Tampere
18 May, Saturday
10° C

Proakatemian esseepankki

Suorittajan solmut



Kirjoittanut: Eevi Piipponen - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista
Emilia Kujala
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Suorittajan solmut

 

Johdanto

Miten suorittaminen näkyy arjessa? Kuinka suorittaminen vaikuttaa päivittäiseen elämiseen, rutiineihin, valintoihin, jaksamiseen, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin. Onko suorittaminen positiivista vai negatiivista. Onko positiivista suorittamista edes olemassa ja miten suorittaminen näkyy minun elämässäni. Onko suorittamista kontrolloitava tai onko siitä päästävä jopa eroon. Kaikkea tätä pohdin ja useammalta eri kantilta. Tämä essee käsittelee suorittamista oman elämäni osa-alueilla kuten vapaa-ajalla, urheilussa, ruokailussa sekä ihmissuhteissa. Seuraava esseeni käsittelee suorittamista akatemialla sekä työelämässä. Mikäli kärsit suorittamisesta ja sen tuomista ongelmista arjessasi, toivon seuraavien esseiden auttavan sinua edes hieman.

Suorittaminen on ollut osana ihmisten arkea jo tuhansia vuosia, mutta miksi? Kuka suorituspaineet minulle luo ja miksi niitä on noudatettava. Mitä sitten, jos sainkin matikankokeesta 8+, kun 9- oli tavoitteeni. Onko toisten tavoitteet, mielipiteet, halut ja kunnioitus minua ohjaileva voima. Yhteiskuntamme luo suorituspaineita esimerkiksi koulutuksesta, hyvästä työpaikasta, laadukkaasta kielitaidosta sekä terveellisistä elämäntavoista. Sosiaalisen median seurauksena tulleet itsetuntopaineet ja muiden hyväksymisen pelko voi vaikuttaa kauneusihanteiden vaalimiseen, kuten tietyn vartalomallin ihailemiseen. Mitä sitten, jos elätkin sinua varten, ilman suorittamista vai onko se kuitenkaan niin helppoa? Suorittamisella on suuria vaikutuksia elämiseen. Suorittaminen kuormittaa, heikentää mielenterveyttä ja luo ahdistusta, samalla se kuitenkin vie elämässä eteenpäin, luo arkeen tehokkuutta ja auttaa saavuttamaan tavoitteita.

Nykypäivänä suorittaminen on ihailtavaa ja siihen pyrkiikin yhä useampi. Tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen sekä tavallisten arkipäiväisten askareiden esitteleminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on nykyään normaalia. Omien saavutusten jakaminen luo helposti muille riittämättömyyden tunnetta ja tämän seurauksena tehdään ja tehdään, vaikka voimavarat eivät riittäisi. Nykypäivänä keskinkertaisuudelle ollaan allergisia ja niin sanottu arjen tylsyys on paheksuttavaa.

 

Suorittaminen omassa elämässäni?

Asiat on hoiduttava heti tai vähintään mahdollisimman pian. Terveellistä ruokavaliota on pidettävä yllä, urheileminen on pakkopullaa ja ruokakaupassa käynti tuntuu välillä pakonomaiselta, mutta sekin on hoidettava. Aikatauluttaminen sekä oman elämän organisoiminen on välttämätöntä. Vaadin itseltäni rutiineja sekä niissä pysymistä, välillä liiankin tiukasti. Analysoin sekä suunnittelen elämääni päivittäin, välillä jopa tunti kohtaisesti, etenkin vapaa päivinä. Stressaan ja ahdistun tulevista asioista, mitkä eivät ole ajankohtaisia tai niihin ei voi vielä vaikuttaa. Mikäli voin suunnitella jo valmiiksi jotain, esimerkiksi kaikkien esseiden aiheet koko syksylle, teen sen.

Olen luonteeltani suorittaja, mutta en kuitenkaan ääripää. Pystyn rentoutumaan ja tekemään kivojakin asioita, mutta vain silloin, jos tiedän asioiden olevan hoidossa. En pysty ajattelemaan niin että teen tämän joskus tai joku päivä. Asioilla on oltava tarkat ajat, milloin minkäkin tehdään. Esimerkiksi esseet on palautettava 1–2 päivää ennen deadlinea, ei missään nimessä samana iltana. Teen asiat mieluummin heti ja rakas isäni onkin opettanut sanonnan ”ensin työ, sitten leikki.” Se on kuitenkin jäänyt mieleni vangiksi ehkä liiankin voimakkaasti.

Kestän huonosti epäjärjestystä sekä aikataulu muutoksia tai sitä jos esimerkiksi saan tänään tietää jonkin tehtävän mikä pitää olla seuraavana päivänä valmis. Tämän myötä välttelen ympäristöjä sekä ihmisiä, joiden kanssa joutuisin tallaista kohtaamaan. Olen oppinut sietämään muutoksia ja kehityn koko ajan paremmaksi, mutta helppoa se ei ole.

Suorittamiseni takana on hyvä itsekuri. Itsekurin ansioista minun on helppo suoriutua koulutehtävistäni ajallaan ja saada niistä kiitettävät arvonsanat. Aikatauluttaminen tulee luonnostaan ja elämän organisoiminen kumpuaa selkärangasta. Uskon kasvatuksella ja roolimalleilla olevan vaikutusta siihen, millaiseksi suorittajaksi elämän aikana kasvaa. Riittääkö jos kaiken tekee ajallaan, tyydyttävästi, ei hyvin eikä huonosti. Onko tarpeellista saada kaikista koulu aineista kymppejä, juosta kovimpaan liikunta tunnilla sekä omistaa tyylikkäin vaatekaappi. Miksi pitää olla paras, miksi hyvä ei riitä? Mitä taas, jos koulu, terveelliset elämäntavat tai liikunta ei miellytä. Pitääkö niistäkin suoriutua? Toisilla suorittaminen näkyy urheilussa, mutta ei koulussa. Toisilla se näkyy elämän kaikilla osa-alueilla ja toisilla ei missään.

 

Positiivinen sekä negatiivinen suorittaminen

Elämässä on tarjolla positiivista sekä negatiivista suorittamista, ja kaikkea siltä väliltä. Positiivinen suorittaminen on kohtuullista ja auttaa pääsemään esimerkiksi koulu tai urheilutavoitteissa pitkälle. Laiskuus tai epätoivo ei pysäytä suorittaja luonteita. Ihmiset ketkä ovat taipuneita suorittamiseen, lähtevät tekemään töitään motivoituneena sekä niin että tavoitteet ovat korkealla. Nämä auttavat pääsemään pitkälle, ja luovat onnistumisen tunteen. Onnistumisen sekä riittämättömyyden tunne ei kuitenkaan kanna pitkälle. Niin sanottua tyhjiötä aletaan täyttämään uudestaan ja näin suorittamisesta kehittyy eräänlainen oravanpyörä.

Suorittamisen huonot puolet sekä sen seuraukset, niitähän riittää. Suorittajan mieli elää tulevaisuuden unelmien varassa eli seuraavassa hetkessä. Unelmat ja niitä kohti meneminen on merkittävää, mikäli elämälleen haluaa sisältöä, mutta ylikontrolliin taipuvat ihmiset unohtavat nauttia nykyhetkestä ja elävät niin sanotusti tulevaisuutta varten. Pahimmillaan psyykkinen terveys heikentyy ja todellisuus nykyhetkestä kärsii.

Henkisen hyvinvoinnin ylikuormittuminen, fyysisen kunnon heikentyminen ja ihmissuhteiden romahtaminen voi olla seurauksia ylisuorittamisesta. Suorittaminen perin pohjin nojautuu jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Mikäli oman elämän osa-alueet musertuvat palasiin, voi suorittamiseen taipuvat ihmiset pahimmillaan vaipua esimerkiksi burn outtiin, sillä he jatkavat suorittamista, vaikka terveys ei tätä sallisi.

Ylikontrolli johtaa helposti ahdistukseen. Pakottava hallinnan tarve kielii usein vaikeudesta sietää epävarmuutta. Ylikontrollista kärsivät ihmiset voivat piilottaa käyttäytymisensä monen eri syyn taakse. Jotkut asettavat tavoitteita ja suunnittelevat niiden toteuttamista, toinen taas mittaa itseään ja suoriutumistaan. Kolmas murehtii etukäteen kaikki mahdolliset lopputulokset, jottei mikään ongelma pääse tulemaan yllätyksenä. Neljäs tarkistelee ja valmistelee, jotta kaikki on kunnossa. Viides luo itselleen tarkat säännöt ja rutiinit, joiden mukaan ihminen saa ohjat omiin käsiin. Kuudes ahdistuu siitä, että jokin asia omassa elinympäristössä on vinossa, vaikkapa maton hapsut, ja kokee pakottavaa tarvetta siitä, että ne on suoristettava. Seitsemäs ei ilmaise omia ajatuksiaan, tarpeitaan tai tunteitaan. Kaikki nämä edelliset piirteet viittaavat siihen, kuinka kaikki on oltava hyvin ja näin ollen tuntee olevansa turvassa. Edelliset piirteet voivat myös muuttua kuormittaviksi ja arki päiviä hidastaviksi piirteiksi.

 

Pohdinta

Mielenterveyden edistäminen joogassa, terapiassa ja meditaatiossa auttaa palvelemaan ajattelutapaa siitä, kuinka onnellisuus kumpuaa henkisen hyvinvoinnin kautta. Samaan aikaan kuitenkin hyvän työpaikan, timmin kropan ja uuden kumppanin saavuttamisen ajatellaan tuovan onnellisuutta. Ja näin suorittaminen lähtee pyörimään. Suorittaminen on jokaisen henkilökohtainen asia ja kaikilla suorittaminen on erilaista. Erilaista tehokkuutta, eri asioita kohtaan. Jokaisen olisi hyvä miettiä, miksi suorittaa, kuka suorituspaineen sinulle luo, onko suorittaminen kohtuullista ja voisiko joitain asioita tehdä tehokkaammin, kun taas toisia asioita hieman keveämmällä otteella. Luoko suorittaminen tosissaan onnellisen elämän. Haluan vielä muistuttaa, että sinun ei tarvitse olla aina reipas tai positiivinen. Sinun ei tarvitse aina pyrkiä olemaan parempi versio itsestäsi, olla parempi kuin muut, mennä kaikessa mukavuusalueen ulkopuolelle, rakastaa kaikkea itsessäsi tai kääntää jokaista vaikeutta voitoksi. Koen että en ole koskaan valmis tai täydellinen ja loppujen lopuksi se on hyvä asia. Elämä kävisi varsin tylsäksi, jos olisi luonteeltaan, taidoiltaan, ulkonäöltään täydellinen.

 

Lähteet

Kujala, E. 2021. Suorittajan mieli. Vapaudu ylikontrollista. Äänikirja. Otava.

Aihetunnisteet:
Kommentoi