Olen viime aikoina pohtinut paljon onnellisuutta ja sitä, mistä se koostuu. Pitääkö paikkaansa, että ihminen maagisesti muuttuu onnelliseksi, kun on saavuttanut pitkäaikaisen unelmansa? Vai onko onnea jo ennen sitä? Mistä onni ylipäätään koostuu? Voinko päättää olla onnellinen tai edesauttaa onnellisuuden tunnettani?

Meidät tekee onnelliseksi monenlaiset erilaiset asiat, mutta arjessa ne yleensä ovat onnistumiset ja tietynlainen turvallisuuden tunne. Niitä hetkiä, kun koemme suurta hyvän olon tunnetta, yhdistää yleensä yksi asia, tavoitteisiin pääseminen.

Tämän ymmärtäminen jotenkin mullisti ajatteluni. Onni ei tule vain satunnaisesti, tai muista riippuen, vaan voin itse luoda itselleni onnellisia hetkiä. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta minä en ole ikinä ymmärtänyt, miten niinkin yksinkertainen asia kuin tavoitteisiin pääseminen tuottaa niin suurta mielihyvää. Pian huomasin myös, että jopa pieniin tavoitteisiin pääseminen sai minulle sen kuuluisan hyvän olon tunteen.

Pieni tavoite – suuri tavoite – unelma

Niin, kaikkihan me unelmoimme jostain. Toiset unelmoivat menestyksestä ja kunniasta, kun toiset unelmoivat tylsästä perhearjesta maaseudulla. Pohdimme pajassa Evisionin kanssa sitä, mikä erottaa tavoitteen unelmasta. Jos nuori haluaa perheen, onko se unelma vai onko se tavoite? Lukemani kirjan perusteella unelma muuttuu tavoitteeksi, kun teet jotain konkreettista asian eteen. Kovin mustavalkoista, mutta varmaankin ihan totta. Unelmani ei ole valmistua tradenomiksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta, se on tavoite. Tavoitteenani kuitenkaan 18-vuotiaana ei ollut perustaa perhettä, se oli unelma. Nyt se pikkuhiljaa muuttuu tavoitteeksi.

Kun tätä ajatusta pyörittelee päässä, tajuaa, että tavoitteet ovat keino saavuttaa unelmat. Eikä mikään unelma ole liian suuri saavutettavaksi, jos välitavoitteet ovat kunnossa.

Otetaan esimerkiksi Pekka. Pekka haluaa joku päivä osallistua thriatloniin. Pekka suorastaan unelmoi olevansa niin kovassa kunnossa, että pystyisi osallistumaan. Pekka on ylipainoinen eikä harrasta urheilua. Kuulostaa ehkä mahdottomalta, mutta se ei ole. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, mikään ei ole mahdotonta. Kaikki riippuu vaan siitä, miten asiaa tarkastelee.

Pekan tapauksessa unelma tulee jaotella niin, että mietitään, mitä unelman saavuttaminen vaatii. Mitä pienempiin osiin Pekka matkan kohti unelmaa jakaa, sitä helpommalta se vaikuttaa. Sitä todennäköisemmin Pekka myös saavuttaa tavoitteen. Ensimmäinen tavoite voi olla 15 minuutin kävelylenkki joka aamu. Toinen tavoite voi olla kasvisten ja laadukkaan ravinnon lisääminen ruokavalioon jne. Näiden tavoitteiden alle kukaan ei vielä uuvu, mutta jos asiaa lähestyy heti niin, että nyt on pakko, niin liian monesti unelma tai tässä tapauksessa jo tavoite jää saavuttamatta.

Tavoitteen saavuttamisen kannalta ajattelutavallasi on myös suuri merkitys. Kaikki kuitenkin loppujenlopuksi liittyy sinun alitajuntaasi ja viestit itsellesi alitajuisesti jatkuvasti. Ajatellaanpa tämä Pekka, joka haluaa lisätä kasviksia ruokavalioon. Onko alitajunnan ja motivaation kannalta järkevämpää ajatella, että lisätään kasviksia vai poistetaan huonot rasvat? Niin, ketä oikeasti kiinnostaa poistaa jotain ruokavaliosta? Jonkun terveellisen lisääminen toisaalta kuulostaa ihan hyvältä.

Lopulta, kaikkien välitavoitteiden jälkeen, Pekka osallistuu thriatloniin ja selviytyy maaliin. Takana on monta onnistunutta tavoitetta ja se yksi, jota kohti on matkattu. Tavoitteen saavuttaminen vähentää myös Pekan epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta.

Arjen tavoitteet

Kuten aiemmin jo kerroin, tavoitteiden ei aina tarvitse olla suuria. Oletko koskaan ajatellut, että tavoitteiden avulla voit myös pitää kalenterin tyhjänä? Onhan se ihan loogista, että kun suunnittelet huolella ja huolehdit siitä, että pääset tavoitteisiisi, olet tehokkaampi ja säästät aikaa. Tekemisellä saat vapaa-aikaa.

Arjen tavoitteet, eli ne päivittäiset to do:t, ovat siis viikon rytmittäjiä. Itse olen niiden avulla oikeasti oppinut ajanhallintaa ja saan pidettyä vapaapäiviä hyvällä omalla tunnolla. Kohdallani hyvän oman tunnon vapaapäivät olivat harvinaisia, ennen. Arjen tavoitteiden avulla viikkoni ovat onnellisempia, tasapainoisempia ja rauhallisempia. Kaikki tämä vain siksi, koska olen ymmärtänyt tavoitteiden tärkeyden.

Kuin tilauksesta, tämän oivalluksen jälkeen tiimiyrityksemme otti käyttöön Scrum-tekniikan. Tekniikka, joka tuo arkeeni lisää tavoitteita, pieniä ja vähän suurempia. Sellaisia, joita voi tavoitella askel kerrallaan. Sellaisia, joiden ansiosta arjessani on jälleen enemmän rytmiä ja enemmän onnistumisia, levosta puhumattakaan.

Uskomatonta, miten niin yksinkertaista asiaa ei ole juurikaan koskaan ajatellut.

Tiimikaverini sanoin ja tavoitteiden avulla “Reach for the stars ja silleen”.