On hyvin mielenkiintoista seurata, miten paljon ihmiset tekevät taloudellisia päätöksiä tunteen perusteella. Numerothan eivät liiku sen mukaan, miten tunteet liikkuvat. Kuitenkin heräteostokset ja mielikuvavaikuttaminen ovat kapitalismin kulmakiviä. Luo tarve, ja sitten täytä se. Yksinkertaista.

Olen miettinyt omien tunteideni merkitystä talouteen. Minulla on aiemmin elämässäni ollut negatiivinen tai välinpitämätön suhtautuminen rahaan, sillä en ole pitänyt siitä, mitä raha tekee monille ihmisille. Se harvoin tuo ihmisen parhaita puolia nimittäin esille. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään muutosta omaan ajatteluuni asian kanssa. Kuten Mikko Sjögren kirjassaan Tunne taloutesi kertoo, kyse on kuitenkin vain minun oman ajatteluni ohjelmoinnista. Sen muuttaminen vaatii vain uuden tavan ajatella, joten emme puhu mistään kauhean vaikeasta prosessista.

Yrittäjyys nimittäin vaatii sitä. En voi olla yrittäjä ilman rahaa. Raha on myös hyvä mittari hyvin tehdystä työstä, ja siitä, tarjoatko asiakkaalle jotain arvokasta. Olemme paljon tiimimme kanssa puhuneet rahan merkityksestä, ja sen merkityksettömyydestä. Olen itse sitä mieltä, että pelkkä rahan tekeminen ei ole kovin haastavaa, sillä voit myydä promokeikkaa tai tehdä myyntiä, tai muuta sellaista suhteellisen helppoa rahaa (näitä kahta aluetta täysin väheksymättä). Tämä kuitenkin jättää ihmiselle arvotyhjiön, jota raha ei pysty täyttämään, ainakin jos itseisarvo ei ole merkittävissä määrin raha. Kyllä niitäkin ihmisiä on. Mutta mielestäni todelliset haasteet tulee siellä, kun tehdään rahaa arvojen mukaisesti. Tehdään rahaa niin, että sillä rahalla on arvo, tekemisellä on arvo. On helppoa tilata tuote halvalla Kiinasta, ja myydä sitä kalliilla eteenpäin, mutta millä tavalla se sinua oikeasti haastaa? Haastaako se? No, jos se haastaa, niin sitten ehkä voi miettiä niiden omien taitojen riittävyyttä uudestaan ja ehkä palata oppikirjojen ääreen.

Pidin erityisen paljon Sjögrenin esittelemästä vaurastumisen kaavasta. Kyse on siis siitä, että saadaan aikaan ylijäämäinen talous, mikä tarkoittaa sitä, että kulutat vähemmän kuin tienaat. Omaan kuluttamiseen olen puuttunut jo aikaisemmin, sillä kuluttaminen ei tuota minulle tyydytystä, enkä koe sen olevan yhteiskunnallisen tilanteemme pelastaja. Voisin kyllä silti supistaa sitä vieläkin. Tämä osuus, joka jää tuloista menojen jälkeen jäljelle, sijoitetaan korkoa korolle -periaatteella. Eli sijoitat korkotuottosi uudestaan.

Asuntosijoittaminen on ollut pitkään suvussamme sellainen juttu, jota lähes kaikki harrastavat. Se on itseasiassa vähän outoa, mutta mennään sillä nyt sitten. Äitini on vienyt minua pienestä asti erilaisiin asuntonäyttöihin ja opettanut ajattelemaan niitä tärkeitä asioita, jotka pitää ottaa huomioon sijoitusasuntoa ostettaessa. Äitini kuitenkin on hyvin tunnepitoinen sijoittaja, ja joskus se on myös näkynyt lopputuloksessa. Ei aina niin positiivisesti siis. Pyrin välttelemään sitä tapaa toimia.

Huomaan kuitenkin, että korottaessani sijoitusasuntoni vuokraa, minusta tuntuu vaikealta, koska pidän vuokralaisestani ihmisenä. En myöskään halua, että vuokralaiseni lähtee. Kyllä minä silti sivuutan sen tunteen ja korotan vuokraa, koska nämä kaksi asiaa eivät oikeastaan liity toisiinsa mitenkään. Olen voittoa tavoitteleva palveluntarjoaja siinä missä muutkin, vaikka tarjoankin toisen ihmisen näkökulmasta kodin.

Tunteilla on kuitenkin merkitystä asiakkaan näkökulmasta, sillä jos toimin vuokranantajana aiheuttaen epämukavia fiiliksiä, todennäköisyys, että vuokralainen pysyy vuodesta toiseen, ei ole kovin suuri. Jokainen vuokralaisen vaihto tuottaa yleensä lisäkustannuksia joko välittäjäpalkkioiden, tyhjien vuokrakuukausien tai matkustuskulujen muodossa. Tästä syystä on kannattavaa pitää vuokralainen tyytyväisenä ja pyrkiä sitouttamaan hänet pitkäaikaiseen asumiseen.

Asuntosijoittamisen saralla olen huomannut ympäristöäni seuranneena, että useimmilla ihmisillä tunteet liittyvät tällaisiin hankintoihin. Haetaan jotain mistä tulee ”kiva fiilis”, tai ylipäätään jonkinlaista tunnereaktiota. Todellisuudessa kuitenkin vain numeroilla on väliä. Jos ostaa sijoitusasuntoa, ei ihan varmasti osta sellaista, jossa itse haluaisi asua, vaan sellaisen, joka oikeasti tuottaa parhaiten nyt tai tulevaisuudessa. Numeroihin taas vaikuttavat lähinnä vastikkeen määrä, tontin omistussuhde (onko kyseessä vuokratontti vai ei, ja jos on, niin milloin vuokra-aika loppuu), mahdolliset tulevat remontit (kuten putkiremontti) sekä tietysti mahdollinen alueen arvonnousu tulevaisuudessa. Pintaremontti tai muut esteettiset seikat ovat melko lailla täysin turhia, vaikka ne ovatkin juuri niitä, jotka aiheuttavat sitä ”kivaa fiilistä”. Täytyy myös tietää, että minkälaisilla asunnoilla on kysyntää missäkin kaupungissa, sillä kuten Sjögren mainitsee, Helsingissä voit omistaa aivan miniyksiön ja saada siitä hyvät rahat, mutta sama ei toimi Tampereella.

Asuntosijoittamisessa lasketaan vuokratuottoa hyvin yksinkertaisella kaavalla, joka löytyy myös Sjögrenin kirjasta.

Lopputuloksena kaavalle on jonkinlainen prosentti, josta voi päätellä sijoituksen kannattavuutta. Keskimäärin 6% on hyvä vuokratuotto, mutta tuotto pyörii normaalisti siinä 6-8% paikkeilla. Kaavan voi tietysti kääntää myös toisinpäin, ja laskea sen mukaan minkälaisen tuoton haluaa.

Toivoisin, että minulla olisi mahdollisuus ostaa toinen asunto seuraavan vuoden aikana. Olen kuitenkin miettinyt, että onko järkevää ostaa ensiasunto sijoitusasuntona, koska ensimmäisen asunnon ostosta saa taloudellista helpotusta varainsiirtoveron merkeissä. Sijoitusasunto olisi paljon halvempi, kuin oman asunnon ostaminen, joten varainsiirtoverosta saatu hyöty olisi huomattavasti pienempi.

Omia heikkouksiani talouden saralla on ehdottomasti riittämätön tietämys. Tavoitteenani onkin opetella sijoittamista, ja erityisesti korko korolle -periaate kiinnostaa. Tähän tarvitsee tietysti sitä pääomaa, jota voi sijoittaa, eikä sitä ole kovin helppo saavuttaa opiskelijan tuloilla. Ylijäämätalouden saavuttaminen vaatii parempaa järjestäytymistä, sekä Excelin käyttöä. Pelkkä ajatus tulojen ja menojen kirjaamisesta ja seuraamisesta tuntuu ahdistavalta, mutta tarpeelliselta. Proakatemialla ollessani minulla on erittäin hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitojani ja etsiä inspiraatiota muilta opiskelijoilta.