Järki ja tunteet – hallitse mieltäsi, hallitse elämääsi.

”Kaikki, mitä koemme – iloa tai surua, kiinnostusta tai tylsyyttä, on esitettynä mielessämme informaationa. Jos pystymme kontrolloimaan tätä informaatiota, me voimme päättää minkälaiseksi elämämme muodostuu.” -Mihály Csíkszentmihályi

Onnellisuus, menestyminen opinnoissa, työelämässä, urheilussa, ihmissuhteissa, tai elämässä yleensä ei ole kiinni vain tuurista, voitosta geenilottoarvonnassa, suotuisista olosuhteista, tai älystä ja kyvykkyydestä. Menestymisessä on kyse mielenhallinnasta – siitä, kuinka valjastamme mielemme, älymme, kehomme ja kyvykkyytemme toimimaan optimaalisella tavalla ja viritämme itsemme kulloisessakin tilanteessa parhaaksi mahdolliseksi itseksemme.

Emme ole mielemme vankeja, vaikka usein epätoivoiset tilanteet tällaista yrittävätkin meille faktana syöttää. Voimme vaikuttaa merkittävästi tapaan, jolla aivomme käsittelevät tietoa, tunteitamme ja muistojamme. Tulemalla tietoiseksi aivojemme valtavasta voimasta ja omasta roolistamme tiedon ja tunteiden käsittelyssä voimme muuttaa elämäämme onnellisemmaksi, kehittää taitojamme ja kasvaa suorittajista huippusuorittajiksi.

Olen itse ollut aina todella vahvasti tunteva ihminen ja herkästi tunteideni ohjailtavissa. Mitä enemmän ikää on tullut, olen alkanut luottaa myös omaan älykkyyteeni. Kuten myöhemmin esseessäni kerron, näiden kahden asian kärjistetään usein sulkevan toisensa pois. Haluan kuitenkin itse uskoa, että tulemalla tietoisiksi toimintamalleistamme jopa meistä tunteellisimmat ja impulsiivisimmat voivat oppia hallitsemaan mieltään niin, ettei järki jää enää tilanteissa paitsioon.

Kuka hallitsee mieltäsi?

Emeritusprofessori Jarmo Liukkonen (2020) toteaa kirjassaan ”Kuka hallitsee mieltäsi? Mielikuvien hyödyntämisen kirja”, että elämämme ja valintojemme kannalta on merkityksellistä, kuka hallitsee mieltämme. Koemmeko olevamme kuin lastut laineilla, tunteidemme, muistojemme ja pelkojemme vietävissä, vai olemmeko tietoisia mielemme voimasta ja omista mahdollisuuksistamme vaikuttaa siihen (Liukkonen 2020.)

Mielikuvat hallitsevat meitä ja käyttäytymistämme voimakkaasti, enemmän, kuin usein tiedostammekaan. Meihin vaikutetaan mielikuvilla ulkoapäin muun muassa markkinoinnin, uskonnon ja politiikan eri keinoin, jolloin meiltä vaaditaan kykyä suodattaa ja tarkastella informaatiota ja mielipiteitä kriittisesti. Myös kaikki muut mielikuvat, niin ulkoa kuin sisältä päin tulevat muokkaavat ajatuksiamme, tunteitamme ja jopa kehoamme ja fyysistä terveyttämme (Liukkonen 2020.)

Uskomusten voima

Jokainen meistä on kuullut lapsuudesta asti kommentteja, uskomuksia ja väitteitä, jotka ovat väistämättä muokanneet ajatteluamme ja sitä, kuinka näemme itsemme ja ympäröivän maailman. Jos kuulemme lapsuudestamme saakka hoettavan, että ”meidän perheessämme ei kenelläkään ole matikkapäätä”, ”sukumme on epätaiteellinen”, tai esimerkiksi negatiivisia kommentteja koskien jotain tiettyä ihmisryhmää, alamme väistämättä pitää näitä asioita ainakin osittain totena. Etenkin lapsen aivot ovat erittäin herkät tällaisille kommenteille ja ympäristön vaikutteille, eivätkä lapset pysty käsittelemään tietoa kovinkaan kriittisesti. Siksi usein lapsena meihin iskostetut asiat istuvat meissä erityisen tiukassa, eikä niitä aikuisiälläkään ole helppoa ohjelmoida meistä pois.

Yhtä lailla kuin negatiiviset asiat, myös positiiviset kokemukset, kommentit ja kannustus muokkaavat minäkuvaamme ja tapaamme nähdä maailmaa. Olen itse ohjautunut vahvasti musiikin ja muun taiteen pariin varmasti juuri siksi, että lapsena sain erityistä kannustusta ja positiivista palautetta juuri musikaalisista ja muista taiteellisista lahjoistani. Mikäli minua ei olisi kannustettu, tuskin olisin niin suurella palolla hakeutunut taiteen pariin, haaveillut jo 11-vuotiaana oopperalaulajan urasta ja mennyt 14-vuotiaana klassisen puolen yksinlaulutunneille.

Sen sijaan liikunnallisuudestani, tai nimenomaan sen puutteesta sain kommentteja, jotka ovat säilyneet kirkkaana mielessäni tähän päivään saakka ja saaneet minut uskomaan, että absoluuttinen fakta on, että olen taiteellinen, en liikunnallinen. Minuun iskostettiin peruskoulussa ajatus, että ihminen voi olla vain jompaa kumpaa ja minä en selvästikään ollut jälkimmäistä sorttia. Olen etsinyt liikunnan riemua koko ikäni sitä löytämättä, ollut aina kivuliaan tietoinen itsestäni muka kömpelönä ja lahjattomana lajissa kuin lajissa ja kehitellyt itseäni suojellakseni heittoja, kuten ”musiikki pelasti minut urheilulta”. Nykyään nautin juoksemisesta, mutta epäilen jatkuvasti samaan aikaan, osaanko edes juosta oikein, koska olen niin epäliikunnallinen. Tiedostan ajatuskuvion olevan aivan hullunkurinen, mutta etenkin pienen ihmisen mieli imee kuulemiaan kommentteja, kuin sieni.

Järki vs. tunteet

Usein kuulee myös lajiteltavan ihmiset joko tunne- tai järki-ihmisiin, aivan kuin nämä kaksi ominaisuutta eivät voisi yhdistyä ihmisessä. Luettuani Jarmo Liukkosen kirjaa minulle kuitenkin kirkastui jo aiemmin tietyllä tasolla ymmärtämäni asia – älykkyydestä huolimatta toiset meistä ovat enemmän tunteidensa hallittavissa, kuin toiset. Kyse on hyvin pitkälti myös persoonallisuuseroista. Toiset ovat nopeatempoisempia, toiset harkitsevampia. Jo valmiiksi rationaalisen ja pragmaattisen, asioihin luontaisesti käytännönläheisesti suhtautuvan ihmisen voi olla helpompi myös suhtautua erilaisiin yllättäviin, jännittäviin tai haastaviin tilanteisiin järkevästi ja analyyttisesti.

Toivoa kuitenkin on, myös meille tunteiden tuuliviireille ja herkästi syttyville. Painotan, etten itse koe niin sanotun tunneihmisen olevan niin sanottua järki-ihmistä millään muotoa huonompi. Mielenhallinnan keinojen opiskelussa on kyse ihmisen potentiaalin valjastamisesta optimaaliseen mittaansa. En missään nimessä haluaisi kytkeä itsestäni omaa tunteellisuuttani pois, mutta oppiakseni paremmaksi vuorovaikuttajaksi, tiimipelaajaksi, kumppaniksi niin parisuhderintamalla kuin yritysmaailmassa sekä toimiakseni tehokkaasti kaikilla elämän osa-alueilla haluan oppia kytkemään itseltäni pois minua hidastavat ja haittaavat ajatus- ja toimintamallit.

Todellisuus 2.0

Jarmo Liukkonen kirjoittaa kirjassaan ”Kuka hallitsee mieltäsi – mielikuvien hyödyntämisen kirja”, että neurofysiologinen tutkimus on osoittanut, ettemme välttämättä pysty erottamaan todellista ja mielessä kuviteltua kokemusta toisistaan. Kokemuksemme, muistomme ja niihin liittyvät tunteet vaikuttavat meihin valtavasti. Esimerkiksi esiintymistilanne jännittää meitä sitä enemmän, mitä negatiivisempia kokemuksia meillä on esiintymiseen liittyen menneisyydessämme. Mikäli taas olemme saaneet esiintyessämme onnistumisen kokemuksia, olemme todennäköisemmin esiintyessämme rennompia, itsevarmempia ja osaamme kanavoida jännityksemme virittämään meidät positiivisesti tulevaan koitokseen.

Voimme vaikuttaa suorituksiimme mielikuvillamme. Koska aivot eivät erota todellisuudessa tapahtunutta ja kuviteltua tilannetta toisistaan, voimme uudelleenoperoida aivomme toimimaan meidän puolellamme, sen sijaan, että ne toimisivat meitä vastaan. Optimoimme sympaattisen ja parasympaattisen hermostomme niin, ettei sympaattinen hermostomme enää toimi hallitsemattomasti.

On olemassa lukemattomia erilaisia mielikuvaharjoitteita. Mielikuvaharjoitteilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi urheilu- tai opiskelusuoritukseen, tai aiemmin mainittuun esiintymispelkoon. Niiden avulla voimme ohjelmoida aivoihimme ajatuksemme itsestämme uudelleen ja parantaa itseluottamustamme ja tapaa nähdä itsemme. Nämä muutokset ottavat yleensä sitä enemmän aikaa, mitä kauemmin ympäristömme ja me itse olemme jotain asiaa meille uskotelleet.

On kuitenkin täysin mahdollista saada itsensä aidosti uskomaan jopa päin vastaisia asioita, kuin mihin on koko ikänsä uskonut. Koska aivot eivät erota kuviteltua ajatusta todellisuudesta, ne alkavat pikkuhiljaa uskoa asioita, joita toistamme niille uudelleen ja uudelleen. Jos huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen toistaa itselleen joka päivä peilin edessä positiivisia lauseita, kuten ”olen hyvä juuri tällaisena, olen hauska, viisas ja ihana. Minä rakastan itseäni”, alkavat hänen aivonsa väistämättä loppujen lopuksi pitää tätä mantraa totena. Itse kutsun tätä ”fake it ´till you make it” -tekniikaksi, eli vaikken uskoisi osaavani jotain asiaa, uskottelen itselleni osaavani sen. Kuten Jarmo Liukkonen kirjassaan kirjoittaa, ”positiivinen itsepuhelu ja mielikuvat itsestään onnistujana johtavat yleensä myös positiivisiin lopputuloksiin” (Liukkonen 2020).

Todellisuuttaan voi muokata myös esimerkiksi oppimista edistäväksi. Itse aion ottaa seuraavaksi projektikseni ohjelmoida aivoni niin, että tulevaan syksyyn mennessä olen karistanut mielestäni uskomuksen, etten voisi oppia yrityksen talouteen ja  kirjanpitoon liittyviä asioita. Olen ajatellut, että ne ovat minulle aivan liian monimutkaisia ja erikseen ovat olemassa ne ihmiset, jotka tämän sortin asioita osaavat pyörittää. Avukseni otan teoriopiskelut, päivittäin toistettavat mielikuvaharjoitteet sekä asenteen “jos muut voivat oppia tämän, minäkin voin”.

Loppusanat

Minua sykähdytti Liukkosen kirjassaan siteeraaman Tommy Tabermannin sanat ”maalaa itsellesi paratiisi ja astu sinne sisään”. Tämä kuvaa kauniisti sitä, kuinka voimme jokapäiväisten ajatuksiemme kautta vaikuttaa asenteisiimme, kokemuksiimme ja sitä kautta myös itsetuntoomme ja ihmissuhteisiimme. Elämässämme monet asiat linkittyvät toisiinsa ja tiedostamalla ajattelu- ja asenneautomaatioitamme, voimme välttää toistamasta samoja, meissä syvällä olevia malleja. Traumamme, pelkomme ja uskomuksemme voivat helposti ottaa meistä vallan haastavissa tilanteissa, mutta emme ole niiden vankeja. Mielemme on ohjelmoitavissa ja päätöksen teemme me itse. Oletko lastu laineilla, vai oman laivasi kapteeni?

Lähteet:

Liukkonen, J. 2020. Kuka hallitsee mieltäsi? Mielikuvien hyödyntämisen kirja. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.