Suorittamisen erot työelämässä

Johdanto

Aikaisemmassa esseessä käsittelin oman elämäni suorittamista. Pohdin, miksi olen suorittaja ja mitä positiivisia sekä negatiivisia vaikutuksia sillä on. Tämä essee käsittelee suorittamista proakatemialla sekä työelämässä. Mietin syitä sille, miksi ihmiset suorittavat sekä suorittamisen seurauksia. Suorittaja luonteita on hyvin paljon erilaisia ja se näkyykin työelämässä melko vahvasti. Ensimmäinen tekee työnsä, koska on pakko. Laatu saattaa olla hyvää tai huonoa, riippuen kiinnostaa vaiko ei. Toinen tekee työnsä laadukkaasti, ottaa mahdollisimman paljon extra vuoroja sekä panostaa työhönsä myös työajan ulkopuolella. Kolmas ottaa sairaslomaa huvinvuoksi, työnlaatu saattaa olla puutteellista sekä esimerkiksi asiakaspalvelu heikkoa.

Miksi suoritamme ja millainen vaikutus lapsuudella on siihen, millaisiksi suorittajiksi olemme kasvaneet?

Työelämässä sekä proakatemialla niin projekteissa kuin koulutehtävissä nähdään paljon eroja suorittamisessa. Toiset tekevät asiat heti, hyvin ja huolellisesti kun taas toiset tekevät myöhemmin, kiireessä ja huonosti. Toki tähän väliin mahtuu myös monia eri variaatioita ja kiinnostuksen taso asioita kohtaan tuottaa eroja. Miksi kuitenkaan suoritamme? Aikaisemmin pohdin, onko meidän suorittamisemme takana toisten ihmisten mielipiteet, kunnioitus ja arvostus. Asettaako joku muu meille tavoitteet ja päämäärät, joita kohden mennä. Työnantaja on hyvä paineen asettaja henkilölle, kuka on taipuvainen suorittamaan, mutta vääränlainen valmentaja, ystävä tai vaativa puoliso pystyy asettamaan suorittamiseen paineet ja nostamaan riman ulottumattomiin. Omat vanhemmat ovat kuitenkin kaikista pahimpia paineen asettajia.

Kasvatuksella on paljon merkitystä siihen, millaisiksi kasvamme elämämme aikana ja lapsuudella on suuri vaikutus myös siihen, millaisiksi suorittajiksi muovaannumme. Lapsuudessa moni on varmasti kokenut liiallisia rajoja tai rajojen puutteellisuutta. Nämä molemmat aiheuttavat myötä sekä vastavaikutuksia suorittamiseen. Mikäli lapsi kokee rajojen puutteellisuutta, muodostaa hän rajat itse itselleen ja samalla hän asettaa rajat myös lähellään eläville. Seurauksena lapsi ottaa liian varhain vastuun itsestään ja asettaa näin ollen liian tiukat rajat. Mikäli tätä jatkuu pitkään, vaikuttaa se aikuisuuteen asti.

Mikäli omat vanhemmat vaativat itseltään liikoja, moittii itseään lasten kuullen eikä ole koskaan tyytyväinen itseensä tai saavutuksiinsa, ottaa lapsi tästä mallia. Vanhempien kriittisyys itseään kohtaan tuottaa lapsille samoja ajatuksia, vaikka aikuinen ei tätä lapseltaan vaatisi. Tämä saattaa siis johtaa tahattomaan suorittamiseen ja voi pahimmassa tapauksessa tuottaa lapsilleen niin sanotun huijari syndrooman siitä, kuinka ei ikinä tule riittämään sellaisena kuin on.

Tuloksien ihailu, konkreettisten asioiden arvostaminen ja vertailu muihin on oiva tie suorittamiseen. Muilla on hienommat autot ja talot, joten täytyy minullakin olla. Tällainen ajattelutapa ei ole mielestäni kovin tervettä. Toisilla ihmisillä voi olla vaikka 5 Ferraria pihassa, mutta se ei siltikään tee heistä onnellisia. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka raha, hienot autot ja talot on varmasti jollain tavalla elämänlaatua parantava ilmiö, ei nekään takaa hyvinvointia kenellekään. Usein myös tästä kehittyy eräänlainen oravanpyörä. Hienon kellon ja auton lisäksi on pakko hankkia mieletön kämppä ja kesähuvila meren rannalta. Suorittaminen tuo siis hetkellisestä hyvänolon tunnetta, jonka jälkeen tyhjiötä aletaan täyttämään uusilla saavutuksilla ja esineillä.

Läheisriippuvuudesta kärsivä ihminen tarvitsee selkeän ja aikataulutetun elämän, sillä tästä kumpuaa turvallisuuden tunne. Koska elämä rakennetaan turvallisuuden tunteen varaan, on tällainen henkilö alttiimpi draamalle sekä muiden tunteiden jatkuvalle analysoimiselle. Koska elämä on muutenkin kiireellistä, vaikuttaa draama ja ylianalysointi vahvasti henkiseen terveyteen.

Traumatisoitunut ihminen hakee turvaa rutiineista, mutta pitkällä ajalla ei osaa enää irtautua niistä. Jos ihminen elää rutiinien kuplassa, jää häneltä kriisin vaiheiden läpikäyminen kesken ja trauma jää käsittelemättä. On mahdollista, että trauma piilee takaraivossa vuosien ajan ja suorittamisesta syntyy sijaistoiminta trauman jälkeiselle elämälle. Suorittamisen keskeltä on vaikea pysähtyä ajattelemaan traumoja ja niiden synnyttämiä pelon ja ahdistuksen tunteita, mutta täytyy muistaa, että täällä ei olla yksin. Esimerkiksi terapian aloittaminen voisi olla merkittävä apu.

Suorittaminen ei ole siis välttämättä opittu positiivinen ilmiö, vaan aivan kaikkea muuta. Suorittamisen takana voi olla merkittäviä surullisia asioita, joita ei välttämättä edes itse ymmärrä. Vaatimukset tulevat itseltä sisältäpäin ja vaativa, käskevä sekä moittiva ääni kertoo, mitä milloinkin tulisi tehdä. Nämä kaikki edellä mainitut asiat voivat olla syy siihen, miksi työelämässä sekä proakatemialla nähdään erilaisia toimintatapoja suorittamisen suhteen.

Suorittamisen kultainen keskitie

Suorittajia on erilaisia, mutta millaista elämää elävät ihmiset ketkä eivät ole taipuvaisia suorittamiseen. Onnellinen perhe, kukaan ei vaadi sinulta mitään, onko olemassa minkäänlaisia tavoitteita, päämääriä tai unelmia, joita kohden mennä. Onko tämäkään loppujen lopuksi hyvä asia. Maailmassa on tarjolla korkean sekä matalantason suorittamista, mutta miltä näyttää suorittamisen kultainen keskitie.

Kultaiseen keskitiehen tulisi jokaisen pyrkiä, mutta unelmista tai tavoitteista ei kuuluisi kuitenkaan luopua. Pelkkä ajatus siitä, että elämä kantaa, ei loppujen lopuksi vie pitkälle. Perusajatuksena olisi, että elämää eletään mukavuusalueella, mutta toisinaan olisi hyvä poiketa epämukavuusalueella. Epämukavuusalueella ihminen usein kehittyy parhaiten ja pääsee tiedostamattaan lähemmäs tavoitteitaan. Kultaisen keskitien kulkija pyytää apua ajoissa, osaa pitää tasapainon sanojen ”ei” ja ”kyllä” välissä sekä tekee asiat jaksamisen rajoissa. Työnteossa sekä akatemialla varsinkin meidän tiimissämme näkee paljon korkean sekä matalantason suorittamista. Toiset ottavat vastuuta, sillä ovat aidosti kiinnostuneet asiasta ja nauttivat vastuun kantamisesta ja toiset välttelevät vastuunottoa viimeiseen asti. Suorittamiseen taipuvaiset ihmiset ottavat vastuuta myös siksi, koska muut eivät ota. Huomaamattaan työpaikalle kehittyy niin sanotut luotto henkilöt, kenen niskaan työnnetään mukavat ja ei niin mukavat asiat. Jos yksi tai muutama henkilö hoitaa koko tiimin asioita, uhraavat he samalla omat tavoitteet.

Pohdinta

Suorittaminen näkyy jokaisen elämässä eri tavalla ja tuottaa näin ollen merkittäviä eroja niin arkeen kuin työelämään. Jokaisen suorittaminen kumpuaa erilaisista asioista ja onkin erityisen vaikeaa muovata toisista suorittajia ja toisista vähemmän suorittajia. Suorittamisen kultainen keskitie olisi hyvä jokaisen löytää, jotta kukaan ei vaivu esimerkiksi burnouttiin. Kuten aikaisemmin mainitsin, suorittaminen on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta asiaan on syytä puuttua, mikäli toinen painaa tukka putkella eteenpäin, eikä huomaa laiminlyövänsä omaa terveyttään. Rohkeutta on pysäyttää toisen ihmisen oravanpyörä, vaikka se hidastaisi unelmien saavuttamista. Mikäli ihminen on taipuvainen suorittamiseen, sotkeutuu vapaa-aika sekä työaika keskenään. Työasiat koetaan mielekkääksi ja näin ollen se tuo sisältöä myös vapaa-ajalle. Ei ihme, että toiset ihmiset ovat työpaikalla asioissa pidemmällä kuin toiset. Mikäli kärsit suorittamisesta tai siitä että voisit kenties tehdä asioita hieman kovemmalla otteella, löydä omanlainen polku niiden kehittämiseen. Älä vertaile itseäsi muiden suorituksiin, listaa ylös mitä olet viime viikkoina saavuttanut ja mitä olet niistä oppinut, opettele aikatauluttamaan ja luomaan selkeitä deadlineja ja ole ennen kaikkea ymmärtäväinen itseäsi kohtaan. Suorittaminen ja kilpailuhenkisyys kulkee käsi kädessä. Muista jatkossa erotella se, kilpailetko itseäsi vai kenties joitakin muita vastaan. Onko voittaminen tärkeintä ja mitä mahdollisesti tapahtuu, jos et esimerkiksi tee työpaikallasi suurinta viikko kohtaista myyntiä, vaan joku muu tekee sen. Elämä ei kaadu epäonnistumiseen tai matalan tason suorittamiseen. Se on aivan täysin ok, muista se!

Lähteet

Holmavuo, H. & Kainulainen, M. 2019. Miksi Suoritamme? Äänikirja. Trainer4You. Viitattu 04.09.2023.