Kiinnostukseni ruotsalaisen Thomas Eriksonin (kirjailija, tutkija ja keskittynyt ihmisten väliseen vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä sekä valmentanut Ruotsin suurimpien yritysten johtajia) teokseen Idiootit ympärilläni lähti ajatuksesta, että olemme Motive 5.0:n kanssa tiimimme alkutaipaleella, toisistamme täysin erilaisina tyyppeinä. Sosiaalialan opiskelijana vuorovaikuttamisen, dialogin, yhteisöjen sekä persoonallisuuksien ja temperamenttien tutkiminen ovat sekä osa tutkintoani, mutta myös lähellä sydäntäni. Lähdin pohtimaan, miten ymmärtää toisten persoonallisuuksia ja vuorovaikutustapoja tavalla, joka hyödyttäisi myös muita akatemialla opiskelevia tiimiyrittäjiä.

Persoonallisuuden, temperamentin ja käyttäytymisen kautta siirryn käsittelemään lyhyesti kirjassa esiteltyjä käyttäytymismalleja. Tämän jälkeen pohdin sitä mitä tiimi tarvitsee voidakseen hyvin. Miksi näitä asioita on tärkeä reflektoida ylipäätään, eikö riitä, että minä olen sellainen kuin olen ja muut ovat sellaisia kuin ovat? Oletpa missä tahansa työssä niin olet joka tapauksessa tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

PERSOONALLISUUS, TEMPERAMENTTI JA KÄYTTÄYTYMINEN

Temperamentti on laaja joukko taipumuksia, jotka määräytyvät geneettisesti raskauden aikana ja varhaislapsuudessa. Ne muodostavat persoonallisuuden biologisen pohjan. Temperamentti ei kerro ihmisen älykkyydestä tai kognitiivisista kyvyistä, vaan sen osa-alueita ovat mm. sensitiivisyys, sosiaalisuus, aktiivisuus, sopeutuvaisuus ja sinnikkyys. Temperamentti muodostaa siis perustan persoonallisuudellemme ja määrittää meille ominaisen tavan reagoida ja käyttäytyä.

Persoonallisuus on sekä osa perimäämme, että olosuhteiden ja vuorovaikutuksen muovaamaa. Persoonallisuus on tapa hahmottaa ja tulkita ympäristöä, sekä toimia näiden tulkintojen mukaan. Sitä voidaan karkeasti tarkastella esim. ulospäinsuuntautuneisuuden, sovittelevuuden, huolellisuuden, tunteiden vähäeleisyyden ja avoimuuden kautta. Persoonallisuutemme vaikuttaa empatiakykyymme, moraaliimme, arvoihimme, vastuuntuntoomme sekä tunnereaktioihimme.

Ihmissuhteet ovat minän kehityksen voima ja ravinto, joten lapsuuden ajan kiintymyssuhteillamme on paljon merkitystä temperamentin, persoonallisuuden ja käyttäytymisen kehittymisessä. Ihmislapsella on synnynnäinen tarve suuntautua toista ihmistä kohden ja siksi ensimmäisen vuorovaikutussuhteemme laatu ensisijaisten hoitajiemme kanssa muovaa paljon käsitystämme maailmasta ja muista ihmisistä.

Käyttäytymisellä tarkoitetaan yksilön toimintaa ja reagointia ulkoisiin asioihin tai olosuhteiden muutoksiin. Erikson kuvaa kirjassaan havainnoivasti käyttäytymistä etenevänä mallina: arvopohjamme muokkaa asenteitamme, jotka vaikuttavat peruskäyttäytymiseemme sekä sovellettuun käyttäytymiseemme ympäristön kanssa. Myös ympäristö muokkaa kaikkia edellä mainittuja, joten käyttäytymistä sekä arvoja ja asenteita on onneksi mahdollista kehittää. Käyttäytyminenhän on suhteellisen ennakoitavaa, osa suurempaa kuviota, muutettavissa ja opittavissa, tarkkailun kohteena, ymmärrettävää, ainutlaatuista sekä anteeksiannettavaa. Käyttäytyminen on pitkälti meille yhteistä, mutta myös muutakin kuin vain verbaalista. Elekielellä, kuten ryhdillä, katseella, pään ja kasvojen asennolla, käsillä ja reviirillämme viestitämme  muille käyttäytymistämme. Käyttäytymisessä tulee aina kuitenkin huomioida henkilökohtaiset ja kulttuuriset erot.

NELJÄ ERILAISTA KÄYTTÄYTYMISMALLIA

Erikson esittää kirjassaan, että on olemassa neljä erilaista peruskäyttäytymismallia: punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Lukiessani kirjaa tunnistin läheisistäni helposti näitä malleja, mutta monen kohdalla totesin, että tuttavassani ei voi olla vain yhtä näistä. Eikä näin olekaan. Useat meistä omaavat piirteitä kahdesta tai kolmestakin mallista. Ja vain hyvin harvalla ihmisellä on piirteitä kaikista neljästä. Seuraavaksi lyhyt katsaus näihin peruskäyttäytymismalleihin.

Punainen on lyhyesti selitettynä hallitseva, elää nykyhetkessä, toimii välittömästi, ei pidä tehottomuudesta ja ponnistelee päästäkseen johtamaan. Hän on aikaansaava, määrätietoinen, kunnianhimoinen, lujatahtoinen, aloitteentekijä, kärsimätön, suora ja utelias. Hän pitää etäisyyttä toisiin, katsoo suoraan silmiin, elehtii omistavasti ja kättelee voimakkain ottein. Barack Obama ja äiti Teresa ovat punaisia tyyppejä.

Keltainen on puolestaan innostava, reagoi nopeasti, ei välitä rutiineista, elää tulevaisuudessa, toimii impulsiivisesti ja ponnistelee ottaakseen muita mukaan. Hän on verbaalinen, optimistinen, tunteellinen, empaattinen, avoin, vakuuttava ja tarvitsee huomiota. Hän tulee usein lähelle muita ja koskettaa mielellään toisia, katsoo ystävällisesti silmiin sekä on rento. Ruotsin prinsessa Madeleine on keltainen tyyppi.

Sininen on analyyttinen ja hitaasti reagoiva, hän ponnistelee organisoidakseen asioita. Hän elää ajassa taaksepäin, toimii varovaisesti, ei ole kiinnostunut ihmissuhteista eikä pidä asioihin sekaantumisesta. Hän on objektiivinen, tarkka, varovainen, suunnitelmallinen, perfektionisti ja etäinen. Hän pitää toisia mielellään etäällä, on vähäeleinen, puhuu elehtimättä ja katsoo suoraan silmiin. Björn Borg ja Ruotsin valtionpankin pääjohtaja Stefan Ingves ovat sinisiä tyyppejä.

Vihreä taas reagoi rauhallisesti ja ponnistelee luodakseen yhteyksiä. Hän ei ole kiinnostunut muutoksesta, elää nykyhetkessä, tukee toisia eikä pidä konflikteista. Hän on luotettava, kärsivällinen, avulias, hillitty, ystävällinen ja hyvä kuuntelija. Hän on rento ja tulee lähelle toisia, toimii suunnitelmallisesti, elehtii maltillisesti ja katsoo ystävällisesti silmiin. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa on vihreä tyyppi.

Entä miten tietoisuus näistä ominaisuuksista hyödyttää meitä? Ajatellaanpa vaikka projektia, jossa on jokaista käyttäytymismallia edustavia yksilöitä mukana. Punainen haluaa aloittaa nopeasti työn teon, sillä hänelle projektin etenemisen tapa on jo päivän selvää. Hän on kontrolloiva, astuu johtajan kenkiin ja tuskailee muiden hitautta ja suunnitelmallisuutta. Keltainen puolestaan maalailee rennosti projektin pääpiirteitä kertoen sivulauseissaan edellisestä lomamatkastaan. Hän vastaa optimistisesti sinisen kyseenalaistamiseen projektin aikatauluun liittyen ja esittää kantansa niin vakuuttavasti, että positiivinen energia alkaa tarttumaan toisiinkin. Sininen ahdistuu sivummalla siitä, ettei kaikkia tärkeitä yksityiskohtia ole vielä projektin suunnitelmassa ja aikataulussa. Hän yrittää omalla maltillisella tavallaan saada muut kuuntelemaan häntä, jotta pääsee kertomaan asiantuntevasti ja tarkasti jokaisesta seikasta, joihin projekti voi kaatua. Samaan aikaan vihreä hymyilee rauhallisesti ja antaa ystävällisesti muiden käsitellä mielipiteensä ja visionsa toteutuksen suhteen ensiksi läpi, jotta voi hänen puheenvuoronsa koittaessa auttaa muita nivomaan heidän osaamisensa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

MITÄ TÄMÄ KAIKKI TARKOITTAA TIIMIN JA TIIMIOPPIMISEN KANNALTA?

Avain siihen, että edellä esitetty projekti saataisiin maaliin saakka, on sopeutuminen. Myös itsetuntemus ja itsereflektio kehittymisen välineinä tietenkin, mutta tiimissä sopeutuminen. Totta kai poikkeuksia on aina, mutta nyrkkisääntönä. Erikson jakoi kirjassaan sopeutumisen kahteen lukuun. Toinen käsitteli kohtaamisentaitoa ja toinen sitä, mitä sinun on tehtävä, jotta saat toisen mukaasi. Sillä se mitä toinen persoonallisuustyyppi haluaa, ei välttämättä aina ole paras tapa päästä eteenpäin. Toiselle ihmiselle päätyvä viesti on se, mitä hänelle osoitetuista sanoista lopulta jää jäljelle sen jälkeen, kun se on siivilöitynyt hänen tulkinnallisten viitekehystensä, ennakkoluulojensa ja ennakkokäsitystensä läpi (Erikson 2018). Se, miten hän sinulle vastaa on kiinni hänen persoonallisuudestaan, temperamentistaan, arvoistaan ja asenteistaan sekä käyttäytymismallistaan. Autat ihmisiä ymmärtämään viestisi luomalla turvallisen viestinsä ympäristön -heidän ehdoillaan (Erikson 2018).

Tiimissä kannattaa panostaa avoimeen dialogiin ja sen kehittämiseen. Siis panostaa keskusteluun, jossa molemmat osanottajat ovat sekä oppilaita, että opettajia. Molemmat ovat oikeassa ja väärässä ja voivat oppia yhdessä enemmän, kuin vain yhden johtamana. Kannattaa käydä avoimesti läpi jokaisen käyttäytymismalli ja reflektoida näitä yksin ja yhdessä, sillä toimiva tiimi tarvitsee kaikkia näitä malleja, mutta on tärkeää ryhmädynamiikan kannalta, että niistä jokaiselle on tasavertainen tila. Jos yhdessä avoimesti jokainen malli tunnistetaan ja tunnustetaan, on itsestä ja toisista helpompi oppia, kehittyä ja sopeutua. Tiimirooleja jakaessa näiden mallien tunnistaminen voi olla hyödyllistä.

Kannattavaa on laatia yhteiset pelisäännöt ja yhteinen arvopohja työskentelylle. On hyödyllistä, jos yhdessä sovitaan millaista ilmapiiriä tiimi ylläpitää esim. akatemialla ja minkälaisia keinoja tähän löytyy, sillä tiimikulttuuri vakiintuu huomaamattoman nopeasti työskentelyn alettua. Kun kokee, että kuuluu tiimiinsä, on tarpeellinen ja osaa työnsä on mahdollista päästä kehittymään sekä hyödyntämään vahvuuksiaan ja osaamistaan. Palautetta kannattaa antaa aina, etenkin kiittää pienistä ja suurista onnistumisista. Negatiivista palautetta en itse suosi, koska se ei ole kehittävää. Virheistä tms. palaute kannattaa antaa oppimisen ja kehittymisen viitekehyksistä käsin.

Hyvinvoiva tiimi jakaa avoimen, joustavan, kannustavan, innostavan ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa panostetaan dialogiin. Puhutaan asioista, ei ihmisistä. Tasa-arvoa. Näin mahdollistetaan hankalista tai ristiriitaisista asioista keskusteleminen turvallisesti. Toimivassa tiimissä on selkeä roolitus, työnjako ja vastuualueet. Kaikilla on yhteinen päämäärä tai tavoite. Näin työ on tuloksellista. Tiimissä ollaan empaattisia ja jaetaan työtaakkaa tarvittaessa. Hyvinvoivan tiimin jäsenet akatemialla onnistuvat priorisoimaan yhteiset tiimitavoitteet omien egoististen tavoitteidensa edelle. Sopeutuvat. Suosittelen lukemaan Idiootit ympärilläni ja pohtimaan kuinka sopeutua muihin ja millainen olet itse.

Erikson, T. 2018. Idiootit ympärilläni, kuinka ymmärtää muita ja itseään. Atena Kustannus Oy.