Teimme tiimiyrityksemme kanssa ensimmäisen harjoituksen ensi syksyn 24h-innovointia varten viime viikolla. Tapahtuman toimeksiantajana toimi Ahlman ja jakauduimme kahteen eri ryhmään suorittamaan kahta eri toimeksiantoa. Ryhmät oli jaettu vahvuuksien ja toiveiden perusteella, näin ollen kummastakin ryhmästä löytyi tekijöitä eri tehtäviin – haastattelut, visuaalinen ilme, kyseenalaistaminen, kyselyiden tulkitseminen, viihtyvyys, raportointi ja niin edelleen. Itse pääsin työstämään ryhmämme raporttia ja analysoimaan tutkimustuloksia, sekä hieman kehittelemään tutkimuskysymyksiä, rooli sopi minulle paremmin kuin hyvin. Lopulta palautimme lhes 40-sivuisen raportin toimeksiantajallemme, sekä valmentajallemme. Varsinainen essee on siis toimitettu jo raportin muodossa, mutta teen tähän vielä motorolan omalta osaltani:

Mitä hyvää?

Suhtauduin kauhunsekaisin tuntein ajatukseen 24 tunnin puristuksesta ja siitä, että täytyisi ajatella jatkuvasti yhteistyössä ihmisten kanssa. Kuitenkin prosessi tuntui kovin luonnolliselta ja se eteni suhteellisen itsekseen, luulen tämän johtuvan pitkälti siitä, että tunnemme toisemme jo niin, että tiedämme kenen tehtävä on mikäkin. Itseasiassa tämä oli tosi tärkeä havainto itselleni myös koko tiimin kannalta, ikään kuin huomaamatta, myös etäillessä, ovat toisten työtavat ja tapa ajatella tullut tutuksi. Ehdottomasti hyvää siis oli porukan kokoonpano ja se, että jokainen pääsi käyttämään vahvuuksiaan, sekä haastamaan itseään sopivissa määrin. Jopa itse aamuvirkkuna jaksoin painaa pitkälle yli puolen yön vain yhteishenkemme ja sen kuuluisan “pöhinän” ansiosta! Projektipällikkömme sekä yhteyshenkilömme Ahlmanille tekivät myös loistavaa työtä, kiitos heille siitä.

Mitä opin?

Teimme hyvin laajat tutkimuskysymykset ja monia erilaisia haastatteluja sekä tutkimuksia. Jälkikäteen ymmärsin, että vaikka kysyimme paljon oikeita asioita, kysyimme myös paljon itse kysymyksen ja tarkoituksen kannalta epäoleellisia juttuja. Jos esimerkiksi oli tarkoitus kysyä ajatuksia yhteisön vaikutuksesta tiimioppimiseen, on käytännössä turha kysyä siitä, miten palautetta tulisi antaa ja niin edelleen. Ensi kerralla siis jo kysymysten luomisessa tarkempi seula käyttöön, mikä helpottaa myös vastausten läpi käymistä. Tämä on tärkeä oppi myös opinnäytetyöhöni, jonka kanssa olen vaiheessa, missä suunnittelen haastattelukysymyksiä.

Mitä kehitettävää?

Olen itse tottunut ulkoilemaan vähintään kerran päivässä. Se pitää mielen virkeänä ja auttaa ajattelemaan. Tämä kuitenkin hieman unohtui siinä suorittaessa ja ensi kerralla täytyy kyllä muistaa pitää myös tästä huolta. Vaikka kaikki tuntuu kiireiseltä, uskoisin myös työtehojen parantuvan, kun pitää taukoa pihalla tai vie osan ajatustyöstä ulkoilmoihin. Myös valmistautumisessa voisimme petrata, ja etsiä alan kirjallisuutta etukäteen. Toki tämä on mahdollista vain, jos toimeksiannon aiheen tietää etukäteen, kuten nyt tiesimme.

Mitä vien käytäntöön?

Porukkamme ratkoi toimeksiantoa liittyen tiimioppimiseen ja kyselytutkimuksemme toivat paljon näkökulmia aiheeseen, sekä uusia, että vanhoja vahvistavia. Käytäntöön aion viedä myös palautekulttuurin korostamisen ja tavat kehittää sitä. Lisäksi toimeksianto toi paljon näkökulmia muutosjohtamiseen ja erityisesti sen sudenkuoppiin, joten käytäntöön menee myös näiden kuoppien välttäminen.

Bonuksena meillä Evisionissa käydään Motorolien yhteydessä myös kysymys “Mitä toin itse?”, joten listaan senkin tähän. Eli siis, mitä toin itse innovointiin?

Toin omat vahvuuteni tekstintuottajana ja datan analysoijana. Lisäksi huomasin tuovani tiettyä referointikykyä ja pystyin kirjoittamaan raporttia tiimikavereiden “höpötysten” perusteella. Pidin myös huolta siitä, että tauoilla ollaan tauolla ja puhutaan muusta, kuin itse toimeksiannosta, joten pääkin sai levätä.

Näillä eväillä on hyvä lähteä kehittymään kohti syksyn huipennusta ja valmistumista. Vielä emme tiedä arvosanaamme, mutta toimeksiantajan reaktioista ja esityksen vastaanotosta päättelisin, että kyllä se ihan hyvin meni. Siltä se ainakin tuntui ja olen todella ylpeä koko tiimistämme. Väsynyt, mutta ylpeä.