What the f***? 

Amerikkalainen Anthony Robbins (Tony Robbins) on meille täysin uusi tuttavuus. Emme olleet aiemmin kuullut hänestä, vaikka nyt ajattelemme, että olemmeko jääneet jostakin paitsi vai onko sivistyksessämme aukko, kun emme hänestä olleet mitään aikaisemmin tiennyt.  

59-vuotias Tony Robbins on maailmankuulu Life coach puhuja. Bisnes guruksi häntä myös kutsutaan. Hän on valmentanut maailman kuuluisampia ihmisiä mm. Nelson Mandelaa ja Prinsessa Dianaa. Valmentamisen lisäksi hän on kirjoittanut kirjoja ja ollut mukana elokuvissa. Hänellä on oma tv-sarja ja esiintyminen eri medioissa on hänelle arkipäivää.  Hänen kuuluisin seminaarikoulutus kestää kuusi päivää ja pääsylippu maksaa melkein 5000 dollaria. Kyseinen seminaari on nimeltään Date with Destiny, johon myös katsomamme dokumentti ”I am not your guru” perustuu.  

Hänen tyylinsä on valtaosasta poikkeavaa. Hän ei saarnaa ihmisille ja anna heille esimerkiksi viittä ohjetta terveyteen, vaan hän haastaa yksilöitä löytämään todellisen ongelman ytimen. Hänen tyylinsä puhua on terävä ja kärkäs. Kenellekään ei jää Date with Destiny–seminaarissa tämä epäselväksi. 

Mikä on Date with Destiny–seminaari? 

Date with Destiny on kuuden päivän mittainen koulutusseminaari, joka keskittyy itsensä johtamiseen ja kehittämiseen. Kyseistä seminaaria pidetään Tony Robbinsin parhaimpana seminaarina. Muhkea on myös hintalappu. Pelkästään pääsylippu seminaariin maksaa 4500 €:sta ylöspäin. Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko kyseessä pelkkää rahastusta vai todellista hyötyä ihmiselle, joka seminaariin osallistuu. Kuuden päivän ajan teema vaihtuu päivittäin, johon seminaarissa keskitytään. Seuraavassa näet vuoden 2018 teemat seminaarista. 

Day 1. Prepare for massive change! 

• ymmärrä omat voimasi kontrolloida kaikkea mitä ajattelet, tunteitasi ja päivittäisiä tekojasi 
• mikä on sinun tärkein voimavarasi 

Day 2. Integrate foundations of emotional fitness 

• tunnista, mitkä asiat aiheuttavat sinulle ahdistusta ja mielihyvää 
• löydä tärkein malli omalle elämällesi 

Day 3. Navigate towards new horizons 

• mikä motivoi ja hidastaa sinua 
• tunnista arvosi 

Day 4. Embrace your transformation 

• mitä sinä haluat saavuttaa 
• kehitetään step by step pohja tulevaisuuteen 

Day 5. Embody your destiny 

• kuvittele elämä, jossa sinä kykenet vaikuttamaan jokaiseen kokemukseen haluamallasi lopputuloksella 
• kuinka voit tienata enemmän rahaa 

Day 6. Revolutionize your relationships 

• kuinka kommunikoida syvemmällä tasolla  
• maskuliinisen ja feminiinisen erot 

Seminaari järjestetään kerran vuodessa Yhdysvalloissa ja sinne kokoontuu yhteensä 8000 ihmistä yli 80 eri maasta. Kaikki eivät välttämättä osaa tai ymmärrä englantia, mutta osallistuminen on silti mahdollista, koska mukana on tulkkeja, koppeja, joissa voi istua kuulokkeet päässä ja kuunnella seminaaria omalla kielellään sekä tarvittaessa kysymykset voi joku myös kääntää englanniksi. Jotkut jopa myyvät omaisuutensa, jotta pääsevät mukaan tähän seminaariin.  

Kohtalo näyttelee isoa roolia dokumentissa. Kun uskoo, että kaiken on kuulunut tapahtua niin kuin on tapahtunut, on vain hyväksyttävä seuraukset ja ajateltava positiivisesti. On löydettävä keino kääntää ajatukset positiivisiksi ja syyttää mitä kaikkea positiivista esimerkiksi tragedia on tuonut.  On ymmärrettävä, että elämä tapahtuu juuri meitä varten eikä meille, joka on englanniksi ehkä helpommin ymmärrettävissä ”life to us” eikä ”life for us”. Date with destiny -dokumentti julkaistiin vuonna 2016 ja se on katsottavissa Netflix:issä. 

Robbinsin suosituin seminaari herättää myös negatiivisia ajatuksia ihmisten keskuudessa. Osa ihmisistä kokee tapahtuman täysin turhana ja kaupallisena, jossa murtuneilta yksilöiltä riistetään omaisuus ja heille uskotellaan “parannusta”. Nämä sosiaalisessa mediassa pyörivät kommentit eivät kuitenkaan ole usein heiltä, jotka ovat tapahtumissa käyneet. Mutta ymmärrän kommentoiden ajatuksia. Emme mekään olisi valmiita maksamaan keittiöremontin vertaa yhden ihmisen showsta, jossa joudumme henkisesti koetukselle. 

Kyseenalaiset metodit? 

Dokumentin alkaessa kiinnitimme ensimmäisenä huomiota Robbinsin tapaan puhua. Hän kiroilee paljon. Ja kun sanomme paljon, niin se tarkoittaa myös paljon. Kiroilussa ei sinänsä ole mitään pahaa, koska myös me syyllistymme tähän päivittäin. Dokumentissa kuvatussa oikeassa tilanteessa seminaarissa Robbins haastattelee itsetuhoista miestä keskellä salia 8000 ihmisen ympäröimänä. Robbins kysyy mieheltä, että mistä itsetuhoisat ajatukset johtuvat. Ennen kuin mies ehtii vastata, Robbins kysyy uudelleen, että johtuuko se noista f*** punaisista kengistä, koska ne ovat todella f*** punaiset. Mies ymmärrettävästä syystä hieman hämmentyy ja naurahtaa kiusaantuneena. Robbins jatkaa suoralla tavallaan syvemmälle ja kysyy mieheltä todella henkilökohtaisia asioita yhtään kiertelemättä ja kaunistelematta. Pohdimme, että onko Robbinsin tapa pureutua asioihin jopa liiankin aggressiivinen. Hallitseeko hän tilannetta tällaisella käyttäytymisellä? 

Koimme paljon ristiriitaisia ajatuksia ja hämmennystä katsoessamme pidemmälle dokumenttia. Jokainen tilanne seminaarissa ja Robbinsin valmennushetki sattuman varaisesti valitun henkilön kanssa olivat yhtä tunnemyrskyä. Jokut äänet sisällämme huutaavat, että kuka Robbins kuvittelee olevansa ja millä oikeudella hän tekee niin kuin tekee. Toisaalta tuo sama ääni myös herättää ajatuksia, että hei tuossahan on oikeasti järkeä, mitä Robbins tekee. Vaikea selittää tätä tunnetta, mutta suosittelemme katsomaan itse dokumentin ja tekemään omat johtopäätökset vasta sen jälkeen. 

Dokumentissa käsitellään naisen sisäistä huonoa oloa. Nuori nainen kertoi, ettei hänen dieettinsä ollut onnistunut. Tony Robbins haastoi naista erilaisilla kysymyksillä, jolloin päästiin käsiksi ongelman ytimeen, eli narkomaani isään. Hän haastoi naista vaikeilla ja ”normaalia” ajatuksia herättävillä kysymyksillä, tuoden naisen aidot tunteet ja arvot esiin. Robbins kyseenalaistaa erittäin vahvasti nuoren naisen ajatuksia huume addiktoituneesta isästään. Robbinsin mielestä nainen ei voi syyttää isäänsä siitä, ettei hän ole lapsuudessaan saanut isältään kaipaamansa huomiota ja rakkautta. Tämä kuulosti todella oudolta, koska pitäisikö naisen syyttää siitä itseään vai ketä. Naisen pitäisi ennemmin iloita hänen isästään ja kiittää isäänsä siitä, että millainen naisesta on tämän kaiken kokemansa jälkeen muodostunut. Kuinka vahva ja päättäväinen nainen on nykypäivänä. Pääajatus tällä kaikella oli se, että liian usein puhutaan vain pintapuolisista asioista. Ei uskalleta mennä syvemmälle sinne, missä todellinen ongelma piilee. Ihmiset eivät halua puhua oikeista ongelmista, mutta Robbins uskoo, että vain perimmäisen syyn löytyessä voidaan tehdä pysyvää muutosta. Ongelmanratkaisu on vain tilapäistä. Hän myös suositteli naista soittamaan isälleen ja syyttävän häntä toiminnastaan, joka on luonut päämäärätietoisen ja itsenäisen nuoren naisen. Nainen oli päivän jälkeen tarttunut heti tuumasta toimeen ja hänen äitinsä kertoi, ettei ole koskaan kuullut tyttärensä ja tyttären isän puhuvan niin rakentavasti ja parantavasti. 

”Every problem is a gift ­– without problems we would not grow” – Tony Robbins 

Kolmas hämmentävä hetki seminaarissa tuli vastaan, kun eräs nainen kertoi, että hänelle oli tullut äskettäin avioero. Keskusteluiden edetessä ja pintaa syvemmältä Robbins toteaa, että nainen oli ansainnut tämän. Nainen järkyttyi ja kyseenalaisti kommentin, johon Robbins totesi, että kaiken kuulemansa perusteella nainen on saanut niin paljon rakkautta lapsuudessaan, että odottaa saavansa sitä yhtä paljon kaikilta muiltakin ja tekee kaikkensa, jotta tämä toteutuu. Robbinsin mielestä nainen oli itse ajanut omalla käytöksellään miehen tekemään avioeron. Tätä kuunnellessa päässä pyöri vain kysymysmerkkejä ja ajatuksia siitä, että onko tässä nyt jokin miehinen ajatus taustalla vai mistä tällainen kumpuaa. Tilanne ei pääty vielä tähän, vaan käy ilmi, että naisella on jo uusi poikaystävä. Robbins kysyy suoraan, onko poikaystävä naiselle se oikea ja haluaako tämä olla sen kanssa. Nainen ei hetkeen vastaa mitään ja katsoo alaspäin, jolloin Robbins suorastaan naurahtaa ja sanoo naiselle, että sinun ei tarvitse sanoa mitään, koska kehosi kertoi jo vastauksen. Tämän jälkeen Robbins käskee naista ottamaan *piip* puhelimen laukustaan ja soittamaan poikaystävälleen. Nainen purskahtaa itkuun, jolloin Robbins yksinkertaisesti toteaa, että sinä tiedät mitä tehdä. Nainen todella soittaa poikaystävälleen ja jättää tämän 8000 ihmisen edessä. Mielestämme tämä on käsittämätöntä. Yksi ihminen ja valtava ryhmäpaine saa tekemään uskomattomia ja epätodennäköisiä asioita.  

Pohdimme paljon, oliko Robbinsin teko tässä kohtaa oikein. Emme usko, että nainen teki päätöstä itse. Se oli tehty hänelle. Jo valmiiksi kyynelkanavat valuvina naisella ei ollut voimia eikä uskallusta sanoa maailmankuululle motivaatio puhujalle ei suuren yleisön edessä. Nainen saattoi pelätä jäävänsä loppu seminaarin ajaksi ulkopuoliseksi tai hän pelkäsi haastaa tuhansien eurojen arvoista apua omaan ongelmaansa. Hän oli kuitenkin maksanut tapahtumasta pitkän pennin ja uskoi varmasti sen tuovan hyötyjä. 

Tiimeissämme pyritään luomaan avoimen keskustelun kulttuuria, jotta voimme harjoittaa esimerkiksi palautekulttuuria. Palautetta tulee osata ottaa vastaan sekä antaa, ja sen kuuluu olla rehellistä. Emme kuitenkaan käytä epäsopivaa kieltä, eikä meidän luultavasti kuulukaan käyttää. Pelkäämme käyttää epäsopivaa kieltä ja epäsopivia ilmauksia, sillä emme halua tulla leimatuiksi epäasiallisiksi. Koimme Robbinsin olevan ronskista kielestään huolimatta asiallinen, sillä hänen pointtinsa olivat järkeviä. Keskitymmekö siis tässäkin epäoleelliseen ja pieneen ongelmaan, kun todellinen syy on, että emme uskalla käyttäytyä normista poikkeavasti. Entä jos mekin kokeilisimme, miten esimerkiksi päätösten tekemiseen vaikuttaisi se, että jos asian esittäisi suoraviivaisesti voimasanoja käyttäen. Olisiko tiimin jäsenet enemmän hereillä tilanteissa ja hetkessä mukana, kun jotain ennenkuulumatonta tai epäsopivaa tapahtuu ympärillä? Voisimme myös keskittyä asioiden takana piileviin ongelmiin paremmin. Jos joku tiimistä kokee olevansa ulkopuolinen, niin sen sijaan että kysyisimme mitä me voisimme tehdä asian eteen, kysyisimme syitä suoraan henkilöltä ja paneutuisimme taustalla oleviin tekijöihin. Tai jos tiimin jäsen sanoo olevansa laiska persoona, niin jos asiaa tarkasteltaisiin syvemmin, meille luultavasti selviäisi syitä laiskuudelle. Hänellä ei ole tavoitteita, motivaatiotekjiöitä tai häneltä ei ole esimerkiksi koskaan vaadittu mitään, mikä johtaa laiskuuteen.  

Tiimiemme toiminnassa tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota juurisyyn löytämiseen eikä vain ongelmien ratkomiseen. Näin vältyttäisiin useilta samaa rataa pyöriviltä keskusteluilta, vaikka yhteen keskusteluun käytettäisiinkin enemmän aikaa. Meidän pitäisi tiiminä uskaltaa tehdä päätöksiä ja toimia. Se vie meitä eteenpäin sekä tiiminä että menestyksen tiellä. Ilman toimintaa ei synny mitään eikä varsinkaan menestystä. Tässä kohtaa allekirjoitamme Robbinsin ajatuksen.  

”Action is the most important key to any succes” – Tony Robbins 

Turvaudumme usein käyttäytymään kaavojen mukaisesti ja otamme esimerkkiä muilta, vaikka välillä kaavoja tulisi rikkoa timantin löytämiseksi. Proakatemialla useat tiimit toistavat samoja virheitä ja painivat samojen ongelmien kanssa. Esimerkkinä tästä ovat ”lypsyprojektit”, joilla pyritään tuottamaan yrityksen tilille vain rahaa. Jotta voisimme saada aikaan muutosta, tulee meidän tehdä rohkeita päätöksiä ja lähteä tekemään.  

Mutta, jos asiat tehtäisiin eri tavalla ja esimerkiksi potentiaali keskitettäisiin heti oikeisiin ratkaisuihin, voisimmeko välttää kaavan toistamisen. Vai onko kohtalomme Proakatemialla kirjoitettu ajautuvan karikolle ja meidän tehtävämme on korjata laivamme. Uskon, että tämä kaavan noudattaminen tuo meille enemmän oppeja tulevaisuuteen. Voimme täten syyttää valmistuttuamme Proakatemiaa, että meistä on tullut taitavia tiimipelaajia paineen alla. 

Miksi Tony Robbins on niin vaikuttava? 

Mikä saa ihmiset uskomaan yhtä ihmistä? Mikä hänestä tekee niin vaikuttavan? Tony Robbins on olemukseltaan hyvin maskuliininen. Hän on yli kaksi metriä pitkä ja omistaa melko matalan äänen. Suklaanruskeat silmät tuntuvat lämpimiltä ja valloittava hymy valkoisineen hampaineen on vastustamaton. Maskuliinisuudesta huolimatta hänen äärettömän tunteikas ja herkkä puolensa tulee usein esille eri tilanteissa. Robbins on ystävällinen ja ottaa muut huomioon. Hän on aidosti kiinnostunut – vai onko? Skeptisyys nostaa päätämme jatkuvasti. Koemme, että Robbinsin on oltava hyvä ihmistuntija, koska hän osuu oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin, mutta samalla koemme, että jossain määrin tässä on oltava mukana myös tuuria tai järjesteltyjä asioita. Mielessämme käy myös, että onko seminaarissa valittu etukäteen henkilöt, jotka pääsevät kahdenkeskiseen haastattelutilanteeseen, jolloin Robbins on voinut saada etukäteen valmistautua heidän ongelmiinsa. Ehkä joku ammattilainen on kertonut hänelle, että nosta näitä asioita esiin, niin asiat selviävät ja silloin myös Robbins näyttää vaikuttavalta asiantuntijalta ihmisten edessä. 

Robbinsin suosioon vaikuttaa vahvasti myös hänen CV:nsä. Onhan hän työskennellyt useiden maiden tunnettujen johtajien parissa ja valmentanut lukuisia kuuluisia urheilijoita ja näyttelijöitä. Totuus on se, että totta kai ihmiset luottavat enemmän sellaiseen henkilöön, joka on tunnettu kuin johonkin täysin tuntemattomaan. Myönnämme, että Robbinsin olemus on inspiroiva. Hän osaa esiintyä ja ottaa tilanteen haltuun. Hänen oma vaikea lapsuutensa on muokannut hänestä sellaisen mitä hän on nyt. Omien sanojensa mukaan Robbinsilla on pakkomielle auttaa. 

Tiimimme voisi ottaa mallia Robbinsista siinä mielessä, kuinka hän esittää asiat. Robbinsin mielestä yksi isoin ongelma ihmisten välillä on vuorovaikutus. Yksinkertaisesti ihmiset eivät osaa kommunikoida keskenään ja pysyvän muutoksen saamiseen tarvitaan ajatusten haastamista, johon meidän tiimissämme tulisi kiinnittää huomiota. Vieraskoreudesta johtuva filtteri päässämme suodattaa itselle normista poikkeavien puheenvuorojen lausumisen. Tämä on toki yksilöllistä ja osittain tiedostamatonta, jonka vuoksi ilmapiirin tulisi olla avoin ja vastaanottavainen haasteen esittäjälle. On hypättävä vain rohkeasti syvään päätyyn ja tehtävä itse muutosta. Olemalla aidosti läsnä tilanteissa, kuunnella, luoda keskustelua, kyseenalaistaa ja olla kiinnostunut toisesta. Sen aistii kyllä, jos joku ei ole täysillä mukana. 

Tukeudumme helposti pohtimaan ja korjaamaan pieniä ongelmia, joita kasvatamme suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat, koska rehellisyys sattuu. Rehellisyys ei ole aina mukavaa ja kiellämme oman päämme sisällä paljon ”normeista” poikkeavia ajatuksia. Jos miellämme asian epäsopivaksi tai vääräksi, emme käsittele sitä. Tästä johtuen Robbins käyttää paljon tabusanoja, kiroilee ja puhuu terävästi keskeyttäen ihmisten äänet heidän päissään. 

Johtaja, haasta ihmisiä ympärilläsi. Tittelisi antaa sinulle siihen vapauksia. Opeta muita käyttäytymään samalla tavalla ja katsokaa, syntyykö toimintaanne muutosta. Mikään ei selviä muuten kuin kokeilemalla. 

”All personal breakthroughs begin with a change in beliefs” ­– Tony Robbins 

 Only in America? 

”Nouskaa kaikki ylös ja antakaa halaukset vieruskavereille!” Tämä on tuttu lause myös Proakatemialta. Ehkä meillä Proakatemialla on haettu erilaista kulttuuria, koska dokumentti jätti mieleen hyvin vahvasti amerikkalaisen tyylin. Ihmiset ovat erittäin sosiaalisia, avoimia, iloisia ja heittäytyvät mukaan mihin vain. Seminaarissa korostettiin jatkuvasti korkeaa energiaa. Ihmisten piti olla jatkuvasti energisiä, virkeitä ja ikään kuin hälytystilassa. Seminaari oli tapana aina aloittaa seisten musiikin pauhatessa taustalla, valojen tykityksellä ja sähäkän tanssiryhmän voimin. Kaikki hurrasivat, hyppivät, pomppivat, heiluttivat käsiään ilmassa kuin viisivuotiaat ensimmäisensä tarhapäivänä. Joka hetki piti olla valmiina toimimaan, jos käsky kävi. Robbinsilla on myös tapana huudattaa yleisöä oman monologinsa aikana. Kaikki tämä yltiöpositiivinen tunnelma tuntui melko absurdilta toteuttaa esimerkiksi Suomessa. Kuvittele tilanne, jossa omaa tilaa kunnioittavat, rauhaa rakastavat suomalaiset kokoontuisivat yhteen ja sitten huudatettaisiin, että kaikki seisomaan, tanssimaan ja halailemaan ympärillä olevia ihmisiä. Aivan, haluaisimme nähdä ja kokea saman tilanteen myös itse. Suomessa järjestetään myös vastaavanlaisia koulutusseminaareja kuten esimerkiksi Ilkka Koppelomäen Uskalla innostua -konsepti, joka perustuu nimenomaan tällaiseen Date with destiny-seminaariin. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia ihmisiltä, jotka ovat käyneet Suomessa näissä seminaareissa. Millainen energia siellä on ja kuinka ihmiset heittäytyvät tällaiseen mukaan.  

Tuntuu erittäin oudolta, miten seminaarissa luotiin kuuden päivän aikana yhteisö ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä kestää normaalisti tiimillä useita vuosia rakentua. Kaikki se energia mitä seminaarissa näkyi, oli todella uskomatonta. Robbins useaan otteeseen puhui nimenomaan energioista. Energiat pitää olla korkealla, jotta jotain voi saada aikaan. Ihmisille pitää luoda tunnelma, jossa on innostava ja kannustava ilmapiiri. Rakennetaan luottamusta ja avointa kulttuuria porukalle. On tärkeää, että jokainen kokee olevansa hyväksytty sekä voi kertoa rehellisesti omista kokemuksistaan ja tunteistaan. Tämä ajatus tuntuu järkevältä ja sitä on helppo peilata myös omaan tiimiin. Pajat ja tiimipalaverit tuntuvat menevän aina omalla painollaan melko nuivassa tunnelmassa. Jos meidän energiamme nostettaisiin joka kerta korkealle ennen pajaa tai tiimipalaveria, saataisiinko me enemmän aikaan tai jotain uutta ja innostavaa. Uskomme, että saisimme.  

”Setting goals is thefirststep in turningtheinvisible into thevisible” – Tony Robbins

LÄHTEET:

Netflix dokumentti, Tony Robbins – I am not your guru, 2016

www.tonyrobbinsfinland.com

https://en.wikipedia.org/wiki/Tony_Robbins