tilanteen. Ainakin hän yritti ja teki töitä loppuun saakka.

 

Paikka alkoi rakentumaan, mutta puitteet olivat kaukana siitä, mitä luvattiin. Majoitukset olivat telttoja, joita käytettiin kriisialueilla ihmisten majoittamiseen, kunnon vessoja ei ollut, eikä ruokahuolto pelannut. Oikeastaan kaikki olivat pielessä, mutta festivaalit aiottiin silti pitää. Ihmisillä heräsi epäilyksiä festivaaleista ja sosiaalisen median kanaviin alkoi tulemaan vihaisia ja epäileviä kommentteja. Järjestäjät ottivat kommentti mahdollisuudet pois käytöstä ja jatkoivat vakuuteltua. Tässä kohtaa totuus oli kuitenkin selvillä jo, ettei festivaaleja saada aikaiseksi niillä puitteilla, joilla oli luvattu.

 

Koitti festivaali päivä… Ihmisiä lennätettiin rähjäisillä lentokoneilla tapahtuma-alueelle ja kaaos oli valmis. Ihmisten epäilyt kävivät toteen. Siellä ei ollut kunnollisia puitteita järjestää tapahtumia ja sekasorto syntyi. Ei ollut puitteita mihinkään ja ruoka oli vähissä. Hysteria valtasi ihmiset ja paikallaolijat eivät varmasti unohda tapahtunutta.

 

 

Miten voi näin käydä? Kiillotettu ja hiottu julkisivu pitää takanaan jotain aivan muuta. Tästä on vain otettava opiksi niin hyvällä kuin huonolla. Ainoastaan minua jäi ihmetyttämään oliko tämä lopputulos tarkoitus vai vahinko?

 

Lähde:

  1. Smith, C. Dokumentti: Luksusfestivaali, joka lässähti. Netflix.
Kommentoi