Introversio on luonteenpiirre, jolle on ominaista se, että ihminen voimaantuu saadessaan ajatella kaikessa rauhassa. Introvertit nauttivat yleensä yksinolosta tai pienistä ryhmistä ja tuntevat olonsa mukavaksi rauhallisissa ympäristöissä. Introversio ei tarkoita ujoutta. Se on pikemminkin tapa käsitellä energiaa ja suuntautumista maailmaan. Introvertit voivat olla sosiaalisia ja rohkeita tietyissä tilanteissa, mutta he kokevat, että tarvitsevat aikaa ja tilaa latautuakseen uudelleen. Ekstrovertit puolestaan nauttivat sosiaalisista tilanteista, ihmisten kanssa olemisesta ja ulospäin suuntautuneista aktiviteeteista. He tuntevat olonsa virkistyneeksi ja latautuneeksi sosiaalisista vuorovaikutustilanteista. (Jonkman, 2015.)

Introversio ja ekstroversio ovat persoonallisuuden jatkumo, eikä kukaan ole täysin vain introvertti tai ekstrovertti. Useimmat ihmiset ovat jotain siltä väliltä ja sisältävät piirteitä molemmista sekä voivat sopeutua erilaisiin tilanteisiin tarpeen mukaan. Introverttien haasteena on länsimainen nyky-yhteiskunta, joka ihannoi ulospäinsuuntautuvaa sosiaalisuutta ja näkee introversion negatiivisessa valossa. Tämä asettaa joskus paineita introverteille yksilöille sopeutua tai osallistua sosiaalisiin tilanteisiin, jotka voivat tuntua heistä ylikuormittavilta. (Jonkman, 2015.)

Proakatemian ajatellaan olevan paikka, jonne hakee ekstroverttejä yrittäjyydestä kiinnostuneita, mutta introvertit voivat menestyä erinomaisesti yrittäjinä monista syistä, vaikka yrittäjyys yleisesti nähdäänkin usein ekstroverteille suotuisena alueena. Introverttien persoonallisuuspiirteet, kuten kyky keskittyä syvälliseen ajatteluun, luovuuteen ja kyky työskennellä itsenäisesti, voivat olla todellisia vahvuuksia yrittäjyydessä.

Oma tarinani tuutoroinnista lähti liikkeelle siitä, kun itse aloittaessani tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi ja yritin mahtua tuohon ekstroverttiin muottiin, johon en tuntenut kuuluvani.  Ajattelin tuolloin hakevani myöhemmin itse tuutoriksi, jotta voisin ottaa huomioon ja olla esimerkkinä niille aloittaville, jotka ajattelevat ehkä samoin. Orientaatioviikko on erittäin tärkeää aikaa mukaan pääsemisen ja ryhmäytymisen kannalta. Introvertit voivat kokea ryhmäytymisen eri tavalla kuin ekstrovertit. Ryhmätilanteet, etenkin suuret ja tuntemattomat, voivat olla haastavia introverteille, jotka saavat energiaa enemmän rauhallisista ja pienemmistä ympäristöistä.

Korkeakoulujen orientaatioviikoilla on hieman yksipuoleinen tapahtumatarjonta, yleensä suosii ekstroverttiä tyyppiä. Ensin lähdetään rastikierrokselle, jossa tarvitsee heittäytyä ja olla esillä, minkä jälkeen jatketaan suoraan jatkoille yömyöhään, vaikka seuraavana aamuna olisikin muuta virallista ohjelmaa kampuksilla. Koulun aloitus itsessään on henkisesti kuormittavaa: tulee uusia asioita tiuhaan tahtiin ja iso kasa uusia ihmisiä, joiden kanssa yrittää tutustua ja luoda verkostoja. Joillakin se painotus sitten on siellä ilta-aktiviteeteissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki eivät jaksa tai heillä on muita velvoitteita eivätkä virallisen osuuden jälkeen jatka illalla viihteelle. Tämän ymmärtäminen ja huomioiminen onkin erityisen tärkeää ja jokaisen tuutorin tulisi ottaa se huomioon.

Tuutorina en ehkä ollut se äänekkäin tai eniten esillä oleva. Joidenkin mielestä saatoin olla se ”tylsä” tuutori, joka ei lähtenyt jatkoille yömyöhään. Halusin pysyä itselleni uskollisena ja olla tunkematta siihen muottiin, johon omana vuonnani pyrin mahtumaan. Painotin aloittaville opiskelijoille sitä, että kaikki ovat erittäin tervetulleita tapahtumiin, joivat he alkoholia tai eivät ja olisi mukavaa, jos kaikki pääsisivät edes piipahtamaan. Ei tarvitse lähteä baariin, jos ei halua tai ei tarvitse osallistua kaikkeen, jos ei tunnu siltä. Kävimme syviäkin keskusteluja orientaatioviikon aikana aloittavien kanssa näistä tuntemuksista ja sain kiitosta niiltä muutamilta, jotka tuntevat samoin ja kuinka tärkeää heille läsnäoloni oli. Tunsin, että olin saavuttanut sen mihin pyrinkin.

Introversio ei ole elämäntapa tai valinta vaan ominaisuus, eikä sitä voi muuttaa. Kaiken kaikkiaan introverttien ei tarvitse muuttaa perusluonnettaan ryhmätilanteissa menestyäkseen. Sen sijaan he voivat hyödyntää omia vahvuuksiaan ja käyttää erilaisia strategioita sopeutuakseen paremmin ryhmäytymisskenaarioihin. Lisäksi ymmärrys omista tarpeista ja kommunikointi niistä voi auttaa luomaan ympäristön, joka on kaikille osallistujille miellyttävämpi ja tuottavampi. (Jonkman, 2015.) Orientaatioviikon viimeisenä päivänä pidimme reflektoivan pajan kuluneesta viikosta. Keskustelu syveni edellisenä iltana koettuun harmitukseen siitä, kuinka osa tunsi jääneensä ulkopuoliseksi illan tapahtumassa olleessa toisessa ryhmässä. Olin todella iloisesti hämmentynyt, kuinka hieman arasti lähtenyt kommentti eteni erittäin avoimeksi keskusteluksi. Lopputulemana yhdessä päätettiin, että päivän virallisessa osassa kaikki ovat skarppina mukana, vaikka illalla olisikin ollut viihteellä ja otetaan nekin henkilöt mukaan, jotka eivät iltaisin pääse paikalle.

Tuutorin tärkein tehtävä on ottaa kaikki opiskelijat huomioon ja auttaa jokaista pääsemään osaksi ryhmää. Ekstrovertit henkilöt ryhmäytyvät helpommin ja hakevatkin sosiaalisia tilanteita ja uusia kontakteja luontevammin kuin introvertit, jotka vaativat enemmän aikaa lämmetäkseen ja erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia ollakseen omalla mukavuusalueellaan. Liian usein introvertit pistetään joustamaan epämukavuusalueellaan eikä toisinpäin. Pyrkimällä tunnistamaan ja kunnioittamaan opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita ja tarjoamalla monipuolista ohjelmaa orientaatioviikolla varmistaa sen, että kaikilla on tervetullut olo. Jokaisen tuutorin tulisi ottaa tehtäväkseen näiden tarpeiden huomioiminen, Proakatemialle kun kuitenkin hakee myös introvertteja yrittäjän alkuja.

Lähteet

Jonkman, L. 2015. Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous. 1. painos. Lempinen, U. (suom.) Jyväskylä: Atena