Tampere
22 May, Wednesday
5° C

Proakatemian esseepankki

Tunteita herättävä syksy 2022 osa 1



Kirjoittanut: Lauriina Matilainen - tiimistä Empiria.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Miksi nukumme - unen voima
Uniterveyskirja
Matthew Walker
Markku Partinen
Anne Huutoniemi
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Halusin kirjoittaa esseen syksystä 2022. Koen, että tämä syksy oli hyvin opettavainen sekä hyvin erilainen edelliseen kevääseen verrattuna. Tämä voi olla minulle essee muistuttaakseen vaikeasta syksystä, johon voin myöhemmin palata. Tämä essee on myös osana omaa itsensä kehittämistä, sillä tulen avaamaan oivalluksia tästä syksystä. 

 

Paluu arkeen 

 Kevät oli ollut monelle raskas, joka johti siihen, ettei moni (mukaan lukien minäkin) jaksanut pitää edes yhteyttä tiimin kanssa kesällä. Toisaalta oli ihana nähdä koko tiimi pitkästä aikaa, mutta toki huomasi tunnelman olevan hieman kireä. Vain muutama tiimiläinen oli tajunnut hoitaa tiimin talousasiat kesän aikana, samaa aikaa kuin muut lepäsivät. Ensimmäinen virheemme oli tämä, ettei tajuttu käydä kunnollista keskustelua mitä tapahtuu kesän aikana meidän tiimiyrityksen sisällä. 

 

Ensimmäinen paja 

Varmaan jokainen empirialainen muistaa syksyn ensimmäisen pajan. Paja oli hyvin tunteellinen, sillä todella moni avasi vaikeita asioita eikä itkultakaan vältytty. Ensimmäinen paja oli omalta osalta hyvin rankka. Olin henkisesti sekä fyysisesti väsynyt, sillä olin tehnyt koko kesän kokoaikaista työtä ja muutin asunnosta toiseen. Kaiken tämän muuttokiireen keskellä asuin viikon evakossa ilman kotia. Kesällä sain tietää, että poikaystävälläni todettiin syöpä ja se muutti koko syksyn suunnitelmat. Olin huojentunut kertoessani tiimille tästä, sillä sain tiimiltä täyden tuen asiaan. Tämä on isoin syy, miksi koin syksyn henkilökohtaisesti rankaksi. 

 

Oppimistiimi 

Miettiessämme uusia tiimirooleja Empirian sisällä, tiesin, etten pysty 100% sitoutumaan mihinkään oman henkilökohtaisen elämäntilanteeni takia. Koin kuitenkin halua osallistua uuteen oppimistiimiin, sillä se oli jotain uutta ja sitä, mitä halusimme Empiriassa kehittää. Saimme oppimistiimin hyvin käyntiin sekä uusi pajakalenteri täyttyi nopeasti. Meillä oli hopsin teemoja tukevia pajoja. Saimme järjestettyä paljon tärkeitä “teoria” aiheita, mutta myös useamman yritysvierailun sekä usean vieraan pajoihin. Oppimistiimi toimi todella hyvin läpi syksyn. 

Toki meillä oli myös kehitettävää, sillä yhdeksi ongelmaksi esiintyi vaikeus saada tiimin yhteisille asioille aikaa. Olisi ollut fiksua jättää muutama paja vapaammaksi, jotta aikaa olisi jäänyt tiimin yhteisille asioille. Ehkä tämä on yksi syy, miksi asiat jäivät kytemään pinnan alle. 

Päätimme testata paja-arvostelua, joka toimi siten, että pajan jälkeen annettiin arvosana 1-5 siitä, miten paja oli onnistunut. Parhaimmat arvosanat saivat pajat, jossa oli ollut vieraita. Tämän avulla pystyimme arvioimaan, miten pajat kehittyvät ja mitkä pajat olivat mieluisia. Toki tässä ristiriidaksi koitui se, millä tavalla kukin antoi arvosanan pajalle. Osa antoi fiiliksen perusteella, osa taas pajan kattavuuden perusteella. Koin, että päällisin puolin oppimistiimi onnistui syksyllä 2022. 

 

Tiimin Storming- vaihe 

Tiimissä käytiin vahvasti Storming-vaihetta. Halusimme kehittää palautteenantamista sekä sen vastaanottamista. Mietimme myös Empirian visiota sekä missiota. Koimme haasteeksi keväällä tukkimiehen kirjanpidolla suoritetut arvot. Ne eivät oikein vastanneet omaa käyttäytymistämme. Tiimin sisällä tuli hieman erimielisyyksiä sekä huomasi tunnelman olevan kireä loppusyksyä kohden. Isoimpia kynnyskiviä tiimille Storming-vaiheessa oli sitoutuminen tiimiin. Tuntui, ettei tiimin yhteiset asiat olleet kaikille saman arvoisia ja tämä aiheutti hieman ongelmia. 

Asia kärjistyi oikeastaan siihen, että yksi tiimiläisistä uupui ja jäi kokonaan pois. Tämä vaikutti omaan toimintaani. Päätin, että nyt on aika ottaa yksilönvastuusta kiinni ja päätin lähteä vaikuttamaan tiimin toimintaan. Koin, että tiimi oli jakautunut porukoihin, eikä yhtenäistä kunnioittavaa tiimiä ollut. 

Ehkä storming-vaiheessa olisi ollut tärkeää tiimiytyminen. Meillä ei ollut oikein yhtäkään kunnollista tiimiytymistä koko syksyn aikana. Keväällä 2022 pidimme usean tiimiytymispäivän, mutta nekin haihtuivat vähäisen osallistumisen takia. Tiimiytymistä ei pitäisi kuitenkaan unohtaa täysin, sillä se voi kostautua, kuten meille kävi. 

 

Kakkuprojekti 

Syksyllä halusimme innovoida yhden tiimin yhteisen projektin. Teimme loppujen lopuksi kaksi projektia: kakkuprojektin sekä pinkkutuparit. Itselle kakkuprojekti oli tunteita herättävä. Olimme sopineet tiimin kesken, että tulemme leipomaan yhtenä päivänä kuivakakkuja ja toisena päivänä myymme niitä. Ohjeenanto oli projektipäälliköiltä epäselkeää ja tämä aiheutti suuren väärinymmärryksen sen suhteen, miten projektiin tiimiläiset osallistuivat.  

Kun leipomispäivä koitti, tiimiläisistä vain osa oli paikalla aamulla klo 8.00. Tämä aiheutti itsessäni sekä osalla muullakin närkästystä, sillä tuntui “turhalta” tulla paikan päälle, kun kyseessä oli koko tiimin projekti. Eniten ärsytti se, että olin väsynyt ja minulla olisi ollut muutakin “tärkeämpää” tekemistä. Tuntui, ettei tiimiä arvostettu poissaolijoiden osalta. Oli hyvin vaikeaa vaihtaa asennetta iloiseksi, kun päällimmäinen tunne oli pettynyt ja turhautunut. 

Saimme onneksi kakut leivottua ja olihan meillä hauskaakin siellä. Leipominen oli rento kokemus sekä ihana muisto paikalla olleiden tiimiläisten kesken. 

Toisena päivänä osallistujia myyntiin oli enemmän. Oma asenteeni myyntiin oli se, että tulen myymään oman tavoitteeni. Lopputuloksena myin oman tavoitteeni ylitse, mistä olin hyvin kiitollinen. Päivän päätteeksi keskustelimme tiimin kanssa, miten päivä oli mennyt. Tuntui, että olin vain ärtynyt siitä, miten vähän osallistujia oli, vaikka kaikkien “olisi pitänyt” olla paikalla. Tämä oli isoin oppini tälle syksylle. Nimittäin asenne.  

 

Esseet 

Onnistuin syksyllä toteuttamaan esseet ajoissa valmiiksi. Panostin aiheisiin sekä opin niiden ansiosta paljon uutta. Monet esseet kirjoitin sairaalassa, mutta olin tyytyväinen siihen, miten hyvin sain kaikki tehtyä ajoissa. 

Tein esimerkiksi akateemisen esseen unesta. “Nukutko hyvin ja tarpeeksi”- essee kertoi unen tärkeydestä. Huomasin oman hyvinvointini olevan vaakalaudalla ja täten halusin panostaa unenlaatuun. Otin selvää unesta Matthew Walkerin kirjoittamasta kirjasta Miksi Nukumme sekä Markku Partisen ja Anne Huutoniemen tekemästä kirjasta Uniterveyskirja. Suosittelen kaikille tutustumaan näihin kirjoihin. 

Kuitenkin tiimin kesken tuli hieman eripuraa esseiden deadlineista, sillä osa halusi niitä ja osa ei. Toinen asia oli esseiden laatu ja taso. Oppimistiimille jäi tehtäväksi asettaa raamit esseille, mutta tämä jäi, sillä osa tiimiläisistä ei halunnut raameja kaikille samantasoisiksi. 

 

Essee jatkuu osassa 2. 

 

Kommentoi