Johdanto

Luovuuden mystifiointi suojelee egojamme. On helpompaa kuvitella jonkun olevan jotenkin erityinen, kuin myöntää oma vajavaisuutensa päämäärän tavoittelussa. Luin Saku Tuomisen kirjan Luova järkevyys (2014), jossa lähestytään luovuutta erilaisista kulmista. Tätä aiemmin lukemani Järvilehtojen Pim! Olet luova alkoi tuntua vähän pintaraapaisulta Tuomisen ajatusten rinnalla. Hänellä on toki taustallaan pitkä kokemus erilaisten formaattien luojana sekä ravintola-alalta. Kirjailijana menestynyt Tuominen valittiin myös Vuoden puhujaksi 2021. Suosittelen tutustumaan ainakin joihinkin hänen teoksistaan, jos et ole sitä jo tehnyt.

Luovuudesta kansallisella tasolla

Suomessa viljellään paljon termiä luova hulluus. Koska kansastamme on muodostunut aikojen saatossa hyvin homogeeninen, on toisinajattelijan siis oltava vähän hullu. Jotkut pitävät Suomea luovan hulluuden luvattuna maana ja suomalaisen kansan eksentrisyyttä sen pulppuavana lähteenä.

En ole koskaan ajatellut luovuudella voivan olla kansallisia erityispiirteitä, mutta Tuominen on päätynyt sellaiseen lopputulemaan kokemustensa perusteella. Etelä- ja pohjoiseurooppalainen lähestymistapa luovuuteen eroaa seuraavanlaisesti: eteläinen tyyli on spontaanimpi ja pohjoisen toimintatavat suunniteltuja. Tietenkin yksilöissä on eroja, mutta puhe onkin yleisestä kulttuurisesta lähestymistavasta työn vaatiessa luovuutta. Kummassakin tyylissä on etunsa ja haittansa. Mainittavaa on myös entisten kauppakansojen (ruotsalaiset, hollantilaiset) luovuuden kuluttajalähtöisyys. Pohditaan sitä mikä juuri nyt menisi kaupaksi ja luovat tuotteet luodaan asiakkaiden tarpeeseen.

Suomalainen luovuus tuntuu olevan hyvin toisenlaista ja sitä määrittelee sisäänpäinkääntyneisyys sekä epäkaupallisuus. Täällä keskitytään enemmän siihen mitä itse halutaan, ei niinkään välitetä luovien tuotteiden luomisesta jonkun muun tarpeeseen tai rahan tekemiseen. Luovimmillaan suomalaiset tuntuvat olevan pakon edessä (Tuominen 2014).

Luovuuden yhteydestä hulluuteen

Luovuuden ja hulluuden yhteyttä on tutkittu ja spekuloitu paljon. Keskimääräistä suurempi aktiivisuus aivojen ns. lepotilaverkostossa on yhdistetty kumpaankin. Hulluus ja luovuus ovat siis jossain määrin samankaltaisia aivoissa, mutta suoraa yhteyttä ei ole ainakaan vielä pystytty löytämään.  Ainakaan vakavakaan psykiatrinen sairastelu ei ole este poikkeukselliselle luovuudelle tai luovuus ei suojaa psykiatriselta sairastumiselta (Huttunen 2006).

Jotta voitaisiin verrata näitä kahta, on määriteltävä mikä käsitetään luovuudeksi ja mitä taas on hulluus. Luovuutta ei ole kyetty määrittelemään yksiselitteisesti, ja eri tutkijat ovat käyttäneet hyvinkin erilaisia määritelmiä (Huttunen 2006). Eri aloilla luovuus näyttäytyy eri tavoilla, mutta se nähdään kykynä luoda jotain riittävän uutta tai ratkaista ongelma uudella tavalla.

Hulluuden määrittely ei ole yhtään sen helpompaa. Moni tarkoittaa hulluudella erilaisia mielen sairauksia, mutta käsite voidaan laajentaa erilaisiin mielen häiriöihin, jotka eivät vielä täytä sairauden kriteerejä tai ovat luonteeltaan lievempiä (Huttunen 2006). Hulluutena on voitu pitää normaalista poikkeavaa ajattelua tai käytöstä (Tuominen 2014). Kiistellä voidaan myös siitä olisiko alkoholismi luettavissa tähän kategoriaan. Se nimittäin mainitaan aihetta käsittelevissä tutkimuksissa useasti. Alkoholismi liitetään jo vahvasti mielen häiriöihin, mutta onko se itsessään hulluutta. Ainakin taiteellisesti luovien ihmisten parissa eri tyyppinen päihteiden käyttö näyttää olevan yleistä.

Tämän aiheen tutkimuksen tulosten luotettavuutta heikentää pienet otannat, kriteeristön epäselvyys, tutkijoiden ennakkotiedot tutkimuskohteista ja verrokkiryhmien puuttuminen (Huttunen 2006). On edelleen mahdotonta yhdistää hulluutta ja luovuutta suoraan toisiinsa.

Luovuuden mystifiointi

Luovan hulluuden rinnalle on luotu toinenkin samankaltaisia henkilöitä kuvaava termi eli luova nero (Tuominen 2014). Esimerkiksi Albert Einsteiniä pidetään luovana nerona ja Jackson Pollockia luovana hulluna. Taiteilijoiden neroudesta voidaan kiistellä, mutta tämänkaltainen jopa yli-ihmisen asemaan kohottaminen tekee luovuudesta jotain mystistä ja saavuttamatonta. Kenties luovuuden myytti tuo mielenrauhaa ihmisille, jotka eivät ole nousseet vastaavaan maineeseen. Tutkimustulosten epäselvyyteen voi vaikuttaa halu romantisoida hulluuden ja nerouden yhteyttä (Huttunen 2006). Taiteilijat haluavat joko itse näyttäytyä näin tai heidän yleisönsä haluaa vahvistaa myyttiä.

Luovuuden yhtenä tärkeänä synnyttäjänä toimii kuitenkin sisäinen motivaatio eli halu luoda. Erityisen luoville ihmisille on tutkimusten perusteella yhteistä sitkeys, järjestelmällisyys, kurinalaisuus ja vahva itsetunto (Huttunen 2006). Kun ajattelen luovimpina pitämiäni ihmisiä, heitä yhdistää jatkuva tekeminen ja päämäärän tavoittelu. Monilla tuntuu olevan, jopa pakkomielteinen tarve luoda ja on helppo ymmärtää tästä kumpuavan mystifioinnin syntyperät. Tutkimuksissa ihmiset pitävät luovuutta kuitenkin hyvin tavallisena asiana ja enemmistö vastaa olevansa luovia (Tuominen 2014). Ihmiset osaavat lopulta erottaa luovuuden ja nk. taiteellisen luovuuden toisistaan.

Yritysten innovointiprosessit

Yllä oleva kaavio on luotu Saku Tuomisen kirjan perusteella, vaikka ajatus ei ole alun perin hänen omansa. Tarkoituksena on kuvata innovointiprosessien eli luomisen onnistumista yrityksissä. Ne yritykset, joissa on hyvää luovaa ajattelua ja toimivat prosessit luomiselle, pärjäävät parhaiten. Tuomisen mielestä mielenkiintoista on se, että suurin osa yrityksistä sijoittuu kuitenkin huonon luovan ajattelun ja hyvien prosessien lokeroon. Tällaisissa yrityksissä luovuus tukahdutetaan helposti turvallisuuden tavoittelun alle. Rohkeuden puute jarruttaa luovuutta ja yritysten ongelmat innovoinnissa tai uusien ideoiden kehittelyssä syntyvät useimmiten siinä vaiheessa, kun ideat pitäisi viedä toteutukseen. Huonoilla prosesseilla varustetuissa yrityksissä nimittäin syntyy kyllä ”pöhinää” ja paljon hyviä ideoita, mutta toteutukseen vieminen kaatuu helposti prosessien raskauden vuoksi. Suppea ajattelu ja toimimattomat innovointiprosessit tuskin kaipaavat sen enempää avaamista.

Pohdinta

Luovan hulluuden sijaan voisimme siirtyä ”luovaan järkevyyteen”, jossa luoville ajatuksille annetaan tilaa ilman sekavien prosessien tuomaa heikkoutta. Luovuus ei ole lopulta, jotain mitä vain harvat voivat saavuttaa, eivätkä ihmiset tunnu edes kokevan sen olevan niin. Etenemisen kannalta luovuus on välttämätöntä, joten sille pitäisi antaa riittävästi tilaa sekä aikaa. Uskon monen yrittäjyyteen liittyvän luovan prosessin lopulta tukahtuvan liiallisen varmuuden tavoitteluun ja pelkoon tuntemattomasta. On helpompaa valita vakaa ja turvallinen reitti, mutta se ei todennäköisesti johda mihinkään uuteen innovaatioon. Luja tahto päästä eteenpäin ja sitkeä työskentely merkitsevät paljon, mutta rohkeus hypätä tuntemattomaan voi ratkaista yrittäjyyden kulkusuunnan.

Lähteet

Tuominen, S. 2014. Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys. Helsinki: Otava.

Huttunen, M. 2006. Hulluus ja luovuus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 122 (23), 2901–10. Viitattu 10.5.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo96177#s2