Vaikka opiskelemmekin Proakatemialla, joka on yrittäjyyden ja tiimijohtamisen korkeakouluopiskelun tyyssija, olemme joutuneet viime viikkoina haastavan tehtävän eteen. Etätyöskentelyssä pyrimme toki ylläpitämään samanlaisia tiimioppimisen ja -työskentelyn menetelmiä kuin normaalitilanteessa, jossa pääsemme tapaamaan toisiamme kasvotusten. Viime viikot ovat vaatineet itseohjautuvuutta, suunnitelmallisuutta ja itsekuria huomattavasti enemmän kuin tavallinen opiskeluarki. Olemme kontaktissa tiimiläisiimme käytännössä vain muutaman kerran viikossa pajojen ja muutaman muun kokouksen tiimoilta ja silloinkin käytämme vain videopuhelua. Olemme siis käytännössä tiimityöläisiä, jotka työskentelevät yksin Tiina Torpan Yksin työskentelevän opasta lukiessani sain muutamia tärkeitä ahaa-elämyksiä liittyen tämän kevään vallitsevaan työskentelymalliin ja hyviä vinkkejä siihen, miten pystyn hallitsemaan työmäärän, jota muun muassa tiimin erinäiset tehtävät, opinnäytetyö ja muut kouluun liittyvät suoritteet edellyttävät.

On pystyttävä sopeutumaan

Koronaviruksen riepotellessa maailmaa ja Suomea on tärkeä pitää tuntosarvensa ylhäällä, sillä vaikka tilanne näyttää varsin seestyneeltä pysy kotona -kampanjoineen ja kiristyvine terveydenhuollon ohjeistuksineen, on maailma silti jatkuvassa muutoksessa. Muutos saattaa olla jopa jotain sellaista, josta ei ole enää paluuta vanhaan. Torppa otti kirjassaan näkökulman, että mikäli talous esimerkiksi romahtaisi, tilanne ajaisi yksin työskentelevät entistä isompaan ahdinkoon resurssi- ja rahapulan takia. Kuten jo eräässä aikaisemmassa esseessäni totesin, yksin työskentelevän on oltava ulospäin avoin – oli maailmassa koronaviruspandemiaa tai ei. Mikäli yksin työskentelevän kykyjä kaivataan jossain yrityksessä tai järjestössä, on tämän pystyttävä tarttumaan tilaisuuteen nopeasti, sillä jonossa on muitakin osaajia samaan ruutuun. Vallitsevassa tilanteessa yksin työskentelevän on oltava itse riittävän hyvä tietopankki omalta alaltaan, jotta hän pystyy joko taklaamaan omiin projekteihinsa liittyvät haasteet tai vastaavasti juuri tarttumaan ulkopuolisilta yrityksiltä tuleviin toimeksiantoihin ja pulmiin.

Jokaisessa tilanteessa on myös hyviä puolia

Kuten Torppa kirjassaan toteaa, on pidettävä yllä myös positiivista ilmapiiriä ja asennetta. On todellista totta, että koronavirukseen kuolee ihmisiä ja huoli on globaali paitsi terveyden myös talouden näkökulmasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteivätkö yritykset voisi myös tilanteen sallimissa rajoissa antaa työntekijöilleen mahdollisuuksia esimerkiksi keskittyä pitämään huolta psyykkisestä ja fyysisestä terveydestään. Vaikka tällä hetkellä videopuhelut ja etäyhteydet ovat ihmisten pääasiallinen kommunikointikeino, voi niistäkin löytää hauskoja puolia. Vaikka kaikki työhön liittyvät kokoukset suoritetaan tätä nykyä vain videopuheluilla, voi ja mielestäni myös niistä pitää kaivaa irti positiivisia asioita. Olenkin kokenut valtavan piristävänä videopuheluiden viihdekäytöllisyyden. Niiden avulla voi pitää interaktiivisia viinihetkiä, pelata erilaisia pelejä ja ihan vain jutella kavereiden kanssa – jopa niiden, joita ei ehtisi tavata siinä tilanteessa, jossa aikaa budjetoidaan vain lähellä asuville ja niille kaikista läheisimmille ihmisille. Poikkeustila on siis ainakin itselleni antanut myös uusia mahdollisuuksia elvyttää väljähtäneitä ihmissuhteita, tutustua uusiin ihmisiin ja jopa käydä hedelmällisempiä keskusteluita kuin normaaliolosuhteissa.

Pysyvä muutos

On tärkeä pystyä näkemään kokonaiskuva ja esimerkiksi koronan kaltaisen kriisin aikana on määrittävä tekijä se, mitkä yritykset ja ketkä tekijät osaavat oppia ja hyödyntää muuttuneita työolosuhteita. Vaikka etä- ja yksintyöskentelymoodit vaikuttavat tällä hetkellä varsin pysyviltä ratkaisuilta, ei kukaan todellisuudessa tiedä päivää, jolloin seuraava muutos tulee. En usko, että kaikki nyt järisseet rakenteet tulevat enää palautumaan ennalleen ja tulevaisuuden työelämätaitoihin sisältyy paljon sellaista, joka muovautuu lopulliseen formaattiinsa vasta tämän kevään aikana. Jos liike-elämä pyöri aikaisemmin vielä melkoisesti kasvokkain tapahtuvan kommunikoinnin varassa, tulee tilanne kriisin jälkeen olemaan erilainen. Erityisesti yksin työskentelevää henkilöä tilanne palvelee siten, että uusi aika mahdollistanee tapaamiset paljon matalammalla kynnyksellä verkon välityksellä eikä apukäsiä tai uusia oppeja tarvitse lähteä metsästämään umpimähkään seminaareista ja sattuman kyllästämistä tapahtumista. Osaajat ja työntekijät kuten yrityksetkin pystyvät kohdistamaan tarpeensa tarkemmin ja näin ollen löytämään helpommin uusia työkaluja.

Torppa mainitsi kirjassaan myös asioihin vaikuttamisen mahdollisuuden. Mikäli koronavirus muuttaa maailmaa siihen suuntaan kuin asiantuntijat ovat ennustaneet, noussee yksilön vaikuttamismahdollisuus merkittävästi. Kun jokainen työskentelee enemmän etäyhteyksien päässä ja koordinointi tapahtuu pääsääntöisesti verkon välityksellä, on yksilön tekemisellä suurempi painoarvo sille, mihin suuntaan hänen edustamansa yritys menee. Vaikka globaalit suuryritykset eivät tule katoamaan kriisin myötä maailmasta uskon, että niiden sisältä ja ympäriltä alkaa nousta entistä enemmän yksilöitä, joiden mielipide ja preesens kiinnostaa. Tällaiset halutut osaajat pystyvät tuomaan itsensä niin sanotusti tykö paljon joustavammin, kun heitä ei tarvitse lähteä tapaamaan Singaporeen tai Piilaaksoon. Sen sijaan, että nyt meitä tavallisia tallaajia kiinnostaa, mitä esimerkiksi Google tai Amazon yrityksinä sanovat tai tekevät, niin tulevaisuudessa on mahdollista kiinnostua yksityiskohtaisemmin ja yksilöllisemmin kyseisten yritysten avaintekijöiden työskentelystä.

Pohdintaa

Jos ja kun koronavirusepidemia jättää jälkensä maailmaan, on siinä erittäin paljon negatiivista, mutta myös positiivisia asioita löytyy. On hienoa, että yksilöt saavat vapauksia toteuttaa itseään sinänsä tärkeiden tiimien viitekehyksen sisällä. Olisi myös valaisevaa, jos yksin työskentelevät innovatiiviset uudisraivaajat pystyisivät käymään matalammalla kynnyksellä keskusteluja maailman ykkösyritysten tärkeissä rooleissa olevien ihmisten kanssa. Tällainen poikkeustila näyttää toteen sen, että olemme luonnonvoimien edessä lopulta kukin tasavertaisia eikä kenelläkään ole sellaista mahtia tai erikoiskykyä, joka antaisi ihmiselle etulyöntiaseman. Olisikin kihelmöivän jännittävää, mikäli isot yritykset avaisivat oviaan sen verran, että maailman yrittäjät, työntekijät ja opiskelijat pystyisivät imemään irti fiksujen yksilöiden prinsiippejä, joiden avulla ne korporaatiot, jotka hallitsevat maailmaa, ovat syntyneet. Tällaisten keskusteluiden avulla maailma ottaisi isoja harppauksia eteenpäin läpinäkyvyyden saralla – vaikeiden, mutta yhdistävien aikojen jälkeen.