Silloin tällöin tunnen olevani ajopuu. Mies melskeessä, vailla suuntaa. On vain hälinää ja ohi kiirehtiviä ihmisiä. Osalla selkeä suunta ja osalla ei hajuakaan. Kaikki kuitenkin matkalla tyytymättöminä tai tyytyväisinä, jonnekin. Mielessäni kuulen vain selityksiä, jotka ovat täynnä sanoja, sanoja, ja taas sanoja, mutta on yksi, joka häiritsevästi toistuu päivittäin. Merkitys? Onko millään merkitystä? Mikä on tärkeää? Miksi teen niin kuin teen? Mikä tai millä on merkitystä? Mitä tehdä silloin kun on sumussa eikä oikein edes tiedä? Kuulin sanasta arvotyhjiö. Se taitaa olla tila, jossa tällä hetkellä olen. Hah, vaihteeksi näin, sillä olenhan ollut täällä ennenkin. Onko elämä sittenkin luuppi, joka kiertää sykliä muutaman vuoden välein? Näin sen on varmaan oltava. Joka kerta kierrät kierroksen vähän vahvempana vähän viisaampana ehkä nopeammin ehkä hitaammin. Vertauksena tilanne on niin kuin veitsi, se tarvitsee aika ajoin teroitusta. Samoin tarvitsevat ajatuksesi ja arvosi kirkastamista, jotta sumuisina ja haastavina hetkinä sinulla on taas taskussasi kompassi, josta tarkastaa suunta ja tiedät minne mennä. Voitko samaistua?

Pysähtymisen paikka

Luon itselleni isoja tavoitteita, ajatuksia ja paineita, mutta miksi? Tiedänkö oikeasti? Tällä hetkellä tuntuu, että olen hukannut matkalla suuntani. Tilanteiden ja paineiden keskellä tulee ajoittain tarve katsoa suuntaa, mutta takkisi taskussa on tyhjää. Missä on kompassini, eikö sitä olekaan? Mitä vittua siinä sitten tekee? Olet hukassa, on eksynyt tunne. Ei olekaan selvää suuntaa tai arvoja, joihin nojata hetkinä, jolloin tulisi tehdä viisaita valintoja. Luulin että on. Ehkä onkin, mutta en osaa juuri nyt sanoa, minne olen menossa tai mitä arvoni oikeasti tarkoittavat. Jep, haastavampi paikka tai tarkemmin ottaen pysähtymisen paikka. Tulee olla hetki hiljaa hämärässä viski lasillisen ääressä. Laittaa taustalle ehkä jotain musiikkia. Sellaista, joka rauhoittaa. Onneksi on musiikki. Se on aina ollut itselleni merkittävä voimavara haastavina hetkinä. Keskityn ja jatkan tuijottaen ulos öiselle taivaalle. Istun ja vain kuuntelen, mitä ajatuksilla on sanottavana. Arvioin ja tarkastelen, mitä ne yrittävät minulle kertoa. Istuessa saattaa mennä useampi ilta. Ei malttaisi, mutta se on vain hyväksyttävä. Nyt vasta huomaan, kuinka pääni onkaan jumissa. Jopa ajatusten virran vangitseminen sanoiksi paperille tuottaa yllättävästi vaikeuksia. Ei hyvä tai ehkä onkin, mutta ajattelin kirjoittamisen olevan portti, jolla avata ajatuksia ja päästä eteen päin. Kiitän valmentajaani Tarjaa merkityksellisistä sparraustuokioista, hyvistä, mutta yksinkertaisista kysymyksistä ja oikean asian äärelle saattamisesta. Ps. Suosittelen kokeilemaan kirjoittamista ilman suunnittelemista. Anna sanojen vain tulla ja katso mitä tapahtuu. Paperille ilmaantuu juuri se, mitä siihen oli tarkoituskin ilmestyä.

Joustavampi mieli

Pietikäinen (2019) kirjoittaa kirjassaan: Joustava mieli, muun muassa työuupumuksesta, ja että se kehittyy pitkällä aikavälillä johtuvan stressin seurauksesta, joka on jatkunut ihan liian kauan. Se voi kehittyä vaivihkaa ja muuttua krooniseksi huomaamatta. Siitä tulee tavallaan normi tai normaali tila kantajalleen. Se näkyy kokonaisvaltaisena uupumisena, kyyniseksi muuttuvana asenteena ja laskeneena itsetuntona. Suurin syy sen syntymiseen on pidempään jatkunut työn ylikuormitus, jossa ihminen on ponnistellut selviytyen voimavarojensa limiiteillä syistä, johon on, mutta ei välttämättä ole voinut vaikuttaa. Uupumusta luonnollisesti ruokkii elämän kaventaminen mm. vähentämällä arvojen mukaista puuhaa kunnes, on taas virtaa ja motivaatiota tehdä niitä, välttelemällä sellaisten haasteiden ratkomista, joiden vuoksi olet arvojen vastaisessa tilanteessa sekä haasteiden puheeksi ottamisen välttäminen kenenkään muun kanssa.

Pietikäinen (2019) kuvaa myös, että uupuneena saatat todennäköisesti muuttaa käyttäytymistäsi monella tavalla. Huomaat ehkä polttavasi enemmän, nauttivasi iltaisin useammin alkoholia, syöt huonommin tai vähennät liikkumistasi. Vähennät terveyspalveluissa käymistä, etkä ole kovinkaan valpas liikenteessä, joka näkyy allekirjoittaneella parina ylinopeussakkona hyvin lyhyellä aikavälillä. Huomaamattasi elämäntavoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, joista kärsii niin perhe, ystävät ja muut ihmissuhteesi. Elämästä on tullut kapeaa ja se saattaa tuntua kamppailulta. Se ei ole enää sellaista, jota haluat elää.

Asioiden ei kuitenkaan tarvitse jatkua näin, vaan ne voidaan ratkaista. Huomiota tulee kiinnittää hyväksymiseen ja omistautumiseen. ”Omistautuminen tarkoittaa sen kirkastamista itselle, mikä on tärkeää ja mistä välittää” (Pietikäinen, 2019.) Kirjassaan Pietikäinen (2019) kirjoittaa myös kolmesta kohdasta, joilla voi lisätä psykologista joustavuuttaan: 1. Hyväksy omat kokemuksesi ja ole läsnä nykyhetkessä. 2. Omistaudu, valitse ja sitoudu arvojesi mukaiseen elämään. 3. Toimi arvojesi mukaan.

”Tietää olevansa loppu, se on kaikille selvää,

Mut on liian riippuvainen ja pois menemistä pelkää,

Mut lopetanko kiipeemistä, jättiläisen selkään?

Paskooks paavi metsään”

– Pyhimys

Ei niin joustavasta mielestä askel joustavampaan

Pysähtyminen tuli toisaalta hyvään paikkaan. Tiedän, että olen ylittänyt rajoja monessakin mielessä ja reilusti. Toisaalta en voi olla vihainen itselleni, sillä valinnat olivat tietoisia. Haluan ottaa viimeisimmän vuoden ylikuormittavan tyylin runtata asioita tapahtumaan mahtavana mahdollisuutena oppia itseni syyllistämisen sijaan, mutta on todettava, että oppirahoja maksetaan vaihteeksi aika kalliilla tavalla. Yksi syksyn tavoitteista oli kasvattaa resilienssiä eli lisätä henkistä kapasiteettia ja koen onnistuneena siinä, mutten parhaalla mahdollisella tavalla. Jatkossa tiedän paremmin rajani ja osaan hallita itseäni paremmin kuormittavissa tilanteissa. Eniten tilanteessa harmittaa toiminnallani läheisille ja tiimikavereilleni luoma  henkinen rasitus ja laiminlyönti. Sillä olemmehan suhdeloita niin kuin Frank Martela kirjassaan Valonöörit toteaa. Olen oppinut, että useimmiten vähemmän on enemmän ja asioita voi tarkastella ja tehdä aina useammalla tavalla. Lähes aina löytyy vaihtoehtoinen tapa tehdä asiat paremmin. Se vaatii arvoista kiinni pitämistä ja joskus kompromisseja, mutta pääpaino toiminnalla on oltava arvoihin nojaavilla valinnoilla. Kyse on itsensä kunnioittamisesta ja omistautumisesta. Kunnioita sitä, mikä on sinulle tärkeää.

Tavallaan koen joskus olevani yli-ihminen, sillä voimavarani ovat parhaimmillaan valtavat ja tahtoni on luokkaa grafeenia. Monesti heikommat hyytyvät vauhdissa, kun aletaan mittaamaan kestävyyttä, mutta on myönnettävä oma rajallisuuteni. Olen sittenkin kuolevainen. Voimavarani ovat vähissä. Olen elänyt liian pitkään velaksi. Ei ole enää piilotettuja energiavarastoja, joista voit tiukan paikan tullen nipistää lisää lainaa edellisten päälle. Mitä tehdä, kun ei voikaan enää elää velaksi. On maksun aika. Niin käy kaikessa joskus. Oli kyse sitten voimavaroista, auttamisesta tai rahasta. Henkilökohtaisista, ystävien, perheen tai valtion varoista. Näin se vain on. Kaikella on hintansa ja aikansa. Mikään ei kestä loputtomiin ja vaihtoehtoja on vain yksi. On opittava edellisestä ja katsottava eteenpäin. Kaivettava jälleen se elämän sulkakynä, jolla kirjoitat elämäsi tarinaa. On erittäin tärkeää muistaa, ettei yksi huonompi kappale elämästäsi ole koko tarinan loppu vaan, se on ennemminkin loistava tilaisuus oppia. Kyse on tavallaan hyväksymisestä. Oletko valmis kääntämään elämässäsi seuraavan aukeaman? Sillä sinun tulee keskittyä nykyhetkeen, varattava riittävästi aikaa suunnittelulle, valittava seuraavat siirtosi paremmin, otettava uusi ensimmäinen askel ja jatkettava matkaa. Sillä vain sillä on merkitystä. Mihinköhän laitoin sulkakynäni viimeksi?

”Mies paikallaan,

oon mies paikallaan,

Vaan paikallaan,

Siinä kaikki”

– Pyhimys

Lähteet:

Pietikäinen, A. 2019. Joustava Mieli. Äänikirja & E-kirja: Storytel. Viitattu: 29.11.2021.