Tämä essee on tehty syventäväksi raportiksi fysioterapian harjoittelujaksolleni Pitkäniemen aikuisten psykiatrian osastolla. Vaikka teksti on kirjoitettu fysioterapeuttisesta näkökulmasta, voi jokainen hyötyä lukemalla ahdistuksesta ja sen hallintakeinoista, koska ahdistuksen tunne kuuluu jossain määrin kaikkien elämään.

1        JOHDANTO

Valitsin raporttini aiheeksi ahdistuksen, koska se on ilmiönä sellainen, johon todennäköisesti törmään riippumatta siitä, missä tulen tulevaisuudessa työskentelemään. Ahdistusta esiintyy lähes kaikilla ihmisillä ainakin jossain elämän vaiheessa. Kiinnostuin aiheesta jo ensimmäisessä harjoittelussani Tammelan terveyskeskuksella. Siellä huomasin monien tules-vaivojen vuoksi fysioterapiaan tulleiden ihmisten olevan niin ahdistuneita, että ahdistuksenhallinta olisi ensisijainen asia, josta lähteä liikkeelle. Kohtasin myös paljon ihmisiä, jotka tulivat vastaanotolle ahdistuksen aiheuttamien fyysisten oireiden, kuten nukkumisvaikeuksien, lihasjumien tai rinnassa olevan puristavan tunteen avulla. Ylipäätään mielen ongelmien heijastuminen kehoon on minusta hyvin kiinnostava asia ja halusin oppia keinoja, joilla lähteä purkamaan tällaisia tilanteita.

Pitkäniemen harjoittelujaksolla ahdistuksenhallinta nousi yhdeksi keskeiseksi aiheeksi ja saattoi joillain potilailla olla fysioterapian päätavoite. Halusin perehtyä tarkemmin ahdistukseen ja sen hallintaan. Yhdistän raportissani lähteistä hankittua teoriatietoa sekä käytännön harjoittelussa nähtyjä tilanteita. Näin uskon oppivani asian paremmin ja osaavani paremmin soveltaa tietoa myös käytäntöön.

2        AHDISTUS

2.1         Oireet

Ahdistus on keholle pohjimmiltaan hyödyllinen reaktio. Sen tarkoitus on kertoa, kun joku on uhaksi tai vaaraksi henkilölle. Yleensä ahdistus alkaakin jostain ”oikeasta” huolesta. Ihminen kohtaa jotain, jonka kokee uhaksi tai voimavaroihinsa nähden liian kuormittavaksi. Tämä käynnistää stressireaktion. Elimistön tasolla on kaksi stressireaktion syntyyn vaikuttavaa osaa: HPA-akseli ja sympaattinen hermosto. Kun henkilö kohtaa uhan HPA- eli hypothalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli aktivoituu ja keho alkaa erittää stressihormoni kortisolia. Sympaattisen hermoston aktivoituminen sen sijaan lisää adrenaliinin ja nonadrenaliinin eritystä. Hetkellisesti nämä lisäävät ihmisen toimintakykyä stressaavassa tilanteessa. Pitkittyessään stressireaktio voi kuitenkin jäädä päälle tai aktivoitua ilman mitään oikeasti uhkaavaa tilannetta. Yleistyneestä ahdistuksesta voidaankin puhua silloin, kun ahdistus on henkilön vallitseva olotila eikä vaadi mitään erityistä syytä alkaakseen. (Härmä & Sallinen 2008; Mielenterveystalo 2019.)

Ahdistus on tunne, johon kuuluu selkeitä kehollisia oireita. Ahdistukseen liittyvät oireet ovat fysiologisia, psyykkisiä sekä käyttäytymistä ohjaavia.

Stressireaktion käynnistyessä elimistössä, alkavat fyysiset oireet. Verenpaine nousee, syke kiihtyy ja keuhkoputket laajenevat. Tämä voi aiheuttaa puristavaa tunnetta rinnassa, hikoilua, punastumista sekä hengitysrytmin epätasapainoisuutta. Stressin tai ahdistuksen kroonistuessa nämä reaktiot voivat alkaa ilmaantumaan entistä helpommin ja jopa jäädä vallitsevaksi olotilaksi. Yleisimpiä ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita ovat väsymys ja nukkumisvaikeudet, puristava tunne rinnassa, hengityksen epätasapainoisuus sekä erilaiset lihasjännitykset, vapina, pistely, hikoilu ja punastuminen. (Mielenterveystalo 2019.)

Psyykkisiä ahdistuksen oireita ovat esimerkiksi jatkuva huolestuneisuus ja murehtiminen omasta ja lähteisten asioista, alavireisyys, turvattomuuden tunne, ajatusten levottomuus, menneisyyden tai tulevaisuuden ajattelu nykyhetken sijaan, erilaiset pelot, itsekritiikki, arvostelu sekä masennus. Ylipäätään ajattelun sekä tunnemaailman negatiivisuus ja kaventuminen kuuluvat tyypillisesti ahdistukseen. (Laitinen 2015, 13.)

Ahdistus voi aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia. Kun ihminen yrittää hallita ahdistustaan, saattaa hänelle muodostua uusia, jopa pakonomaisia tapoja, jotka luovat hallinnan tunnetta. Hänellä voi myös esiintyä välttelykäyttäytymistä, jossa ahdistusta yritetään hallita välttämällä epämiellyttäviä tilanteita tai henkilöitä. (Laitinen 2015, 13.) Tämän lisäksi ahdistus voi aiheuttaa toiminta- ja työkyvyn laskua mikä saattaa pahentaa ahdistusta entisestään (Mielenterveystalo 2019).

2.2         Tutkiminen fysioterapiassa

Ahdistuksen tutkimisessa suuressa osassa on haastattelu. Koska ahdistus on tunne, joka aiheuttaa kehollisia tuntemuksia, on tärkeää, että henkilö itse tunnistaa näitä syy-seuraus-suhteita. Esimerkiksi millaisissa tilanteissa ahdistus yleensä lisääntyy, millaisia ajatuksia tällöin lähtee mielessä pyörimään ja minkälaisia kehon reaktioita ilmenee. Vasta kun henkilö tunnistaa, millaisissa tilanteissa ahdistusta ilmenee ja mitä tällöin tapahtuu, on mahdollista lähteä ohjaamaan ahdistuksen hallintaa. (Jaakkola 2018.)

Tutkimisen apuna fysioterapiassa voi käyttää erilaisia kyselylomakkeita. Yksi tunnetuimmista on BAI-kysely. BAI- eli Beckin ahdistuskyselylomake käsittelee erilaisia ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä reaktioita, joita kehossa voi tapahtua. Kun asiakas/potilas täyttää kyselyn, voi se auttaa häntä hahmottamaan, mitkä kehon reaktiot liittyvät ahdistuneeseen olotilaan. Tämä parantaa kehotietoisuutta. On tärkeää kertoa kyselyä täyttävälle henkilölle, että sillä ei mitata ahdistuksen määrää, vaan autetaan tunnistamaan kehon reaktioita. Kyselylomake voi toimia hyvin keskustelun pohjana ja sen kautta voi olla helpompi nimetä kehon tuntemuksia. (Jaakkola 2018.)

Ahdistusta tutkiessa kannattaa huomioida myös hengitys, joka on tyypillisesti epätasaista ja pinnallista ahdistuneilla henkilöillä. Hengityksessä voidaan tutkia rytmiä, hengitystiheyttä, uloshengityksen jälkeistä taukoa sekä sitä, missä hengitysliike näkyy ja tuntuu. On otettava huomioon, että monia saattaa lähtökohtaisesti ahdistaa hengityksen tutkiminen. (Jaakkola 2018.)

3        AHDISTUKSENHALLINTA

3.1         Turvallisuus

Ahdistunut ihminen kokee itsensä turvattomaksi. Ahdistuksenhallintaa harjoitellessa onkin tärkeää luoda mahdollisimman turvallinen tila ja tunnelma harjoitteluun. Kun hallintaa harjoittelee ensin turvallisessa ympäristössä, on harjoitteet helpompi ottaa käyttöön ahdistuksen hetkellä. On tärkeää käsitellä asiakkaan kanssa sitä, kuinka hän kokee ahdistuksensa. Missä tilanteissa sitä ilmenee, mitä oireita hän huomaa kehossaan, mitä ajatuksia hänen mielessään pyörii ja miten ahdistus vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. (Salminen 2019.)

Lähtökohtaisesti on hyvä päästä eroon ahdistusta ylläpitävistä asioista. Tällaisia ovat esimerkiksi ahdistunut sisäinen puhe, ahdistavien tilanteiden välttäminen, stressaava elämäntyyli, lihasjännitykset, tunteiden tukahduttaminen sekä piristeaineet. Näitä kartoitetaan haastattelussa. Kun tiedostaa ahdistusta lisäävät asiat, on mahdollista vaikuttaa niihin. Tässä raportissa keskitytään fysioterapian keinoihin ahdistuksen hallinnassa. (Jaakkola 2018, Laakso 2014 mukaan.)

3.2         Harjoituksia

Koska ahdistus on tunne, joka tuntuu vahvasti kehossa, on yksi tärkeä ahdistuksenhallinnan keino parahtaa kehotietoisuutta eli henkilön mielen ja kehon yhteyttä. Kehonkuva sisältää kaikki ne tiedot, asenteet sekä uskomukset, joita ihminen liittää omaan kehoonsa ja sen toimintoihin. Kehotietoisuudessa keskitytään tiedostamaan kehon sisäisiä tapahtumia, missä, miten ja miltä liike tuntuu kehossa. Kehotietoisuuden harjoittelu parantaa kehon ja mielen yhteyttä ja lisää myönteistä kehonkuvaa, mikä lisää minäpystyvyyden tunnetta ja sitä kautta auttaa ahdistuksen hallinnassa. Mitä paremmin henkilö tuntee kehonsa ja mitä positiivisemmin ajattelee siitä, sitä paremmin hän todennäköisesti kokee voivansa hallitsevansa ahdistavaa tilannetta. Myös fyysiset oireet voivat tuntua vähemmän pelottavilta, kun kehon ja mielen yhteyttä on vahvistettu. Kun kehoa oppii tuntemaan, oppii myös erottamaan kehon oireista ne, jotka liittyvät ahdistukseen ja ne jotka liittyvät johonkin tavalliseen tekemiseen. Esimerkiksi kaikki hikoilu tai punastuminen tai lihasjännitys ei ole automaattisesti merkkejä ahdistuksesta. (Jaakkola 2018, Siljamäki 2016, 4 mukaan.)

Ahdistunut ihminen on fyysisesti ylivirittyneessä tilassa – valmis taistelemaan tai pakenemaan. Yksi ahdistuksenhallintakeino onkin liikunta ja siinä etenkin kaksitahtinen liike kuten kävely. Tällöin kehon viestiin fyysisen toiminnan tarpeesta vastataan ja aivoissa käynnistyy reaktio, jonka myötä mielihyvään vaikuttavien aineiden määrä elimistössä kasvaa ja parasympaattinen hermosto aktivoituu ja sympaattinen hermosto rauhoittuu. Oikein suunnatulla fyysisellä toiminnalla on myös tutkittu olevan suora vaikutus HPA-akselin toimintaan. Prefrontaalisen aivokuoren toiminta lisääntyy mantelitumakkeen toimintaa kontrolloiden, minkä seurauksena tunneimpulssit vähenevät ja tunnesäätely rauhoittuu. Liikunta voi olla dymaamista (kuten kävely, painonsiirrot, hiihtoliike yms) tai staattista, kuten seinän työntäminen tai lihasten jännittäminen. Kehoa voi myös hämätä tekemällä jotain sellaista liikettä, joka aiheuttaa pientä lihaskipua ja hapotusta lihaksiin, mikä vie huomion pois ahdistuksesta.  (Salminen 2019; Laitinen 2015: Hedlund ym. 2012, 247-250; Waldegren 2012, 310 mukaan.)

Ylipäätään oli henkilö sitten yli- tai alivirittyneessä tilassa, pyritään häntä saamaan lähemmäksi ns. sietoikkunaa. Sietoikkuna on sellainen vireyden tila, jossa henkilö pystyy toimimaan ja käsittelemään tietoa eikä ole lamaantunut eikä ylivireä. (Jaakkola 2018.)

Ahdistuneen henkilön hengitys on usein epätasaista ja pinnallista. Hengitysrytmin rauhoittaminen vaikuttaa suoraan sympaattiseen hermostoon rauhoittavasti, mikä vähentää ahdistuksen oireita. Hengitysharjoitteiden ohjaaminen fysioterapiassa täytyy kuitenkin tehdä ihmistä kuunnellen, sillä moni ahdistunut henkilö kokee myös hengityksestä puhumisen ahdistavana. Jos hengitysharjoituksia pääsee ohjaamaan, on tärkeää tuoda esille sallivuus – se, ettei hengitystä tarvitse suorittaa millään tietyllä tavalla. Parhaimmillaan hengitykseen keskittyminen auttaa keskittymään tietoiseen läsnäoloon, ja tällä voi onnistua rauhoittamaan ahdistavan ajatuskierteen syntymisen ja rauhoittamaan hermostoa fysiologisesti. (Salminen 2019.)

Ahdistuksen hallinnassa on hyvä käyttää mielikuvia. Niitä voi hyödyntää käyttämällä apuna eri aisteja. Tarkoituksena on löytää joku kuva, ääni, maku, haju tai tunne, jonka henkilö kokee jollain tapaa turvalliseksi. Se voi olla melkeinpä mikä tahansa. Eri aistit ovat eri ihmisillä dominoivampia kuin toiset. Esimerkkien avulla fysioterapeutti voi ohjata asiakasta/potilasta löytämään sellaisen mielikuvan, joka hänellä toimii. Se voi olla esimerkiksi rauhoittava mielikuva jostain hänen turvalliseksi kokemastaan paikasta, joku maku tai tuoksu, josta tulee turvallisia, hyviä muistoja mieleen. Tuntoaisti ja esimerkiksi omien käsien painaminen toisiaan vasten tai jalkoja vasten ovat monelle toimivia keinoja, jotka eivät vaadi erityisiä valmisteluja. (Salminen 2019.)

Ahdistuksenhallintaharjoitteita on hyvä ohjata erilaisissa alkuasennoissa (seisten, istuen, mahdollisesti myös selinmakuulla) ja erityyppisiä harjoitteita. Jotain liikettä, jotain paikallaan tehtävää ja jotain missä käytetään mielikuvia. Tällöin henkilöllä on mahdollisimman moneen erilaiseen paikkaan ja tilanteeseen sopivia keinoja. Mikäli haastattelussa selviää jotain tyypillisiä tilanteita, joissa ahdistusta esiintyy enemmän, voi näihin ohjata varautumaan etukäteen esimerkiksi ottamalla mukaan jotain turvalliseksi koettua tuoksua, makua, musiikkia tai jonkun kuvan. (Salminen 2019.)

Harjoitteisiin kannattaa yhdistää sisäisen puheen ohjaus. Koska ihminen pystyy ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan, on tärkeää ohjata puhumaan itselleen rauhoittavia sanoja ahdistuksen hetkellä. Tähän voi yhdistää mielikuvan: mitä sanoisit ystävällesi, joka olisi tällaisessa tilanteessa. Kauniiden sanojen puhuminen voi toisille olla helpompaa, jos sen yhdistää jollekin ystävälle puhumisen mielikuvaan. (Salminen 2019.)

4        POHDINTA

Koin ahdistuksenhallintaan syvemmän perehtymisen hyvin hyödyllisenä. Ahdistusta esiintyy lähes jokaisella jossain vaiheessa elämää ja on hyvin todennäköistä, että törmään siihen jossain vaiheessa työssäni. Jos asiakas tai potilas ahdistuu, muun fysioterapian toteutuminen on tällöin haastavaa. Henkilö ei ole vastaanottavassa tilassa. Tällöin on erittäin tärkeää osata reagoida tilanteeseen rauhallisesti ja osata purkaa tilanne ja jopa onnistua ohjaamaan jotain ahdistuksenhallintaharjoitteita. Ahdistus on pohjimmiltaan turvattomuuden tunnetta. On erittäin tärkeää tietää sekä teoriaa että käytännön harjoitteita ahdistukseen, jotta tilanteesta asiakkaan tai potilaan kanssa tulisi hänelle mahdollisimman turvallinen olo eikä fysioterapeutti menisi aivan lukkoon yllättävässä tilanteessa.

Raportin kirjoittaminen tuki oppimistani, kun kertasin koulussa opetettuja asioita, luin teoriatietoa sekä harjoittelin asioita käytännössä sekä ohjaavan fysioterapeutin kanssa että näin myös potilastilanteita. Aihe on mielestäni mielenkiintoinen, koska siinä yhdistyy kehon reaktiot sekä mieli niin vahvasti.

LÄHTEET

Hedlund, L., Nilsson-Ovesson, M. & Waldegren, T. 2012. Kapitel 14. Fysisk aktivitetet – verkningmekanismer och kliniska implikationer. Teoksessa Biuget, G. Keskinen-Rosenqvist, R. & Berg, A. Att förstå kroppens budskap – sjukgymnastika perspektiv. Tanska. Specialtrykkeriet A/S, Studentlitteratur.

Härmä, M. & Sallinen, M. 2008. Terveystalo. Stressi ja unettomuus. Päivitetty 7.2.2009. Luettu 31.1.2019. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00086.

Jaakkola, R. 2018. Psykofyysinen fysioterapia. Aikuisten fysioterapia 2 opintojakso. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Laitinen, H. 2015. Keho kumppaniksi ihmetellen, kokien ja oppien. Ahdistuksen säätely psykofyysisessä fysioterapiassa. Kehittämistehtävä. Tampereen ammattikorkeakoulu. Psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnot.

Mielenterveystalo. 2019. Mistä yleistyneessä ahdistuksessa on kyse? https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/osio1.aspx.

Salminen, S-K. 2019. Pitkäniemen harjoittelujaksolla opetetut asiat.

Waldegren, T. 2012. Kapitel 18, Ångest och ångesthantering – ett neurobiologiskt perspektiv. Tanska: Specialtrykkeriet A/S, Studentlitteratur.