’’Oman itsensä tunteminen ja ymmärtäminen sekä tunnetaitojen edistäminen auttavat myös vuorovaikutuksen sujumista toisen kanssa. Itsehavainnoin avulla pääset tarkastelemaan vähän etäämmältä omaa toimintaasi sekä myötätuntoisesti tutkimaan sitä, miten sinä vaikutat toisiin ihmisiin rauhoittavasti tai suojausta herättävästi’’ (Kallio, 153)

Empatia

Viimeisen parin kuukauden aikana elämä on tuntunut erityisen seesteiseltä. Olen huomannut kehitystä tunnetaidoissani koulun aikana ja nyt se alkaa tuntua. Tämän seesteisen tunteen äärellä on ollut tilaa pohtia omaa tunne-elämää ja syventää omaa itsetuntemusta. Yhtenä tämän kevään tavoitteena minulla olikin toimia enemmän ja paremmin empatian pohjalta. Olen aina ajatellut, että vahvan empatiakykyni takia imen muiden tunteet itseeni. Olen kuitenkin opetellut empatian avulla tunnistamaan muiden tunteita ottamatta niitä omikseni. Tämä on huomattavasti keventänyt henkistä taakkaani tiimityöskentelyssä. Tunteiden tunnistaminen muiden tunteiksi – eikä omiksi – on myös auttanut minua reagoimaan niihin helpommin. Olen useamman kerran tarttunut puhelimeen ja soittanut tai viestitellyt tiimikavereille kuulumisia tai fiiliksiä. Ennen olisin helposti omaksunut tunteen ja ihmetellyt koko päivän miksi tunnen näin.

Tunnetaidot

Kaikki, jotka vähänkään tuntevat minua tietävät, että olen todella ’’tunneihminen’’. Olen kuitenkin oppinut, että tunnetaidot ovatkin juuri taitoja käsitellä tunteita osaksi järjen avulla. Maaret Kallio kirjassaan Lujasti lempeä (2016, 120) kuvaa tunnetta ja järkeä ihmisen jalkoina. Toiset ihmiset antavat enemmän painoa toiselle jalalle, kun taas toiset toiselle. Ihminen voi pitkänkin aikaa tasapainotella yhdellä jalalla, mutta se on huteraa eikä yhden jalan voimat riitä ikuisesti. Erityisesti suurien tunnekuohujen vallassa on hyvä antaa painoa molemmille jaloille – suuret päätökset tulisi aina tehdä kahdella jalalla seisten. Kirjoitin alkuvuodesta vihkooni muistutuksen ’’älä tee päätöksiä huonoina päivinä’’. Tämä Maaret Kallion vertaus avasi ja selkeytti omia ajatuksiani tuin muistutuksen takana.

Tunteiden hyväksyminen

Rakastan rutiineja ja arkea, en kuitenkaan pidä kiireestä. Ylläpidän hyvin aikataulutettua ja suunniteltua arkirytmiä, mutta jätän tilaa myös sattumalle ja muutoksilla. Tällä tyylillä harvoin koen kiirettä, mutta pysyn silti kiireisenä. Nautin tästä, mutta olen usein myös pakolla pitänyt itseni kiireisenä, sillä olen pelännyt mitä tapahtuu, jos näin ei ole. Nuorempana koin vahvaa yksinäisyyden ja masentuneisuuden tunnetta loma-aikoina. Muille kesäloma oli parasta aikaa ja itse jäin vaille niitä päivittäisiä sosiaalisia kohtaamisia ja rutiineja. Olen kamppaillut asian kanssa vielä vanhempanakin, ja usein lomat onkin tuupattu täyteen työvuoroja tai muita ylimääräisiä menoa. Nyt hiihtolomalle en sattumalta saanut yhtäkään työvuoroa enkä yhden yhtä deadlinea sovittua. Tiistaina makasin kello 13.00 sängyllä, olin käynyt jo salilla ja tehnyt päivän somepostaukset, ei ollut mitään suunnitelmia. Ahdistus alkoi hiljaa hiipiä luokseni, mutta ei niin kuin ennen. Makasin sängyllä ja mietin: ’’Yleensä tämä ahdistaisi todella paljon’’. Ikään kuin lihasmuistista tuo tunne olisi tullut laiskotellessani. Annoin tunteen rauhassa tulla, pohdin asiaa ja annoin sen jatkaa matkaa. Tunteet ovat kuin ajatuksia, ne tulevat ja menevät aallon lailla. Mikään tunne ei ole ikuista.

’’Tunteiden säätely lähtee ensisijaisesti siitä, että tunnetta on tilaa tuntea, sen voi nimetä, tunnistaa, tiedostaa ja sen sietämiseen tai vahvistamiseen löytyy mielen työkaluja’’ (Kallio, 95).

Myötätunto

Olen päässyt tutkimaan tunteitani myös Revenan joryn kanssa. Herkkänä tunneihmisenä koen usein joryssä olevani altavastaaja kahden analyyttisen järki-ihmisen kanssa. Näen, että erilaisuudesta on paljon hyötyä ja saamme erilaisia näkökulmia asioihin. Kommunikointi ja yhteisen sävelen löytäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Usein kiivaassa keskustelussa minun on vaikea olla näyttämättä tunteita. Koen, kuitenkin että tunteiden näyttäminen tällaisessa tilanteessa saa minusta epäuskottavan eikä minua enää oteta tosissaan tai kuunnella. Joudun ahdistavaan ristiriitaan itseni kanssa ja sulkeudun helposti. Muista erityisesti lapsena sekä myöhemmin tärkeässä ihmissuhteessa kuulleeni, ettei enää minua kuunnella, jos itken tai korotan ääntäni.  Usein näinä hetkinä juuri kaipaisin kuuntelua ja myötätuntoa. Erään raskaan joryn palaverin jälkeen keskustelin asiasta ja pääsimme lähemmäksi toisen ymmärtämistä. Myös näissä tilanteissa minun on opeteltava hallitsemaan sekä sanoittamaan tunteitani paremmin.

’’Sen sijaan tunne olisi vaatinut myötätuntoa, kanssakulkijaa ja rinnalla eläjää, rauhallista vastaanottajaa. Siksi lapsi sinussa saattaa edelleen säikähtää, kun koet vaikeita tunteita, ja etenkin kun koet, ettei niitä saisi olla’’ (Kallio, 110).

Lopuksi

Koin pitkän aikaa eräänlaista aikuisuuden huijarisyndroomaa. Ajattelin etten juurikaan tiedä tästä maailmasta tai miten täällä tulisi toimia. Olen ymmärtänyt, että harva meistä tietääkään. Olen löytänyt tietynlaisen rauhan nykyhetken itseni kanssa. Uskon silti kasvaessani kohtaavani uusia haasteita, joten tiedän ettei tämä rauha ole ikuista. Olen kuitenkin valmis oppimaan ja ymmärtämään lisää – erityisesti siitä kuinka vähän todellisuudessa vielä tiedänkään. Vaikka en edelleenkään tunnekuohuissa tai uupuneena toimi näillä kaikilla esseessä mainituilla tavoilla, näen että niiden kirjaamisesta on paljon hyötyä. Asioiden ymmärtäminen mahdollistaa kehityksen, ymmärtäminen on oikeastaan pakollista, jotta voi tuoda oppiaan käytäntöön. Pystyn pala palalta toimimaan tunteideni kanssa terveemmällä tavalla.

’’Tunteiden arvostus ja ymmärrys on keskeinen osa elämänlaatua, psyykkistä hyvinvointia ja toimivia ihmissuhteita. Ilman tunteita voi saada arjen teknisesti hyvin toimimaan ja työt ajallisesti suoriutumaan, mutta elämänmaku, tuntu, jää pidemmän päälle puuttumaan’’ (Kallio, 81).

Pahoittelut vielä loppuun, että tämä essee oli pääasiassa oman toimintani ja tunne-elämäni analysointia. Toivottavasti sinä lukijana sait joitakin oivalluksia omaan tunnemaailmaasi tai opit jotakin uutta minusta.

Lähteet:

Kallio, M. 2016. Lujasti lempeä. 1.painos. WSOY. Helsinki.