Puhumme jatkuvasti siitä, kuinka nykyaikaista elämäämme leimaa jatkuva muutos. Silti kun katsomme ympärillemme, näemme maailman melko samanlaisena, kuin se oli vielä 2000-luvun alussa lähes 20 vuotta sitten. Teemme ja harrastamme lähes samoja asioita, työmme ei juuri ole muuttunut ja maailmaa rakennetaan edelleen pääasiassa käsin. Sosiaalinen media on toki noussut merkittävään asemaan monien elämässä, ja jatkuva informaatiotulva on muuttunut vaikeasti todennettavaksi. En pidä tätä kuitenkaan suurena muutoksena, koska sosiaalinen media ei ole todellisuudessa onnistunut saavuttamaan mitään merkittävää, se on tähän asti hajottanut ja repinyt ihmisiä enemmän erilleen kuin yhdistänyt. Uskoakseni nykyisenä ymmärtämämme sosiaalinen media on vain välivaihe tulevaisuuden tiedonvälitykselle. Paikallaan pysymisestä huolimatta puhumme kuitenkin muutoksesta ja olemme siitä pitkään jo keskustelleet niin miksi emme havaitse sitä? Ja miksi ajatus tulevaisuudesta 20 vuoden päässä tuntuu nykyään lähes ennustamattomalta, vaikka mikään ei tunnu muuttuvan?

Markku Wileniukseksen Tulevaisuuskirja raottaa vastauksia näihin kysymyksiin. Jotta voimme ymmärtää muutosta, on meidän ymmärrettävä ensin voimia muutoksen ajureina. Elämme edelleen samaa aikakautta, joka alkoi 70-luvun energiakriisistä. Meidän on kohtuullisen helppoa liikkua tämän aikakauden aika-akselilla. Vaikka internet ja kännykät ovat muuttaneet tapaamme hoitaa päivittäisiä askareita, en usko, että meidän on mahdotonta matkustaa 80-luvulla eläneiden ihmisten mieliin ja ymmärtää heidän ajatuksiaan. Mutta jos käsken matkustamaan edelliseen aikakauteen, 1900-luvun alkupuoliskolle, tehtävä muuttuu radikaalisti. Aikakautta leimasi maailmaa ja etenkin Eurooppaa repineet sodat, jotka tuntuvat nykyään lähes mahdottomilta. Vai kuulostaako uskottavalta, että Saksa kohdistaisi Ranskaa vastaan sotilaallisia toimia tämän hetken maailmassa? Eipä oikeastaan. Sotien lisäksi myös länsimainen elämä ja kulttuuri olivat tuolloin hyvin erilaisia. Olisi hankala kuvitella, että ihminen joka siirrettäisi aikakoneella 20-luvulta tähän päivään kykenisi sujuvasti toimimaan nykyajan ympäristössä. Wileniuksen mukaan maailma ei muutukaan jatkuvasti vaan murrokset ja suuret kulttuuriset muutokset kulkevat 50-60 vuoden sykleissä.

Olemme kuitenkin hiljalleen siirtymässä seuraavan syklin aikaan, Wileniuksen mukaan modernin historian kuudenteen aaltoon. Muutospaineet ovat tällä hetkellä kasvaneet suuriksi ja odottamamme muutos tulee uskoakseni tapahtumaan vyöryn lailla. Tunnettua televisiosarjaa lainatakseni ”Winter is coming, brace yourself.” Kuten sarjassakin talvea kyllä odottamalla odotettiin, mutta silti se yllätti suurimman osan housut kintuissa. Talvi tuli kovempana ja kylmempänä kuin osattiin odottaa. Samoin uskon käyvän muutoksen kanssa seuraavan 10 vuoden aikana. Disruptio on jo nyt tuhonnut altaan monia aloja, ja olemme siirtymässä lineaarisesta kasvusta eksponentiaalisiin muutoksiin, niin ylös kuin alaskin päin.

Miltä tulevaisuuden aikakausi sitten näyttää? Millainen on maailma, josta käsin meidän nykyistä elämäntapaamme on hankala edes ymmärtää? Aikakauttamme, jota nyt elämme, leimaa voimakkaasti oman edun tavoittelu ja piittaamattomuus niistä kustannuksista, joita tämä oman aseman parantaminen on aiheuttanut. Olemme ajaneet maapallon hyvin nopeassa ajassa kantokykynsä äärilaitaan, joka on aiheuttanut jo merkittäviä globaaleja ongelmia, jotka uhkaavat puhjeta jättimäisiksi kriiseiksi. Ihmistä ei pidä kuitenkaan vielä tuomita kuluvasta aikakaudesta. Aikakauden aikana teknologian suuret askeleet ja mahdollisuudet merkittävän vaurastumisen lisääntymiseen ovat olleet liian herkullisia syöttejä, joihin yhteiskuntien ja ihmisten on täytynyt tarttua, jotta he ovat voineet varmistaa oman kilpailukykynsä säilymisen ja kehittymisen. Vaikka olemme tehneet paljon pahaa, olemme tehneet myös merkittävän paljon hyvinvoinnin eteen. Aikakautemme päätyy pahan tuomioon vain, jollemme nyt tee merkittäviä muutoksia yhteiskunnissamme paremman kestävyyden ja yhteistyön eteen. Maapallolta riistämällä emme kykene enää saavuttamaan kilpailuetua, vaan pitäytymällä riistossa kiinni taipuu kilpailuetu nopeasti kiihtyvään laskuun.

Seuraavalla aikakaudella kilpailuetu tullaankin saavuttamaan lähes päinvastaisilla keinoilla, kuin olemme nyt tottuneet näkemään. Ja tämä ylösalaisuus tekeekin tulevaisuuden tutkimisesta mielenkiintoista. Wilenius kirjoittaa kirjassaan tulevaisuuden menestyviä organisaatioita yhdistävän kyky yhteistyöhön ja luottamukseen. Tämän lisäksi avoimuus, kaikkien toimien läpinäkyvyys, etenkin kuluttajille tulee olemaan avainasemassa kilpailukyvyn kannalta. Ihmiset haluavat olla aiempaa tietoisempia ostoksistaan ja elämästään ja tähän heille tarjoutuu myös jatkuvasti tehokkaampia mahdollisuuksia. Minäkeskeisyydestä luopuminen tulee olemaan kaikkein suurin muutos siirryttäessä kvartaalitaloudesta kohti pidemmän ajanjakson tuottavuutta ja liiketoimintaa, joka tähtää suuremman yhteisen edun tavoitteluun. Avoimen lähdekoodin ideologia tulee ottamaan isomman osan maailman huomiosta vieden suljettujen ja läpinäkymättömien valtaorganisaatioiden markkinoista suurimman siivun. Onkin mielenkiintoista tarkistaa tulevaisuuden osakeyhtiölaista mikä on silloisten osakeyhtiöiden tarkoitus.

Miten tulevaisuuden maailma pysyy sitten käynnissä? Yrittäjyyden ja talouden ideologiamuutoksen lisäksi relevantti muutos tullaan näkemään myös energian tuotannossa. Tulevaisuus tuskin tulee pyörimään pienemmällä määrällä energiaa, jolloin oleelliseksi kysymykseksi jää kuinka tuotamme energiaa tulevaisuudessa puhtaammin. En tiedä olisiko minun syytä kulkea foliohattu päässä, koska uskon vakaasti, että energiamme olisi jo nyt merkittävästi puhtaampaa, jollei perinteisillä fossiilistenpolttoaineiden tuottajilla olisi niin valtavaa poliittista ja rahallista valtaa. Tämän vallan murtuminen tullaan todennäköisesti näkemään juuri ideologisen muutoksen kautta. Markkinoille nousee enemmän ja enemmän kysyntää puhtaammalle energialle, josta ollaan myös valmiita hetkellisesti maksamaan enemmän. Markkinoilla kysynnän kasvu tarjoaa mahdollisuuden niille toimijoille menestyä, jotka arvoiltaan vastaavat kuluttajien uskomuksia. Ja nämä toimijat ovat yhteistyön, luottamuksen ja läpinäkyvyyden tuottajia.

Yrittäjänä aikakauden murroksen reunalla oleminen on erityisen kiinnostavaa. Kyetäksemme toimimaan ja olemaan merkittäviä murroksen jälkeenkin on meidän osattava ja ennen kaikkea uskallettava alkaa toimimaan vanhassa maailmassa uuden maailman pelisäännöillä. Näin pääsemme ratsastamaan lähestyvän muutoksen aallonharjalla emmekä jää tsunamin pyyhkäisemäksi fossiileiksi. Kysymys on kuitenkin lopulta sitkeydestä ja ajoituksesta. On kyettävä muuttamaan toimintaa riittävän ajoissa, muttei myöskään kannata mennä kalaksi kuivalle maalle odottamaan veden saapumista pidemmäksi aikaa kuin oma sitkeys antaa periksi.