Meillä kaikilla on yhtä paljon aikaa 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Toisilla tämä aika tuntuu riittävän paremmin kuin toisilla. Vaikka pieni paine tehostaa monien työskentelyä, aiheuttaa liika kiire ja sen synnyttämä epävarmuus haitallista stressiä. Sanotaan, että ei työnteko stressaa vaan tekemättömät työt. (M. Rasila & M. Pitkonen. 2008, 5.)

Aikavarkaat ovat tapoja ja toimintamalleja, jotka estävät meitä käyttämästä aikaamme järkevästi ja haluamallamme tavalla. Yksi aikavarkaista on kiireen kulttuuri ja se että kiireestää puhutaan jatkuvasti. Kiireen kulttuurilla tarkoitetaan juuri sitä, että kun kiireestä puhutaan jatkuvasti ja toitotetaan kuinka kiire on, alkaa tuleen sellainen olo että on kiire.

Kiireen kulttuurista olen kuullut puhuttavan myös Proakatemialla. Se on yksi isoimmista kiireen tunnun aiheuttajista. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme voi helposti tulla myös kieroutuneesti ajatelleeksi niin, että jos ei ole kiireinen ja kalenteri bookattuna täyteen kuukausiksi, ei ole kelvollinen tai tehokas. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän ajatukseen välillä. Käytämme tiimini kanssa teamsissa kanavaa, johon kerromme viikkokohtaisesti pääpiirteittäin kukin menoistamme, jotta muut tiimin jäsenet pysyvät kärryillä siitä mitä kukin tekee. Ja myös siksi, että pystymme työskentelemään tehokkaasti etänä, kun tiedämme millon esimerkiksi voi ”häiritä” tiimikaveria ilman että hänen puhelimensa soi kesken asiakastapaamisen. Tykkään pitää aikatauluni väljinä ja selkeinä, jotta fokus pysyisi hyvin tietyissä asioissa. Minun on hankala hallita ajankäyttöäni, jos minulla on liian monta tehtävää saman päivän aikana. Usein 2-3 hommaa on hyvä määrä päivässä, jotta pystyy keskittymään kuhunkin asiaan tarpeeksi. Välillä kuitenkin olen sortunut vertailemaan omia aikataulujani muiden tiimiläisten aikatauluihin, ja miettinyt pitävätköhän muut minua laiskana, jos perjantain kohdalle en ole asettanut muita tavoitteita kuin esseen kirjoittamisen. Olen onneksi nyt alkanut huomaamaan ja ymmärtämään, että yrittäjyydessä omalla kohdallani on kyse siitä, että silloin kun on mahdollisuus levätä kannattaa se tilaisuus käyttää hyödyksi, koska jo seuraavalla viikolla saattaa alkaa odottamaton hullunmylly ja levolle ei jää tarpeeksi aikaa.

Kiireestä pois pääsemiseksi on hyvä kokeilla lopettaa siitä puhuminen. Jos jankutat sitä kuinka kauhea kiire sinulla on, niin sinusta varmasti tuntuukin siltä, ettei aikaa ole yhtään mihinkään. Suosittelen kokeilemaan! Ylimääräinen kiireily kannattaa myös lopettaa, ja opetella sanomaan ei. Meillä kaikilla on pakollisia menoja, joita ei voi lykätä, mutta meillä on myös paljon ohjelmaa, jonka itse aikataulutamme elämäämme. Ei kannata lupautua liian moneen projektiin tai paikkaan, jos ei oikeasti ole aikaa.

Yksi aikavarkaista on keskeytykset, varsinkin turhat sellaiset. Sen vuoksi työtehtäviin keskittyminen rauhassa kiireen keskellä on hyvä satsaus. Ei ole järkevää hosua töitään sen vuoksi että on paljon töitä tehtävänä, tai antaa ympäristön ärsykkeiden hidastaa töistä suoriutumista. Keskity yhteen tehtävään kerrallaan, ja hoida ne kunnialla alta pois niin stressisi helpottuu varmasti. Keskeytyksiltä on usein mahdotonta välttyä kokonaan, mutta niihin pystyy itse vaikuttamaan. Helpoin vinkkini on laittaa puhelin suosiolla kauemmas, ja äänettömälle kun on tarkoitus tehdä keskeytymätöntä työtä. Myös tietokoneen ilmoitukset tietokoneella työskenneltäessä on hyvä laittaa pois päältä. Juuri viime viikolla kesken opinnäytetyön kirjoittamisen sain sähköpostiini erään lemppari yritykseni uutiskirjeen, ja puolta tuntia myöhemmin löysin itseni heidän nettikaupastaan, vaikka minun piti kirjoittaa opinnäytetyötä. Akatemialla työskenneltäessä kannattaa ajoittaa työskentelytunnit niin, että jos teet yksin töitä, kannattaa tulla aikaisin aamulla akatemialle, koska silloin saa usein olla monta tuntia aivan rauhassa ilman keskeytyksiä.

Omista ”lemppareistani” aikavarkaissa on epäjärjestys. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ihminen käyttää elämänsä aikana kaksi työvuotta hävinneiden tavaroiden etsimiseen. Epäjärjestys on omalla kohdallani aikavaras siinä mielessä, että epäjärjestyksen torjuminen vie aikaani huomattavan paljon. Usein ihmisillä menee aikaa siihen, että he eivät esimerkiksi löydä tavaroitaan tai työvälineitään tms. Mutta minulla menee siihen aikaa, että järjestelen niitä ennalta ehkäisevästi, koska en voi sietää epäjärjestystä. On varmasti monelle muullekin tuttu tilanne, kun työskentelee kotona, että on pakko siivota ennen kuin voi tehdä rauhassa töitä. Tähän oma neuvoni on se, että jo edellisenä päivänä on hyvä laittaa työpiste ja koti järjestykseen, jos tarvitsee todella tarkkaa keskittymistä seuraavan päivänä, ettei aika mene siihen, kun järjestelee papereitaan, että voi aloittaa tekemisen.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisempänä aikavarkaana, jota itse haluan käsitellä, on asioiden lykkääminen. Kuten esseen alussa mainittiin, on usein tekemättömät työt niitä, jotka stressaavat, eikä työnteko. Usein vitkuttelemme hieman epämukavien tehtävien kanssa. Kukapa ei venyttäisi esimerkiksi ikkunoiden pesua usein vuodenajasta seuraavaan. Tärkeää lykkäämisen kanssa on tunnistaa, mistä asioiden lykkääminen johtuu. Onko työtehtävä liian haastava vai tuntuuko se liian tylsältä? Oma konstini asioiden lykkäämisen lopettamiseksi on se, että olen tiedostanut olevani energisimmilläni aamupäivisin pari tuntia työnteon aloittamisesta. Siksi hoidan nykyään tylsältä tuntuvat rutiinityöt aamupäivällä, ja jätän mukavat ja inspiroivat hommat iltapäivään, kun energiatasoni on muuten matalampi, saan energiaa innostavista työtehtävistä. Myös itsensä palkitseminen kurjalta tuntuvien tehtävien jälkeen, on nerokas tapa huijata aivoja suoriutumana rivakasti työstä.

Aikavarkaita on useita ja tässä oli niistä muutamia, jotka hidastavat omaa toimintaani. Muita aikavarkaita ovat mm. myöhästely, venyvät ja turhat palaverit, näennäisyhteistyö, ylisosiaaliset työkaverit, se ettei osaa sanoa ei ja perfektionismi. Oman työntekonsa tehostamiseksi on hyvä tunnistaa omat aikavarkaansa, ja kehittää toimintasuunnitelma niitä vastaan. Itselläni aikavarkaiden minimointi on ollut tärkeä osa tämän kevään opinnäytetyö projektia. Käteni ovat täynnä hommia liikkeemme, opinnäytetyön, taloustiimin, esseiden ja final campin organisoinnissa, mutta kun osaan järjestää kalenterini ja toimia tehokkaasti, jää aikaa myös vapaa-ajan viettoon ja lepäämiseen.