Tahdonvoimasta tai sen puutteesta kuulee puhuttavan paljon. Moni vastoinkäyminen ja epäonnistuminen elämässä onkin mahdollista jäljittää hetkeen, jolloin on taipunut väärässä kohtaa ja moni onnistuminen hetkeen, kun on pitänyt pintansa silloin kun on kohdannut vastoinkäymisiä. Mutta mitä tahdonvoima oikeastaan on? Frank Martelan kirjassa Tahdonvoiman käyttöohje, esitellään tutkimustietoon perustuvia keinoja, joilla tahdonvoimaansa voi tukea. Kirjassa on pilkottu yksinkertaisiksi toimenpiteiksi millaiset oivallukset auttavat asennoitumaan oikein, millaisilla työkaluilla muokkaamme tapojamme ja miten muokkaamme ympäristöämme niin, että se tukee tavoitteitamme.

Mitä on se tahdonvoima, jota tarvitsemme niin paljon? Liittyykö siihen jotain yliluonnollista, onko jokaisella yhtä paljon tahdonvoimaa? Kuinka tahdonvoiman saa valjastettua palvelemaan tavoitteita? Useimmat kun tietävät sen, että vaikkapa lenkkeilyn vastustamiseen löytyy tahdonvoimaa hyvin usein pyytämättä ja kysymättä. Kun asiaa ollaan tutkittu, ollaan huomattu, että on todella olemassa sellaisia sisäisiä ja ulkoisia vihjeitä ja tekijöitä, jotka ohjaavat toimintaamme ja joihin vaikuttaminen ohjaa myös toimintaamme.

Mitä tahdonvoima on?

Nykyaikana huomiotamme revitään joka puolelle koko ajan. Ollaan tultu kauas niistä ajoista, jolloin presidentit olivat Kekkosia ja television omistaneet saattoivat valita katsovatko Yleisradion uutiset ykköseltä vai kakkoselta. Lantun ja nauriin lisäksi voi valita laajemmasta valikoimasta makuja ja tekstuureja. Ajankäyttönsä voi täyttää aamusta iltaan työllä, harrastuksilla tai pelkällä passiivisella viihteellä. Kulttuurimme arvostaa toiminnan rajoittamatonta vapautta ja siksi kohtaamme joka päivä valintoja. Miten valitsemme oikein kaikista mahdollisuuksista ja miten pääsemme tavoitteisiimme? Varsinkin kun meissä kaikissa on luontainen taipumus laiskotteluun ja helpon tien kulkemiseen, eikä kukaan tiedä sitä paremmin kuin mainoksia työkseen laativat ihmiset.

Tahdonvoima on ominaisuus, joka saa meidät pysymään valinnoissamme silloinkin, kun motivaatiomme horjuu tai jokin toinen asia kilpailee tavoitteemme kanssa. Se on kykyä tehdä tietoinen valinta kahden halun välillä: sohva vai lenkkarit, juustonaksut vai porkkanat? Puolet siitä on itsekuria ja puolet oikeaa asennetta. Mutta asiassa piilee sellainen vitsi, että ei ole olemassa mitään muuttumatonta totuutta siitä mikä on oikea ja mikä on väärä valinta. Aivan taatusti on myös hetkiä, jolloin juustonaksut ja sohva ovat parempi valinta, mutta asioiden yksinkertaisemman havainnollistamisen vuoksi on käytännöllistä esittää mustavalkoisia ja yliyksinkertaistettuja tilanteita. Jokainen valinta ei vaadi tahdonvoimaa, vain sellainen joka sisältää ristiriidan. Esimerkiksi itse voin kieltäytyä milloin vain pussillisesta juustonaksuja. Olen aina inhonnut niitä.

Jokainen valintatilanne ei myöskään johda automaattisesti siihen, että tahdonvoimaamme puntaroidaan. Osa asioista menee niin rutiinilla, että emme edes huomaa niitä tekevämme. Usein myös halumme ja mielitekomme menevät pikavauhdilla ohi tahdostamme, jos niitä pysäyttämässä ei ole konkreettisia fyysisiä esteitä. Sekään ei ole aina varmaa, että järkemme voittaa halumme. Joskus käy niin, että järki esittää kiistattomat perusteet: “essee pitää kirjoittaa, valmistumisesi on siitä kiinni”. Ja tunneminämme taputtaa käsiään todeten: “hyvä idea, aloitan ihan kohta”. Päämäärätietoinen järkevä minä, on melko uusi juttu ihmiskunnan kehityksessä. Se kulkee miljoonia vuosia vanhan apinan harteilla, joka pärjäsi hyvin kauan ilmankin.

Tahdonvoiman työkalut

Frank Martelan kirjassa Tahdonvoiman käyttöopas, neuvotaan 20 erilaista tapaa, joilla omaa tahdonvoimaansa voi tukea. Niiden avulla on mahdollista tutusta siihen, millainen työkalu tahdonvoimamme itsessään on. En koe tarpeelliseksi listata tähän jokaista kahdestakymmenestä työkalusta. Ne on kerrottu kirjassa paremmin ja parhaan hyödyn niistä saa lukemalla kirjan itse. Tahdonvoimaamme vaikuttavat itsekurimme, asenteemme, toimintatapamme ja ympäristömme. 20 työkalua perustuvat noihin tahdonvoiman tukipilareihin vaikuttaviin pieniin toimenpiteisiin. Koska, jos nyt ollaan täysin rehellisiä, kukaan meistä ei ole yli-ihminen, jolla on loputtomasti tahdonvoimaa. Kuva ideaaliminästä, joka pystyy vaikka mihin, on hyvä ylläpitämään motivaatiota. Yksinään se on kuitenkin oikopolku varmaan epäonnistumiseen, mikäli se ajaa jatkuvasti asettamaan epärealistisia tavoitteita. Tahdonvoimaa verrataan kirjassa lihakseen, joka väsyy käytössä. Useita kysymyksiä esittävä puhelinmyyjä kuluttaa tahdonvoimasi loppuun triviaaleilla valinnoilla ja ennen kuin huomaatkaan, olet ostanut vuosikerran juorulehteä, joiden-nimet-jääkööt-mainitsematta.

Tahdonvoima on se ominaisuus, jolla saamme itsestämme irti toimintaa, joka edistää päämääriämme, olivat ne sitten mitä vain. Mielenkiintoista on, että jo se, että meillä on jokin päämäärä, ruokkii tahdonvoimaamme ja motivaatiotamme. Mutta mitä monimutkaisempi prosessi päämäärään pääseminen on ja mitä kauempana se on, sitä enemmän sen tavoitteleminen koettelee tahdonvoimaamme. Lapsi voi leikkiä tuntikausia väsymättä ja kyllästymättä. Toiminta palkitsee ja motivoi välittömästi. Lapsen luovuus ja innostus ovat asioita, joita moni aikuinenkin saattaisi tarvita elämässään. Ajatelkaa avokonttoria, jossa työntekijät selittäisivät tohkeissaan toisilleen ”sitten tää laskis taseen tähän exceliin, ja toi lähettäis laskun niistä viime viikon tilauksista”, samalla kun joku kailottaisi jostain nurkasta miten siistiä oli pakata sata laatikkoa tilauksia ja niistä tuli tosi hienoja, kattokaa vaikka.

Mutta aikuiset ovat tylsiä, asiallisia ja harmittavan usein myös tapoihinsa ja ajatuksiinsa kangistuneita. Siksi tarvitaan self-help-opuksia, joita lukemalla aikuinenkin voi oppia tekemään asioita niin, että ne asiat joita hän haluaa saavuttaa tuntuvat helpoilta ja hauskoilta.

Itsekuri

Kuri on kaksiteräinen miekka. Kurilla ihminen saadaan toimimaan omaa itseään ja vaikka koko ihmiskuntaa vastaan. Ilman itsekuria tahdonvoimamme on kuitenkin altis repsahduksille. Itsekurin avulla pidämme mielemme päämäärissämme ja teemme oikeita valintoja, silloinkin kun tahdonvoimaamme koetellaan. Pohjimmiltaan asia on helppo: on vastattava kysymykseen kyllä vai ei. Menneisyys meni jo, sinne jääneet voitot tai tappiot eivät oikeastaan enää vaikuta tässä hetkessä tekemiimme valintoihin. Jos tahtoo laihtua, saattaa kävelylenkin jälkeen iskeä kiusaus palkita itsensä vaikka suklaalevyllä, jonka energialla jaksaisi kävellä reipasta tahtia viitisen tuntia. Kyllä vai ei, kas siinä pulma.

Tutkitusti pienellä itsekurilla, ihan vaikka vain istuma-asentoa ryhdikkäämmäksi korjaamalla, voimme muuttaa kaikkia tilanteita, joissa itsekuria on harjoitettava. Aivomme eivät suhtaudu aina täysin vakavissaan tulevaisuuden minämme olemassaoloo. Vanha viidakon sanonta kuuluukin: “ahkeruus palkitaan lopulta, mutta laiskuus palkitsee välittömästi”. Siinä oikeastaan kiteytyy syy siihen, miksi itsekuri on yksi työkalu, jota tarvitsemme päämääriämme tavoitellessamme.

Asenne

Miten suhtaudumme asioihin vaikuttaa paljon siihen, millaisia valintoja teemme. Ajattelemmeko olevamme osa jotain suurempaa tarkoitusta? Näemmekö valintojemme vaikutuksen muihin ihmisiin ympärillämme? Pyrimmekö tekemään jotain suurempaa kuin itse olemme? Tahdommeko muuttaa maailmaa vai tahdommeko muuttaa itseämme? Toisaalta suhtaudummeko välinpitämättömästi muihin ihmisiin, itseemme tai vaikka maapallon tulevaisuuteen? Luovutammeko helposti? Kaipaammeko kirkasta marttyyrinkruunua tuonpuoleisessa ja maksimoimme kärsimyksemme tässä elämässä sen vuoksi?

Asenteemme on usein aiempien kokemuksiemme ja ympäristömme summa. Ehkä meissä on jokin ikuisuuden kipinä, joka erottaa meidät toisistamme, eläimistä ja koneista. Siitä huolimatta suuri osa asenteestamme on toisilta ihmisiltä lainattua tai syntynyt reaktiona kokemuksiimme. Asenne on osa maailmankuvan raameja muodostavia automaattiajatuksia, eikä sitä aina välttämättä tiedosta. Asenne voi kummuta myös toiveista ja ajatuksista siitä millaisia haluaisimme olla tai millaisia ajattelemme olevamme. Melko tärkeää on kuitenkin oivaltaa, että asenteemme on osittain myös valintojamme, vaikka se toimiikin valintoja ohjaavana tekijänä. Voimme vaikuttaa asenteeseemme ja siihen, miten tahdomme suhtautua asioihin. Asenteemme on mahdollista saada tukemaan tahdonvoimaamme. Tärkeää on tehdä itselleen selväksi, että on valmis näkemään vaivaa niiden tavoitteiden eteen, joita on itselleen asettanut. Ei saa jättää itselleen takaporttia auki viimehetken perääntymiseen ja luovuttamiseen. On joko tehtävä tai oltava tekemättä.

Toimintatapamme

Ihminen on siitä erikoinen eläin, että vaikka toimeen tarttuminen vaatii joskus tahdonvoiman ponnistamista äärimmilleen, useimmat eivät pidä hampaiden pesua aamuisin, kahvinkeittoa, pukeutumista, some-päivitysten seuraamista ja laatimista kovin tahdonvoimaa kuluttavina askareita. Ne hoituvat rutiinilla. Rutiinin synnyttäminen on usein työlästä, mutta rutiinin ylläpito sujuu lähes itsestään. Olemme tapoja rakastavia olentoja. Siksi on kätevää tehdä vaikka aamujumpasta rutiini. Muutama punnerrus, pari kyykkyä, muutama istumaannousu. Kunhan se on tapa, ei se tunnu työltä. Samalla tavalla voimme sisällyttää rutiineja kaikkeen missä tahdomme saada jotain tapahtumaan. Työsähköpostien purku voi tehostua ihan sillä, että varaa kalenteriin joka viikko tietyt ajat sen lukemiseen ja siihen reagoimiseen. Silloin sähköpostit eivät kummittele mielessämme muina aikoina ja tahdonvoimamme säästyy muuhun.

Mikäli suurin ongelma on asioiden aloittaminen ja ajan varaaminen asioiden tekemiselle, voi suurelta vaikuttavat tehtävät pilkkoa pienempiin osiin. Jos siivoaminen tuntuu Herkuleen uroteolta, siivoa viisi minuuttia päivässä. Vitsi piilee siinä, että meillä on käytössämme vain tämä nykyhetki. Menneisyyttä, jossa oleva sotkuinen koti ahdistaa ja tulevaisuutta, jossa tiskivuori ja pölykoirat ahdistavat, ei ole oikeasti olemassa. Lopputuloksen kannalta tärkeintä on aloittaa ja tehdä jotain. Viidessä minuutissa ei kuluteta kenenkään henkisiä ja fyysisiä voimavaroja loppuun, joten tehtävä ei voi millään vaatia liikaa laiskimmaltakaan siivoajalta. Sillä tavalla tahdonvoimamme, järkemme ja tunneminämme ovatkin yhtäkkiä yhdessä rintamassa, ainakin viisiminuuttisen ajan. Tai jos tahtoo oppia jonkin uuden taidon, jokaisella on 15 minuuttia päivässä sen harjoittelemiseen. Saman varttitunnin voi käyttää vaikka lopputyön tekemiseen tai liiketoimintasuunnitelman hiomiseen.

Ympäristön muokkaaminen

Kiusaukselle on helpompi pistää hanttiin, ellei sitä joudu kohtaamaan. Minun oli helppo sanoa ensimmäiseen omaan asuntoon muutettuani, että en käytä aikaani television katsomiseen. Minulla ei ollut televisiota. Kun terveellisen ruokavalion mukaisia valintoja tekee jo ruokakaupassa, on huomattavasti helpompi pitää sitä yllä kotonakin. Lisäksi on huomattu että 20 sekuntia on maaginen aikaraja, jossa mielitekoon joko tartutaan tai jätetään tarttumatta. Jos pöydällä on kulhollinen kuorittuja saksanpähkinöitä, niitä syödään enemmän kuin niitä, joiden kuorimiseen täytyy käyttää aikaa. Jos tahtoo vastustaa älypuhelimeen tarttumista työtehtävää tehdessä, varminta on laittaa älypuhelin pöytälaatikkoon tai toiseen huoneeseen. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Näkyvillä olevat kirjat kannustavat lukemaan, treenivälineet jotka ovat helposti saatavilla kannustavat käyttämään niitä. Tosin, vain silloin, jos asenne motivaatio ovat kohdallaan.

Osa ympäristöämme ovat myös muut ihmiset. Olen kuullut sanottavan, että muistutamme niitä viittä ihmistä, joiden kanssa vietämme eniten aikaamme. Siksi kannattaa valita ne viisi ihmistä viisaasti. Toisaalta on myös hyvä tiedostaa, että tämä toimii myös toisin päin. Tue hyviä pyrkimyksiä ympäristössäsi ja kummia juttuja tapahtuu myös omassa elämässäsi.

Mitä opin tahdonvoimasta?

Tahdonvoimaa on kaikilla. Yhtä lailla ihmisille on luontevaa antaa periksi ja väsyä. Kun luopuu kuvitelmista ja tarttuu sellaisiin asioihin, joilla voi vaikuttaa tahdonvoimaansa, saattaa päästä hedelmättömistä itsesyytöksistä ja jossitteluista eteenpäin. Tahdonvoima on paljon enemmän kuin pelkkää jääräpäistä jonkin asian haluamista. Se on myös toimintatapojen muodostamista, tavoitteenasettelua ja realististen välitavoitteiden asettamista. Se on omien päämäärien kannalta oikeiden valintojen tekemistä. Jo se, että alkaa tiedostaa niitä asioita, joissa päivittäin antaa itselleen luvan lipsua ja se, että asettaa itselleen sopivan kokoisia välitavoitteita, auttaa hahmottamaan ja mahdollisesti saavuttamaan suurempia tavoitteita.

Aihe on mielenkiintoinen, sillä kuten jo sanottu, meiltä vaaditaan paljon ja usein mikään ulkopuolinen taho ei ole niin vaativa kuin mitä olemme itse itsellemme. Siksi on mukava huomata, että on yksinkertaisia työkaluja, joita käyttämällä voi parantaa suoritustaan ja säästää tahdonvoimaansa sellaisiin tilanteisiin, joissa sitä todella tarvitaan.

Suurimpia oivalluksia oli se, että kuten lihaksemmekaan eivät kestä loputtomasti rasitusta, ei tahdonvoimammekaan ole loputon ja muuttumaton. Vain poikkeukselliset yksilöt, joiden elämäntavat ovat kohdallaan, voivat juosta maratonin päivässä, useimmat muut tarvitsevat lepopäivän tai pari suoritusten väliin. Tavoite, joka ei ole ristiriidassa yksilön arvojen, asenteiden ja ympäristön kanssa, on helpoin tavoite saavuttaa. Mikäli tahdomme asettaa itsellemme jonkin päämäärän, tahdonvoimaamme tukee se, että emme joudu taistelemaan itseämme ja ympäristöämme vastaan sitä tavoitellessamme.  Oli myös hauska huomata, että olen ollut oikeilla jäljillä sanoessani jo vuosia, että minua motivoi kuntoiluun puhdas laiskuus. Asioista tulee ihan liian vaikeita, jos päästää itsensä rapakuntoon.