Tampere
29 May, Wednesday
22° C

Proakatemian esseepankki

Voitko kasvaa ilman palautetta?



Kirjoittanut: Leila Ali - tiimistä Ropina.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Väitän, että ilman palautetta kukaan ei kehity. Toiset meistä on tietoisempia omista kehityskohteistaan, kun taas toiset eivät näe omia virheitään yhtä helposti tai ollenkaan. Vaikka henkilö olisikin tietoisempi omista haasteistaan tai asioista missä hän voisi kehittyä on silti laadukas palaute ehdottoman tärkeätä jokaiselle meistä.

Palautetta voimme saada jatkuvasti meidän ympäriltämme: perheeltä, ystäviltä, tiimiläisiltä, työkavereilta tai vaikka harrastusporukalta. Ihmiset sinun ympärilläsi huomaavat ja keskittyvät erilaisiin asioita niin hyvässä kuin huonossa. Monet asiat voivat olla sellaisia, joihin et välttämättä itse ole kiinnittänyt huomiota tai edes tajunnut tarkastella.

Se miten osaat ottaa palautetta vastaan, kertoo paljon sinusta ihmisenä. Ensisijaisen tärkeätä olisi kehittyä taitavaksi palautteen vastaanottajaksi. Näin voit oikeasti hyötyä siitä palautteesta mitä saat sekä ihmiset myös herkemmin antavat sinulle palautetta, kun he voivat luottaa siihen, että otat sen fiksusti vastaan. Ihmisestä huokuu yllättävän helposti se, että haluaako hän todella kuunnella palautettasi vai ei.

Itse näen, että laadukas palautteen antaminen viestii siitä, että palautteena antaja haluaa sinun aidosti kehittyvän ja täten tarkoittaa sinun parastasi. Hyvä palaute annetaan mahdollisimman oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tällä tarkoitan sitä, että toiselle palaute olisi parempi antaa rauhassa siten, että muut eivät kuule, kun taas toinen arvostaa sitä, että se annettaisiin esimerkiksi koko tiimin edessä. Laadukas palaute on myös sisällöltään hyvin mietitty ja se tuodaan esiin henkilölle sopivalla kielellä sekä äänenpainolla.

Meidän Ropina-tiimillämme oli eilen 29.4. huippupaja! Valmentajamme Veijo oli suunnitellut pajan siten, että jokaisella oli kuusi minuuttia aikaa jokaisen tiimiläisen kanssa: toinen antaa ensin kolme minuuttia palautetta ja sitten vaihdetaan palautteen antaja ja vastaanottaja päikseen. Mielestäni paja oli todella opettavainen ja hyödyllinen koko tiimillemme.

Itse haluan kehittyä sekä palautteen antajana että vastaanottajana ihan uudelle tasolle ja tämä yllä mainittu paja auttoi siinä. Oli tosi kiva päästä antamaan positiivista palautetta siten, että siihen oli varattu ihan kunnolla aikaa. Itselle on luonnollista kannustaa ja kehua muita ihan arjen keskelläkin mutta oli se ihan eri, kun oli kunnolla miettinyt positiivisen palautteen ja antaa sen rauhassa siinä hetkessä.

Rakentavan palautteen antaminen on ennen ollut hankalaa minulle. En koe, että olen oikeasti osannut tai kunnolla uskaltanut antaa sitä. Huomasin kuinka rakentavan palautteen ajattelu rauhassa etukäteen sekä sen kirjoittaminen ylös helpotti huomattavasti prosessia. Koen, että onnistuin kaiken kaikkiaan pajassa antamaan palautteen hyvin ja oikealla aikomuksella.

Entä sitten palautteen vastaanottaminen: miten se sujui omalla kohdallani pajassa? Uskon, että otin palautteet hyvin vastaan ja olin aidosti kiinnostunut mitä tiimiläisilläni oli minulle annettavana. Kirjoitin muistiinpanoja sekä kirjasin palautteet itselleni ylös. Nyt voin palata niihin, reflektoida ja ottaa opikseni. Oli mukava kuulla miten erilaisia asioita ihmiset minusta ajattelevat ja huomata myös yhtäläisyyksiä tiimiläisten palautteiden välillä.

Valmentajamme Veijo kannusti meitä hyödyntämään I like, I wish, I wonder palautteenantomenetelmää. Itse ihastuin tähän jo siitä lisää lukiessani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei vitsit kuinka kiva on antaa rakentava palaute sanoen: ”mä toivoisin, että jatkossa toisit enemmän sun mielipiteitä ilmi erityisesti pajoissa” sen sijaan, että sanoisin: ”sä et mun mielestä puhu tarpeeksi pajoissa”, ”en oikein saa susta kiinni, kun oot niin vähäsanainen” tai jotain muuta vastaavaa.

Minulle itselleni merkkaa hyvin paljon se, miten palaute sanoitetaan tai ylipäätänsä tuodaan ilmi. Se varmasti vaikuttaa myös siihen, että ajattelen aina vastaanottavaa puolta ennen palautteen antamista ja vilpittömästi yritän tuoda sen parhaimmalla tavalla heille ilmi, jotta he voivat ottaa sen hyvin vastaan ja siitä olisi heille jatkossa jotain hyötyä.

Luontaisin palautteenantotapa itselleni on ennen ollut kuuluisa, kritisoitu hampurilaismalli, jossa alussa mainitaan joku positiivinen asia toista osapuolesta, sitten, tuodaan rakentava palaute ja lopussa vielä annetaan joku positiivinen kommentti. Nyt kuitenkin, kun olen testannut toista tapaa palautteen antamiseen uskon, että alan sitä käyttämään jatkossa enemmän.

Nämä kaksi palautteenantotapaa, jotka mainitsin, ovat vain pari lukuisista eri palautteenantomenetelmistä. Tavoitteeni on tutkia myös muita keinoja hyvän palautteen antamiseen sekä kokeilla niitä käytännössä. Tärkeintä on muistaa, että eri ihmiset ja tilanteet vaativat erilaisia palautteenantotaitoja. En usko, että olen, enkä edes halua olla ehdoton jonkin menetelmän suhteen. Toivoisin luottavani vielä enemmän omaan tekemiseeni ja antaa palautettakin pohtien ennen kaikkea käynnissä olevaa tilannetta ja kohtaamista jonkin menetelmän sijaan.

Kannustan jokaista ymmärtämään palautteen merkityksen sekä keskittymään sen laadukkaaseen antamiseen ja vastaanottamiseen vielä enemmän tulevaisuudessa. Toivoisin, että reagoit tai jätät palautetta esseestäni. Kiitos!

Kommentoi