Tässä blogissa kirjoittelen valmennusblogini toista osaa. Ensimmäinen osa ilmestyi 2.12, jossa pohdin, mikä on minun valmentaja karaktäärini. Nyt koitti opettajasta tiimivalmentajaksi-valmennuksen toinen osa, joka järjestettiin Tampereella. Ajankohta oli 23-24.1 ja tämän kerran aiheena oli valmentajan työkalut.

Valmennuspaikkana toimi tällä kertaa Proakatemian omat tilat Finlaysonilla. Valmennettavamme puhuivat, kuinka innostavat ja inspiroivat tilat Proakatemialla onkaan. Näinä hetkinä sitä aina havahtuu itsekin huomaamaan opiskelupaikkamme tuomaa rikkautta opiskelulle. Eihän monella yritykselläkään ole näin hienoja toimistotiloja mitä meillä Proakatemialla. Tunsin olevani ylpeä Proakatemialainen.

Valmennuksen tarkoituksena on toteuttaa yhteistä ajattelua. Tällä tavoin kehitämme itseämme paremmiksi ajattelijoiksi ja työntekijöiksi. Mielestäni sama pätee Proakatemian oppimismalliin yleisesti. Yhteisen ajattelun työkaluksi mielestäni sopii parhaiten dialogiringissä käydyt keskustelut. Samalla dialogirinki on yksi tärkeimmistä valmentajan työkaluista ja taidoista fasilitoida tilanne oppimiselle.

Viimeksi pohdin blogissani omia heikkouksiani ja vahvuuksiani omaan valmentaja karaktääriini liittyen. Eivät ne ajatukset olleen mihinkään kadonneet, vaan samat ajatukset pyörivät edelleen päässäni. Valmennuksen aikana koin alkuun epävarmuuden tunnetta, että onko minusta valmentamaan tai auttamaan valmennettavia heitä askarruttavissa kysymyksissä. Paras lääke epävarmuuteeni on ollut myöntää ääneen, jos en osaa vastata johonkin kysymykseen. Asioiden sanominen ääneen tuo samalla luotettavuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäristöön, kun yhdessä voimme ratkoa ongelmat. Toisena haasteena koen asioiden oivalluttamisen. Valmentajaroolissa ei ole tarkoitus kertoa ratkaisuja asioihin suoraan. Tarkoitus on, että valmennettava itse joutuu miettimään, pohtimaan ja ottamaan selvää asioista eli oivaltamaan itse. Näin oppi on paljon suurempi ja saa isomman merkityksen toiminnassa, kun sen on itse oivaltanut.

Valmennuksessa eräs valmennettavista kertoi meille kaikille mielestäni oikein hyvän sananlaskun:

”Minkä kuulen, sen unohdan

Minkä näen, sen muistan

Mutta minkä teen sen ymmärrän.” -Kiinalainen sananlasku

Voisin jopa sanoa, että kun on valmentamassa ja muistaa tämän, niin pääsee jo pitkälle.

Tämän kerran aiheena oli tiimivalmentajan työkalut, ja niitä tulikin hurjasti. En kuitenkaan kerro suoraan, että mitä nämä tarkoittavat, vaan se puoli jää sinulle, lukijalle selvitettäväksi.

-Hyperislandin toolbox

-”Open space” -menetelmä

-Community canvas

-Art of hosting

-”Yksin, yhdessä, kaikki” -ajattelumalli

-Joharinikkuna.com

-Ikigai

Ensi kerta onkin valmennuksen viimeinen kerta ja se järjestetään Oulussa. Innolla odotan, miten oma valmentajakaraktäärini kehittyy siihen mennessä ja mitä ajatuksia tulee mieleeni. Kirjavinkki, minkä meinaan lukea seuraavaa kertaa varten, on Simon Sinek- Leader eats last. Tätä kehuttiin hurjasti tällä kertaa ja moni valmennettavista olikin jo lukenut sen tätä kertaa varten.