1 JOHDANTO 

“Älä oleta” – yksi tärkeimmistä Proakatemialla oppimistani asioista. Älä oleta, että tiimikaveri tietää, mitä ajattelet. Älä oleta, että projektissa joku asia on hoidettu, koska sitä ei mainita to do –listalla. Älä oleta, että asiat pitää hoitaa näin, koska niin on tehty ennenkin.  

Ympäristöllä on suuri vaikutus siihen, kuinka valmiita olemme muutokselle. Proakatemialla vallitsee kulttuuri, jossa muutokset ovat arkipäivää. Tällä hetkellä pajat ovat kolmen tunnin mittaisia, mutta missään ei sanota, että ne ovat sitä enää parin viikon päästä. Sisäisessä viestinnässä yhteisömme käyttää Teamsia, mutta ei ole olemassa mitään Proakatemian säännöstöä, jonne sen käyttö olisi nuijittu ikuisiksi ajoiksi. Kehittyminen vaatii muutoskykyä, sillä muuten päädytään polkemaan paikallaan. Paikallaanpolkeminen ja olettaminen on turvallista ja toisaalta ihan mukavaakin, mutta pitkällä aikavälillä sillä ei todennäköisesti saada aikaan mitään uutta. 

Suomalainen koulu on jo pitkään ollut niin olennainen osa suomalaista kulttuuria, että monen mielessä koulu on vakiintunut tietynlaiseksi paikaksi. Vaikka esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelma antaa opettajalle paljon tilaa toteuttaa opetustaan hyväksi kokemallaan tavalla, monella on silti melko vakiintunut mielikuva siitä, mitä opettaminen tarkoittaa ja mitä koulussa tapahtuu. Helposti oletetaan, että opettaja opettaa ja opiskelija vastaanottaa. Opettajan toiminta on keskiössä, ei niinkään oppijan. Tietynlaisilla opiskelijoilla tällainen ajattelu voi johtaa jopa siihen, että oppiminen ei enää motivoi (TAMK Proakatemia 2019, 73).  

Maailma muuttuu, ja oppilaitosten täytyy pysyä muutoksen aallon harjalla. Monissa oppilaitoksissa onkin jo herätty siihen, että muuttuva maailma ja työelämä tarvitsevat uudenlaista osaamista. Uskallan kuitenkin väittää, että etenkin tietyillä aloilla ollaan vielä muita konservatiivisempia.  

“Tiimioppimismalli näyttää toimivan teillä, mutta en usko, että meillä se olisi mahdollista.” (TAMK Proakatemia 2019, 80.) 

Usein sorrutaan olettamaan, että oma ala on muita erityisempi. Muutos pelottaa, joten omalta erityisalalta on helppo löytää seikkoja, joilla uusi ehdotus on kätevä taklata heti alkuunsa. Jos toinen ei tunne tätä alaa, on helppo turvautua vaikkapa oman alan termistöön. “Ei tämä meillä toimi, koska kirjanpitäjän pitää osata tehdä tiliristikoita ja käyttää niitä ja näitä järjestelmiä...”  

Minun on vaikea kuvitella, että tästä maailmasta löytyisi ala, jossa tiimioppimismallin soveltaminen ei tulisi lainkaan kyseeseen. Ympäristö määrittelee, mikä sopii minnekin, eikä Proakatemian malli mitenkään voi sopia joka paikkaan sellaisenaan. Proakatemian tiimioppimismalli pitää kuitenkin sisällään niin monenlaisia palikoita, että varmasti joka alalle löytyisi jokin palikka, jota kannattaisi vähintäänkin testata. Tiimioppimismallin elementtejä on viety jo yrityksiin, toisen asteen oppilaitoksiin sekä korkeakouluihin ja yliopistoihin ja vaikka minne! Partiolaisena tiedän, että myös nuorisojärjestöissä samankaltaisia elementtejä on hyödynnetty jo pitkään. 

Oma henkilökohtainen haaveeni on tiimioppimismallin hyödyntäminen taloushallinnon opetuksessa, ja tästä aiheesta työstän itselleni myös opinnäytetyön aihetta. Tässä esseessä pohdin, mitä hyötyjä tiimioppimismallilla voitaisiin saavuttaa taloushallinnon opetuksessa ja toisaalta, millaisia uhkia tai haasteita mallin hyödyntämiseen liittyy. 

2 VAIKEUDET ON TEHTY VOITETTAVIKSI 

Kuvitellanpa aivan hullunkurinen oppilaitos, jossa taloushallinnon opetus tapahtuu opiskelijoiden muodostamissa tiimeissä. Tiimit hankkivat itsenäisesti tietoa tärkeäksi kokemistaan aiheista. Taloushallintoalalle on erityisen tyypillistä se, että asiat joko ovat tai eivät ole, ja tämä herättääkin mielessäni jo ensimmäisen uhkakuvan: miten varmistamme, että opiskelijat löytävät luotettavaa ja ajantasaista tietoa, eikä heille jää virheellisisä käsityksiä? Toisaalta, voimmeko olla tästä varmoja “perinteiselläkään” taloushallinnon kurssilla, jonka aikana tehdään opettajan antamia tehtäviä, luetaan aiheeseen liittyvä kirja ja joka päättyy tenttiin. Yhtä lailla tälläkin kurssilla voi tulla väärinymmärryksiä, jotka näkyvät sitten viimeistään kurssin jälkeen kurssiarvosanassa.  

Toteutettiin opetus sitten miten tahansa, molemmissa edellä mainituissa tapauksissa korostuu jälkeenpäin saadun palautteen merkitys. Pelkkä kurssiarvosana ei kerro opiskelijalle, mitä pitäisi vielä treenata, mutta harmittavan usein opetus päättyy siihen, kun arvosana annetaan. Kuten kaikessa opetuksessa, myös taloushallintoalalla tulisikin kiinnittää erityistä huomiota palautteenantokulttuuriin. Ajantasaisen osaamisen varmistamisen lisäksi on tärkeää kannustaa opiskelijaa. Kannustamisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun opiskelijan motivaatio on jo valmiiksi pohjalukemissa. Osalle yksittäinen opintoihin sisältyvä taloushallinnon kurssi voi olla se pakollinen paha, josta on tarkoitus vain päästä läpi. Tuolloin on tärkeää muistaa juhlia myös niitä pienen pieniä onnistumisia. 

Mutta jos opiskelijat voivat itse päättää, mitä opiskelevat, miten voimme varmistaa, että he keskittyvät opiskelemaan oikeita asioita? Kun asioista saa itse päättää, ne koetaan “omiksi”, mikä taas lisää motivaatiota työskennellä niiden eteen. Tästä syystä pidän epätodennäköisenä sitä, että taloushallinnon kurssilla opiskelijat ryhtyisivät vapauden riivaamina opiskelemaan vaikkapa markkinointia. Ymmärrän kuitenkin tämän huolen, itsehän sen juuri kirjoitin, sillä ei voi olettaa, että opiskelijat voisivat ilman minkäänlaisia taustatietoja tietää tai selvittää, mitkä asiat ovat heidän kannaltaan olennaisia. Toisaalta, jotta kurssin opettaja tai valmentaja voisi tarjota opiskelijoille jonkinlaiset reunaehdot tätä varten, hänen tulisi tietää, mitkä asiat sitten ovat opiskelijoiden kannalta olennaisia.  

Opetussuunnitelma tarjoaa lähtökohdan sille, että tietynlainen “perusosaaminen” voidaan saavuttaa. Opetusryhmän tarpeet tulee kuitenkin ottaa huomioon, ja mielestäni ne kiilaavat tässä mielessä jopa opetussuunnitelman edelle. Jos opetusryhmässä sattuu olemaan paljon opiskelijoita, joilla on jo valmiiksi hyvät perustaidot, on silkkaa ajanhukkaa ryhtyä opiskelemaan samoja asioita uudelleen. Vaikka motivaatio olisi valmiiksi korkealla, tämä kyllä viimeistään tappaa sen. Toisaalta, jos opetusryhmässä on paljon opiskelijoita, joilla ei ole minkäänlaisia ennakkotietoja aiheesta ja aiheen opiskelu ottaa oman aikansa, on aiheellista unohtaa opetussuunnitelmassa mainitut haastavammat asiat ja keskittyä perusasioiden omaksumiseen. Tässä yhteydessä on toki tärkeää muistaa, että opetusryhmä on täynnä erilaisia yksilöitä, ja niin kuin muutenkin opettajan tai valmentajan työssä, on tärkeää oppia tuntemaan myös erilaiset yksilöt ja tunnistamaan heidän tarpeensa. 

3 OPISKELUMOTIVAATIO JA TIIMIOPPIMISMALLI 

Olen muutamassa aikaisemmassa esseessäkin kirjoittanut siitä, että taloushallinto ei alana ole järin mediaseksikäs. En tiedä tarvitseeko sen sitä ollakaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että alaan liittyy paljon oletuksia siitä, miten taloushallinnosta kuuluu puhua. Se on asiallista, järjestelmällistä ja siinä asiat joko ovat tai eivät ole. Kuulostaapa kyllä tosi mielenkiintoiselta... Asiallisuus ja järjestelmällisyys on usein juuri sitä, mitä vaikkapa tilitoimistoilta haetaan, mutta toisaalta ala on myös muutoksessa ja esimerkiksi kirjanpitäjän työ on yhä enemmän myös asiakaspalvelua. Jos ihan suoraan sanotaan: onko taloushallinnon siis pakko olla aina niin tylsää? 

On totta, että kirjanpitäjän täytyy olla mm. tarkka ja järjestelmällinen, mutta se ei tarkoita, että aiheen opiskelun täytyy olla sellaista. Jos taloushallinnon opiskeluun vietäisiin lisää yhdessä tekemistä, itsenäistä tiedonhakua ja toiminnallisuutta, uskon että joku voisi vaikka innostua oppimaan lisää aiheesta, joka ei muutoin kiinnostaisi lainkaan. Tiimioppimismallia voidaan hyödyntää niin, että samalla huomioidaan erilaiset oppimistyylit. On varmasti opiskelijoita, jotka hyötyisivät siitä, että pääsisivät tutkimaan asiaa yhdessä jonkun kanssa. Meissä on niitä, jotka oppivat parhaiten silloin, kun pääsevät käymään dialogia aiheesta ja pohtimaan aihetta syvällisemmällä tasolla. Taloushallinnon opetuksessa sorrutaan helposti siihen, että opiskelijoille annetaan valmiit tehtävät, jotka tulee suorittaa. Tällainen valmiiksi pureskeltu malli on omiaan tappamaan tietynlaisten oppijoiden motivaation. 

Oman kokemukseni mukaan motivaatio jotain tiettyä aihetta kohtaan lisääntyy huimasti, jos aihe voidaan kytkeä oppijan omiin kokemuksiin tai siitä tehdään jollain tavalla henkilökohtaista tai “omaa”. Yrittäjyyskasvatus sopiikin tästä syystä hyvin yhteen taloushallinnon opetuksen kanssa. Jos opetuksessa on mahdollista hyödyntää oikean tai jopa oman yrityksen lukuja ja opiskella asiaa siitä näkökulmasta, motivaatio opiskeluun on jo aivan eri tasolla. On ihan eri asia tutkia keksityn leikkiyrityksen tuloslaskelmaa kuin ihmetellä samaa dokumenttia Nokian tai jonkin muun suuryrityksen tai jopa oman yrityksen näkökulmasta. 

4 POHDINTA 

Tässä esseessä olen esitellyt tiimioppimismallin hyötyjä ja mahdollisia uhkia taloushallinnon opetuksen näkökulmasta. Myönnettäköön, että esseessä on juuri ja juuri raapaistu aihealueen pintaa, ja siksipä uskon, että opinnäytetyö tästä aiheesta on varmasti tarpeen ja omian viemään asiaa eteenpäin. Tätä esseetä kirjoittaessa huomasin, että monet tiimioppimismallin hyödyntämiseen yhdistetyt uhat tai epävarmuustekijät kytkeytyvät myös ylipäätään kaikkeen opetukseen, oli kyse sitten mistä menetelmästä tahansa. Ei opettaja voi koskaan olla varma siitä, onko opetettava asia kolahtanut vai ei. Tämä essee vahvisti ajatuksiani siitä, että taloushallinnon opetuksessa tulisi rohkeasti lähteä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista. 

Lopuksi on todettava, että tulin kirjoittaneeksi tämän esseen juuri otolliseen aikaan. Minun on tarkoitus pitää ensi tiistaina omalle tiimilleni Promisialle taloushallintoon liittyvä paja, jonka suunnittelin eilen. Nyt kun kirjoittelen tämän esseen pohdintaosiota, puntaroin mielessäni, meneekö pajan suunnitelma vielä uusiksi. Vaikka paja on hyvin suunniteltu, tämä essee sai minut pohtimaan, olenko kuitenkin mennyt pureskelemaan aiheen jo valmiiksi muita varten. “Practice what you preach!” Promisian paja tarjoaa minulle kyllä erinomaisen mahdollisuuden testata juuri kirjoittamiani asioita käytännössä! Taidanpa vielä kurkata tiistain suunnitelmaa ja tarkistaa onko se linjassa sen kanssa, mitä juuri kirjoitin… 

LÄHTEET 

TAMK Proakatemia 2019. Proakatemia – Laatupoikkeamasta esikuvaksi.