Nyt kun aikani akatemialla lähenee loppuaan, ajattelin koostaa motorolan tämän 1,5 vuoden kohdalta. Palataan kuitenkin hetkeksi sinne, mistä kaikki sain alkunsa. Vuoden 2018 alussa, fysioterapeuttiopintojeni ollessa noin kahden ja puolen vuoden kohdalla sain mahdollisuuden hakea Proakatemialle suorittamaan loppuopintoni tiimiyrittäjyyden muodossa. Jo ensimmäisestä esittelystä saakka koin melkoista ”wau” fiilistä ja tiesin saman tien, että tämä on minun paikkani. Onnekseni läpäisin seulan ja syksyllä 2018 sain astella Finlaysoninkujan ovista Proakatemian opiskelijana.

 Mikä meni hyvin?

Ensimmäisen syksyn aikana sain toimia tiimimme business leaderinä. Koen olleeni silloin parhaimmillani. Olin motivoitunut, halusin antaa paljon tiimilleni ja halusin myös haastaa tiimiä. Tein paljon töitä ja vietin päiviä aamusta iltaan projektien parissa, sekä akatemialla hommia tehden. Vaikka tunteja ja työtä tuli tehtyä paljon ei se kuitenkaan ollut merkityksellisin osa business leaderin roolia. Ottaessani vastuuta tiimistä, sain mahdollisuuden kasvaa ihmisenä tavoilla, joita en osannut edes kuvitella akatemialla aloittaessani.

Ensimmäisenä syksynä sain myös toimia projektipäällikkönä itselleni merkittävässä projektissa TPV:n junioripelaajien fysiikkavalmennuksen parissa. Projektien ja yrityksen toiminnan kautta sain mahdollisuuden oppia tuntemaan jo minulle entuudestaan tuttuja ihmisiä ihan uudella tasolla. Koen että olemme aina osanneet väitellä ja vääntää kättä asiallisesti ja toisiamme kunnioittaen. Olen myös itse kehittynyt siinä, ettei minun toimintatapani ole aina se ainoa oikea. Olen saanut 1,5 tehdä töitä tiimissä, johon voi luottaa. Se on minun mielestäni paremmin kuin hyvin vietettyä aikaa.

Mikä meni huonosti?

Kevät 2019 ei ollut parasta aikaani akatemialla. Vaikka talouspäällikön tehtävä toi uutta mielenkiintoa ja innostusta oppia, ei sitoutumiseni tiimiin ollut samalla tasolla kuin edeltävänä syksynä.  Omat kiinnostuksen kohteeni ja haastava tilanne saada Pirkanmaan seudulta harjoittelupaikkaa veivät minua kahteen otteeseen etelään harjoitteluun, mikä johti muun muaassa siihen, etten päässyt olemaan osana 24h haastetta. Koin myös, ettei valmentajamme seisonut harjoittelupaikka valintojeni takana. Tämä lisäsi haluttomuuttani sitoutua akatemiaan ja tiimiimme. Syy huonoon sitoutumiseen ei tietenkään ollut valmentajan. Olin vain itse hyvin loppu ja uupunut, enkä osannut pitää omasta hyvinvoinnistani tarpeeksi huolta.

Mitä opin?

Kuluneen 1,5 vuoden aikana olen oppinut valtavasti. Olen oppinut tuntemaan akatemian yhteisöön kuuluvia ihania ihmisiä. Olen oppinut tiimissä toimisesta ja johtajuudesta, sekä siitä miten eri tiimin jäsenien kanssa kannattaa toimia. Olen oppinut arvostamaan omaa aikaa ilman tietokoneita tai puhelimia ja olen oppinut hoitamaan hommat pois alta nyt enkä huomenna. Olen oppinut, ettei ikinä kannata olettaa mitään. Olen oppinut kohtaamaan ihmisiä, myymään, innovoimaan, hinnoittelemaan ja mikä kaikkein tärkeintä, olen oppinut olemaan ROHKEA kaikilla elämän osa-alueilla.

Miten vien oppimani käytäntöön?

Tulevaisuuden työelämässä ja elämän muillakin osa-alueilla, en aio enää ikinä olettaa mitään. Avoin keskustelu ja kysyminen helpottavat elämää huomattavasti. Aion myös jatkossa soveltaa oppejani tiimityöskentelystä ja toivonkin pääseväni työpaikkaan, jossa saisin työskennellä eri alojen osaajien kanssa mahdollisimman monipuolisesti. Deadlinet ja aktiivinen kalenterin käyttö tulevat myös pysymään elämässäni ja viikonloput pyrin pyhittämään hyvälle ruualle, levolle ja liikunnalliselle puuhastelulle, ilman läppäreitä tai työpuheluita.

Blogiteksti julkaistu LinkedIn:issä

https://www.linkedin.com/feed/

o