Akatemian viimeinen vuosi on alkanut, ja se tarkoittaa sitä, että 24H -haaste häämöttää jo uhkaavasti näköpiirissä. Innovointi ei ole ainakaan vielä toistaiseksi osoittautunut Revenan vahvuudeksi, mutta sen muuttamiseksi on kuitenkin alettu tekemään kovasti töitä. Heti tammikuussa innovointipäällikkömme Kaisa pyysikin jokaista miettimään esseen muodossa sitä, minkälaisia innovoijia me olemme. Tämän lisäksi meidän tuli tutustua eri innovointityökaluihin.

Minä innovoijana – vahvuudet ja heikkoudet

Tutustuin Lapin AMK:n Innovaatio-osaamisen itsearviointilomakkeeseen, jossa innovaatio-osaaminen oli jaoteltu viiteen eri kategoriaan: luovaan ongelmanratkaisutaitoon, kokonaisvaltaisuuteen, päämäärätietoisuuteen, yhteistyökykyyn sekä verkosto-osaamiseen. (Luettu 1.2.2022. http://julkiset.lapinamk.fi/DropOffLibrary/Lapin%20AMK%20Kehitt%C3%A4v%C3%A4%20arviointi%20Innovaatio-osaaminen%20Itsearviointilomake.pdf) Aloin pohtimaan, mitkä olivat omia vahvuuksia ja heikkouksiani. Noista viidestä osa-alueesta koin eniten olevani päämäärätietoinen ja luova ongelmanratkaisija, mutta huomasin pian alkavani vertailemaan itseäni muihin. Koen, että roolini on erilainen riippuen siitä, millaisten ihmisten kanssa teen töitä. Jos työskentelee vaikkapa viiden erittäin määrätietoisen ihmisen kanssa, määrätietoisuus ei välttämättä tunnukaan enää omalta vahvuudelta. Samoin joskus tunnen olevani luova ongelmanratkaisija, mutta jos seurassani on minua idearikkaampi henkilö, alennan itseni vain keskiverroksi ongelmanratkaisijaksi.

Heikkouksia miettiessä taas koin, että kokonaisvaltaisuuden kanssa minulla on eniten tekemistä. Siitä yhtenä esimerkkinä on viime syksyn innovointimme, jossa unohdimme autuaasti ongelman ytimen ja sen, mitä asiakas todellisuudessa halusi. Toki muistan tämän opetuksen nyt, mutta tiedostan kyllä, että innostuessani en ehkä aina muista tarkastella ratkaisua eri näkökulmista. Haluan myös uskoa olevani yhteistyökykyinen, mutta varsinkin väsyneenä saatan olla tahtomattani kärkäs sanavalinnoissani (tästä on todiste mm. vuoden 2020 Myyntipäiviltä).

Kaisa pyysi meitä myös pohtimaan, minkä alan asiantuntijoita olemme, mitä taitoja olemme akatemian aikana oppineet ja mitä haluaisimme vielä oppia? Vaikeita kysymyksiä. En oikein koe olevani minkään alan asiantuntija, paitsi ehkä innostumisen, mikä tuntuu olevan hyvin tyypillistä akatemialaisille. Mutta missä muussa olen hyvä? Kirjoittaminen on minulle helppoa, samoin ihmisten kanssa oleminen (silloin, kun en ole väsynyt ja kärkäs). Uskon, että olen kehittynyt näissä molemmissa akatemian aikana, sillä olen kirjoittanut kymmenien esseiden lisäksi myös kirjan. Erilaisten ihmisten kanssa työskentely taas on tullut tutuksi paitsi oman tiimin kautta, myös tuutorina ja ainejärjestössä ollessani. Minua kiinnostaa ylipäätään oppia, kuinka olisi mahdollista kehittää omaa työympäristöä sellaiseksi, että kaikki viihtyisivät työssään. Kirjoittaminen on minulle tärkeää ja toivon, että pääsen tulevaisuudessakin tekemään sitä jossain muodossa. Toki haluan myös kehittyä siinä vielä viimeisen vuoden aikana; tahtoisin oppia kirjoittamaan myös myyvää markkinointitekstiä luovan tekstin lisäksi. 24 H:ta ajatellen hyvästä kirjoitustaidosta on hyötyä raportin tai tesimerkiksi erilaisten kyselyiden tekemisen kannalta. Koen myös, että pystyisin ylläpitämään hyvää ilmapiiriä tiimissä.

Innovointityökalut ja niiden käyttö

Sitten niihin kuuluisiin innovointityökaluihin, joista on puhuttu varmaan joka ikisessä innovointiin liittyvässä pajassa, mutta jotka tuntuvat silti olevan monelle vielä hieman hämärän peitossa. Oma kokemukseni näihin työkaluihin liittyy viimesyksyiseen 12 H -innovointiin sekä erääseen innovoinnin fasilitointiin, jonka toteutimme kahden revenalaisen kanssa toisena opiskelusyksynämme. Tämän lisäksi tutustuin Piritta Kantojärven kirjoittamaan Fasilitointi luo uutta -kirjaan, jossa esitellään useita eri innovointityökaluja.

Negatiivinen aivoriihi saattaa kuulostaa oudolta nimeltä innovointityökalulle, mutta Kantojärven mukaan se vapauttaa tunnelmaa ja auttaa tiimiläisiä kohtaamaan pelkoja ja ennakkoluuloja. Hän nostaa esille esimerkin, jossa työryhmä suunnittelee henkilöstöravintolan kehittämistä. Negatiivisessa aivoriihessä aletaankin miettimään, kuinka kaikki ruokailijat saataisiin vihaisiksi. Mitä tulisi tehdä, jotta ratkaisu olisi mahdollisimman surkea? Nämä kaikki ideat kirjoitetaan paperille, minkä jälkeen valitaan kaikista tehokkaimmat tavat epäonnistua. Kun kaikki negatiivinen on puristettu ulos, aletaan ideoimaan ratkaisuja siihen, kuinka nämä asiat eivät missään nimessä toteutuisi. (Kantojärvi 2012, 158-169). Revenan on joskus erittäin helppo heittäytyä negatiiviseksi, joten tällaisen työkalun käyttö voisi olla mielenkiintoista.

Olen itse kokeillut joskus Sata ideaa -innovointityökalua, joka tarkoittaa nimensä mukaisesti sadan idean keksimistä. Tiimiläiset kirjoittavat ylös sata ideaa, joilla voisi ratkaista kyseessä olevan ongelman. Ajatuksena on, että mitä vaikeammaksi ideoiden keksiminen menee, sitä timanttisemmiksi ne muuttuvat. Tämä on helppo työkalu ravistella ajatuksia ja saada aikaan eri näkökulmia.

Haluaisin kuitenkin nostaa kaikista tärkeimmäksi innovointityökaluksi asenteen. Vaikka sinulla olisi kaikki maailman innovointityökalut käytössäsi, mutta et ole kiinnostunut tehtävästäsi, hyvän lopputuloksen aikaansaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Tiedän hyvin, että kaikki eivät ole 24 H:sta kovin innoissaan, mutta en tarkoita myöskään sitä, että kaikki olisi saatava rakastumaan ajatukseen vuorokauden pituisesta innovoinnista. Mielestäni tärkeintä olisi keskittyä siihen, kuinka omaa ajatusmaailmaa saisi käännettyä edes hieman positiivisempaan suuntaan niin, ettei innovointi olisi enää maailman kamalinta pakkopullaa.