Tampere
19 May, Sunday
11° C

Proakatemian esseepankki

TYÖTÄ LÖYTYY TEKEVÄLLE – VAI LÖYTYYKÖ?



Kirjoittanut: Vilma Heinonen - tiimistä Edel.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tulevaisuuden lukujärjestys
Perttu Pölönen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

JOHDANTO

 

Työpaikat ovat nyt kiven alla, vahvistavat tilastot. (Helsingin Sanomat 2024)

 

Nykyisten työmarkkinoiden tilastot Suomessa kertovat, että työpaikkojen määrä on poikkeuksellisen vähäinen, kun taas töitä haetaan aktiivisemmin kuin aiemmin. Tilanne asettaa erityisesti nuoret ja opiskelijat haasteelliseen asemaan. Tässä esseessä tarkastelen, millaisia haasteita nuoret kohtaavat työmarkkinoilla ja kuinka voi itse parantaa mahdollisuuksiaan saada työpaikka. Pohdin myös, millaisia taitoja ja valmiuksia nykypäivän työnhaku ja työnteko oikeasti vaatii.

 

TYÖMARKKINOIDEN NYKYTILA

 

Suomen työmarkkinat ovat viime vuosina kokeneet merkittäviä muutoksia. Talouden yleinen epävarmuus ja rakenteelliset muutokset ovat johtaneet työpaikkojen vähenemiseen useilla toimialoilla. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat nuoret työnhakijat, joiden mahdollinen kokemattomuus ja vähäinen työkokemus voivat olla esteenä paikan saamiselle. Tilanne vaatii nuorilta uudenlaista sopeutumiskykyä ja valmiutta, jotta he voivat menestyä kilpailluilla työmarkkinoilla. Moni nuori turhautuu entistä pidemmissä työnhakuprosesseissa. Työhakemuksia saattaa joutua lähettämään kymmenittäin ilman, että yhtäkään kutsua haastatteluun tulee. (Helsingin Sanomat 2024)

 

Jutellessani ystävieni kanssa aiheesta tuntuu siltä, että nykypäivänä työnhaku muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Työhaastattelu prosessi on nykyään lähes aina vähintään kolmivaiheinen – sisältäen paitsi haastatteluja, myös mahdollisesti erilaisia testejä ja tehtäviä. Onko työnhaku yksinkertaisesti liian vaikeaa nykypäivänä? Ennen vanhaan käveltiin liikkeeseen ja kerrottiin, että hei voisin tulla tänne töihin. Nykypäivänä tilanne on hieman eri. Moni yksinkertaisesti väsyy työnhakuun, kun ensin käyttää tunteja hakemusten kirjoittamiseen ja videohaastatteluiden kuvaamiseen. Sen jälkeen odottaa jopa monia kuukausia ennen kun välttämättä saa mitään tietoa rekrytoinnin jatkosta. Usko alkaa hiipua, kun ei vaan saa töitä vaikka kuinka haluaisi.

 

Moni ympärilläni kertoo siitä, ettei yksinkertaisesti vaan saa esimerkiksi kesätöitä, vaikka kuinka haluaisi. Sosiaalisen median kanavissa ihmiset kertovat kokemuksistaan, etteivät pääse aiemmasta työkokemuksesta huolimatta edes työhaastatteluun. Tuntuu, että nyt työpaikkoja on paljon avoinna, mutta kukaan ei saa niitä. Monet käyvät läpi pitkiä rekrytointiprosesseja, eivätkä siltikään saa vastauksena muuta kuin automaattina tulevan kielteisen viestin. Moni rekrytoija ei myöskään yksinkertaisesti ilmoita yhtään mitään rekrytointiprosessin etenemisestä tai loppumisesta. Mistä tämä johtuu?  Johtuuko se siitä, että liian moni hakee vain suosittuihin työpaikkoihin vai siitä että nykypäivän työpaikat todella ovat kiven alla?

 

Taantuma näkyy työpaikkojen määrässä jo ennen kuin muussa taloudessa. Työpaikkojen määrä myös lähtee nousuun ennen muuta taloutta. (Helsingin Sanomat 2024)  

 

TAPOJA MENESTYÄ TYÖMARKKINOILLA

 

On tosi tärkeää pitää kirjaa siitä, missä on onnistunut ja mistä on eritoten nauttinut. Muutoin käy niin, etteivät ne muistu mieleen kirkkaana, kun aika olisi. (Helsingin Sanomat 2024)

 

Olen itse käyttänyt työhaastattelu tilanteissa paljon apuna palautetta, jota olen saanut aikaisemmilta työpaikoiltani. Syksyllä tiimijakoa varten saadut Belbin-tiimirooliraportit auttoivat minua paljon nykyisen työpaikan saamiseen. Kerroin haastattelussa suoraan, mistä asioista olen saanut positiivista sekä kehittämispalautetta entisiltä työpaikoiltani Belbin-tiimirooliraportin sekä kehityskeskusteluiden perusteella. Koen, että se on valttikortti, että osaa konkreettisesti sanoittaa ja tunnistaa omat vahvuudet sekä kehittymisen kohteet. Nuorilla ei välttämättä ole monien sivujen pituista CV:tä, mutta kokemusteni perusteella monissa työpaikoissa arvostetaan omaa kasvun asennetta sekä kykyä itsereflektoida. Se saattaa jopa korvata osan kokemuksesta.

 

Nykymaailman työnhaussa verkostoituminen ja suhteet nostavat yhä enemmän päätään. Monet työpaikat eivät edes julkaise kaikkia avoimia työpaikkojaan, vaan suosivat suositteluiden ja verkostojen kautta tulevia työnhakijoita. Tämä fakta korostaa sitä, kuinka tärkeää on olla itse aktiivinen ja käyttää kaikkia mahdollisia kanavia työnhaussa. Vaikka suhteet eivät ole ainoa tapa saada töitä, kannattaa ehdottomasti silti hyödyntää ihmisiä ympärilläsi. Ei tarvitse olla suuria verkostoja, mutta varmasti ympäriltäsi löytyy ihmisiä kenelle voit kertoa itsestäsi ja työnhaustasi.

 

Sosiaalisen median ja verkostoitumisen lisäksi kannattaa hyödyntää avoimia hakemuksia. Hakemuksia kannattaa jättää paljon: kesätyöpaikkaa hakiessaan nuoret jättävät keskimäärin vain noin 1–4 hakemusta. Suositus olisi lähettää vähintään viisi hakemusta. (Helsingin Sanomat 2024.) Jos hakemuksia jaksaa kirjoitella muutamaan eri paikkaan, saattaa helposti syntyä kuva, että työtä on mahdotonta saada. Olen itse nuoresta lähtien kokeillut monia erilaisia työpaikkoja ja aloja. Tällä tavoin olen kartoittanut kokemustani ja saanut erilaisista tilanteista näkemystä. Vaikka en olisikaan viihtynyt jossain työpaikassa kauaa, en ajattele sitä epäonnistumisena vaan nimenomaan tapana oppia itsestäni ja siitä, millaista työtä haluan tehdä tulevaisuudessa. Nuorena kannattaa olla avoin ja kokeileva.

 

TULEVAISUUDEN TYÖELÄMÄN VALMIUDET

 

Luovuus, sopeutumiskyky ja ongelmanratkaisukyky ovat avainasemassa, kun teknologia muuttaa työpaikkoja nopeasti. Nuorten on hyvä kehittää näitä pehmeitä taitoja, jotka auttavat suunnistamaan muuttuvassa työympäristössä ja erottumaan muista. Tulevaisuuden työmarkkinoilla menestyvät ne, jotka omaksuvat elinikäisen oppimisen ja kasvun asenteen ja ovat näin ollen valmiita päivittämään osaamistaan säännöllisesti. Nuorten kannattaa olla uteliaita ja avoimia uusille kokemuksille, mikä auttaa heitä kehittymään ja sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Verkostot kannattaa rakentaa mahdollisimman laajasti, eikä vain oman alan sisällä. (Pölönen 2020)

 

Nämä ajatukset resonoivat todella hyvin omien kanssa. Uskon, että nuorten kannattaa rakentaa verkostoja mahdollisimman laajasti. Proakatemialla usein huomaan ajattelevan ja ihailevan sitä, kuinka monet ovat jo näin nuorena onnistuneet rakentamaan työelämään ja liike-elämään suuriakin verkostoja. Tällainen monialainen verkostoituminen on yksi tapa vastata työmarkkinoiden muutoksiin proaktiivisesti ja antaa vauhtia monille projekteille ja työtarjouksille tiimin sisällä sekä omalla henkilökohtaisella uralla.

 

Pölönen nostaa esiin kolme keskeistä osaamisaluetta, jotka ovat erityisen arvokkaita nykymaailmassa ja korvaavat perinteisiä työtehtäviä:

 

  • Luovuus
  • Kriittinen ajattelu
  • Ihmisten välinen kommunikointi

 

MITEN KEHITTÄÄ ITSEÄÄN?

 

Monialainen oppiminen ei Pölösen mukaan pitäisi rajoittua vain kouluun. Pölönen suosittelee kohtaamaan työelämän epävarmuudet ja hyödyntämään kokemuksia erilaisista paikoista sekä tilanteista. Projektiperusteinen oppiminen, jossa oppilaat työskentelevät yhdessä ratkaistakseen todellisia ongelmia, valmistaa paremmin työelämän vaatimuksiin. Tällainen malli kehittää todella tehokkaasti sosiaalisia taitoja, kuten kommunikaatiota ja ryhmätyöskentelyä, jotka ovat hyvin keskeisiä työpaikoilla ympäri maailmaa.  (Pölönen 2020)

 

Työnhaussa kannattaa olla oma itsensä, mutta lisätä vaihdetta isommaksi ja myydä itseään rohkeasti. Uskon, että Proakatemia, jossa mikään päivä ei ole samanlainen ja dialogi kukkii joka päivä, valmistelee opiskelijat erittäin hyviksi ja erottuviksi työnhakijoiksi. Ryhmähaastattelu tilanteet eivät jännitä, itsestä kertominen ei kurista kurkkua ja omat vahvuudet ovat kirkkaana mielessä lukuisten palautteiden jälkeen. Uskon vahvasti siihen, että työpaikkoja löytyy niille, jotka haluavat tehdä töitä ja omaavat oikeanlaisen asenteen. Aina ei kannata ajatella vain sitä mitä haluaisi tehdä, vaan sitä, että mistä oppii eniten työelämästä.

 

POHDINTA

 

Pölösen kirjan suosittelen kaikkia tutustumaan. Se todella avasi silmäni sille lukujärjestykselle, johon kaikkien tulisi tutustua. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on välillä vaikeaa ymmärtää mitkä taidot pysyvät tarpeellisina tulevaisuudessa ja mitä taitoja tarvitsee kehittää jatkuvasti. Tulevaisuuden lukujärjestys on ehdottomasti yksi tämän hetken tärkeimmistä teoksista varsinkin nuorille, koska se tarjoaa konkreettisia ajatuksia siitä, mitkä taidot pysyvät tärkeinä tekoälyn ja automaation aikakaudella. Kirjan lukeminen vahvisti uskoani siitä, että taidot, jota opettelemme Proakatemialla kuten uteliaisuus, luovuus ja empatia korostuvat nykypäivän sekä tulevaisuuden työelämässä yhä enemmän. Uskon, että työnhaku nykypäivänä on vaikeampaa. Veikkaukseni on, että rekrytointi prosessit ovat murros vaiheessa ja ne päivittyvät päivä päivältä vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. En osaa vastata siihen kysymykseen, onko kaikille työpaikka, mutta uskon vahvasti, että oikealla asenteella ja tahdonvoimalla se oikea työpaikka vielä avaa paikan juuri sinulle.

 

LÄHTEET

 

Kallionpää, K. 2024. ”Työpaikat ovat nyt kiven alla, vahvistavat tilastot – Näin työhaussa voi pärjätä” Luettu 15.4.2024. Helsingin Sanomat.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010275118.html

 

Laine, O. 2024. ”Työhaastatteluissa käytetään nyt STAR-metodia- Rekrytointiguru kertoo, miten sen saa itse haltuun” Luettu 15.4.2024. Helsingin Sanomat.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010112659.html

 

Pölönen, P. 2020. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava.

Kommentoi