Tässä tiivistettynä yliopiston ja ammattikorkeakoulun perusteet väriopille, väriteorialle ja väriharmonialle.

Väreillä on erittäin olennainen rooli graafisessa suunnittelussa sekä joka päiväisessä elämässämme. Ne kiinnittävät huomiota, herättävät tunteita ja luovat tunnelmaa. Ne ovat myös tietynlainen väylä jopa kommunikointiin silloin, kun halutaan ilmaista jotakin nopeasti ja helposti ilman sanoja. Tästä esimerkkinä vaikkapa liikennevalot: jokainen ihminen tietää, mitä eroa on punaisella ja vihreällä valolla, eikä liikenteen ohjaamiseen tarvita niiden osalta erikseen tekstiä tai sanoja. (GCFGLOBAL 2016)

Jokainen, joka on elämässään tehnyt minkäänlaista visuaalista suunnittelua kutsukorteista julisteeseen tai jotain siltä väliltä, on varmasti joutunut pohtimaan erilaisten värien yhdistämistä ja sommittelua. Kaikki värit eivät näytä hyvältä yhdessä ja jotkin combot ovat oikeasti ihan hirveitä – laajassa väripalettien viidakossa meidän pitäisi kuitenkin osata tehdä oikeat valinnat.

Entäpä miten me voimme tietää, mitkä värit näyttävät hyvältä yhdessä ja mitkä eivät? Vastaus on hyvin yksinkertainen: väriteoria. Vuosisatojen ajan erilaiset taiteilijat ja suunnittelijat ovat noudattaneet tiettyjä lainalaisuuksia, jotka kuka tahansa meistä voi oppia. Väriteoria yksinkertaisuudessaan voi auttaa meitä monissa eri tilanteissa, oli kyse sitten yrityksen visuaalisen ilmeen luomisesta tai täydellisen outfitin muodostamisesta. Kyse on loppujen lopuksi siitä, että opit näkemään värejä hieman erilaisin silmin.

Seuraavaksi käymme läpi väriteorian. Puhumme nyt siis sen perusteista sekä asioista, joita sinulle graafisen koulutuksen oppitunneilla kerrottaisiin. Sen sijaan ,että mätänisit aihetta kuunnellen kokonaisen kurssin verran koulun penkissä, pääset tämän tekstin lukemalla kertaheitolla sisään siihen mikä on homman nimi ja mistä asioista kokonaisuus koostuu. Ole hyvä.

Aloitetaan perusteista. Ala-asteen kuvaamataidon tunneilla olet varmasti kuullut puhuttavan jo pääväreistä (sininen, punainen ja keltainen)  ja väliväreistä (oranssi, vihreä, violetti), jotka syntyvät päävärejä sekoittamalla. Jos tämä kuulostaa jossain määrin tutulta, niin onneksi olkoon! Tiedät jo jotakin väriteoriasta. On mukavampaa lähteä opiskelemaan jotain, kun ei tarvitse lähteä nollasta.

Välivärit luodaan yhdistämällä kaksi pääväriä. Punainen ja keltainen = oranssi; keltainen ja sininen = vihreä; sininen ja punainen = violetti. Jos näitä värejä sekoitetaan vielä keskenään, saadaan enemmän niiden välissä olevia sävyjä, kuten puna-oranssi ja kelta-vihreä. Yhdessä ne muodostavat niin sanotun väriympyrän ( eng. Colorwheel).

Tadaa! Nyt on iso osa hommasta hallussa. Eihän ole kovin vaikeaa, eihän?

Väriympyrä ja sen teoria on nyt selvää pässinlihaa, voimme ottaa yhden askeleen kohti sen syvempää tuntemista.

Seuraavaksi käsittelyssä on HUE (SÄVY), SATURATION (KYLLÄIYYS) ja VALUE (Valööri/Valoisuus). Käytän tässä tekstissä näiden englanninkielisiä termejä, koska useimmat graafisen suunnittelun yms. ohjelmat käyttävät myös pääosin niitä. Tämä toivottavasti auttaa lukijana hahmottamaan asioita paremmin. Nämä eivät välttämättä ole enää sellaisia termejä, jotka tulisivat vastaan jokapäiväisessä elämässämme, mutta ne ovat avain asemassa siinä kohtaa, kun haluamme muodostaa ja ymmärtää vähän vivahdekkaampia värejä.  

HUE on ehkä edellä mainituista helpoin elementti ymmärtää. Käytännössä se on vain toinen sana ”värille” tai sävylle. Mikä on ikään kuin värin pohja.

SATURATION viittaa intensiteettiin eli toisin sanoen, vaikuttaako väri hillitymmältä vai intensiivisemmältä /eloisammalta. Onko väri haalea vaiko erittäin vahva?

VALUE liittyy siihen, kuinka tumma tai vaalea väri on asteikolla mustasta valkoiseen.

Näitä kaikkia yhdistelemällä ja säätämällä saamme aikaan valtavan määrän erilaisia värejä ja niiden sävyjä pastellin pinkistä Nokian siniseen ja kaikkea siltä väliltä.

Ja nyt päästään siihen hauskaan osuuteen.

Miten sitten saamme yhdisteltyä kaiken edellä mainitun niin, että saamme lopputulokseksi ammattimaisia värimalleja, -paletteja ja -karttoja? Meidän kaikkien iloksi on olemassa jo kokeiltuja kaavoja ja lainalaisuuksia, jotka perustuvat väriharmoniaan. Näistä kaavoista on erittäin paljon hyötyä silloin, kun suunnittelet omaa tuotostasi.

Kaavat:

Yksinkertaisin harmonian kaava on Monokromaattinen, koska se käyttää vain yhtä väriä tai värisävyjä. Valitse vain yksi kohta väriympyrästä (HUE) ja käytä SATURATION ja VALUE säätimiä löytääksesi erilaisia sävyjä ja muunnelmia. Ehdoton vahvuus monokromaattisuudessa on se, että värit sopivat varmasti aina yhteen.

Analoginen värimalli käyttää värejä, jotka ovat vierekkäin ympyrässä, kuten punaiset ja oranssit tai viileämmät värit, kuten siniset ja vihreät. Näiden kanssa voit olla luova, pystyt luomaan loputtoman määrän erilaisia yhdistelmiä, joissa vain mielikuvitus on rajana. Siitä tässä loppujen lopuksi onkin kyse. Nämä kaavat ovat lähtökohtia, jotka nojaavat ja inspiroivat sinua oikeaan suuntaan.

Täydentävät värit ovat tosiaan vastapäätä ympyrällä; esimerkiksi sininen ja oranssi tai vihreä ja punainen. Jotta välttäisit liian yksinkertaiset toisiaan täydentävät värimallit, lisää vaihtelua ottamalla käyttöön vaaleampia tai tummempia tai vähemmän saturoituja värejä. 

Jaettu täydennettävä värimalli käyttää värejä molemmilta puolilta. Tämä antaa sinulle saman määrän kontrastia, mutta enemmän värejä työskentelyyn sekä mielenkiintoisempia tuloksia.

Kolmivärimalli käyttää kolmea tasaisin välein olevaa väriä, jotka muodostavat täydellisen kolmion väriympyrässä. Nämä yhdistelmät ovat usein melko rajuja ja silmäänpistäviä, erityisesti jos niitä käytetään palettisi pääväreinä. Mutta niille on olemassa oma paikkansa.

Nelivärimallit muodostavat suorakulmion ympyrällä, käyttäen kahta toisiaan täydentävää väriparia. Tämä kaava toimii parhaiten juuri silloin, kun annat yhden värin hallita palettia ja muut värit toimivat kokonaisuuden korostajina.

On muutamia sääntöjä, mitä värisuunnittelussa kannattaa pitää mielessä.

Liika on liikaa.

Ei liian montaa väriä samaan kokonaisuuteen. Käytä hyödyksi aiemman listan toimivia kaavoja.

Mustan, valkoisen ja harmaan sävyt auttavat tasapainottamaan visuaalista kokonaisuutta eli kun päätät käyttää vahvoja värejä, ne oikeasti myös puskevat esiin. Jos vahvoja värejä on kerralla käytetty liikaa, vaikuttaa kokonaisuus helposti hyvin sekavalta ja haastavalta.

Jokainen väri viestii jotain.

Punainen = lämpö, rakkaus; sininen = luotettavuus; keltainen = innostus…. Tämä lista voisi jatkua loputtomiin (Googlesta löytyy nopealla haulla aiheesta enemmän). Mieti, mikä on viestisi. Mitä haluat saavuttaa, viestiä ja tavoitella? Jos haluat esimerkiksi viestiä vaikka asiakkaalle lämpöä ja sydämellisyyttä, niin älä silloin käytä markkinoinnissasi kylmiä värejä.

Kuulostaa hölmöltä, mutta näin myös kaikki alan ammattilaiset tekevät. Etsi valmiita väripaletteja, jotka joku muu on jo löytänyt. Inspiroidu ja luo omia muunnoksia. Pinterest on hyvä alusta, josta löytyy jokaiseen tilanteeseen sopivia vaihtoehtoja, kun vaan osaa etsiä. Hakusanaksi vaan Color palette, niin jo alkaa löytyä. Sitten vaan sävyt omalle työpöydälle ja kikkailemaan.

Siinä se nyt oli. Tämän setin luettuasi osaat graafisen suunnittelun väriteorian alkeet ja olet taas yhden askeleen pidemmällä. Toivottavasti kokonaisuudesta jäi jotain käteen, mikäli asia ei vielä ollut ennestään tuttua.

Lähteet:

Graafisen suunnittelun kurssit TREDU & TAMK 2017-2018

Avoin yo, Värioppi, kevät 2022

GCFGLOBAL 2016
https://edu.gcfglobal.org/en/