Stressin hallintaa ja sille altistavia ajatusmalleja 

Proakatemia on varsin opettavainen ja kasvattava koulu yksilöille. Opiskelijat kehittävät jatkuvasti uusia projekteja ja harjoittelevat tehtäviä eri vastuurooleissa. Koulun ja ulkopuolisen elämän yhdistäminen on useinkin hyvin kiireellistä ja koemme jatkuvasti kiireen ja stressin tuntua. Käsittelemme esseessämme sitä, mitä stressi on, mitkä ajatusmallit altistavat meitä stressille ja miten olemme itse kokeneet stressiä. Vaikka stressi ja pienen paineenalla työskentely voi olla välillä hyvästä, voi liiallinen stressin tuntu johtaa meidät kuitenkin pahimmassa tapauksessa burnouttiin ja sairaslomalle. Yksilöiden tulisi jatkuvasti tarkastella omaa stressitasoamme ja siihen vaikuttavia tekijöitämme. Lisäksi yhteisössä vaikeimpien tapausten tulisi pistää omat herätyskellot soimaan, sillä vaikka omia äärirajoja on välillä opin kannalta hyvä koetella, ei kukaan halua kokea pahimpia stressin aiheuttamia skenaarioita. 

Mitä on stressi? 

Stressillä tarkoitetaan ihmiseen kohdistuvia haasteiden vaikutusta suhteessa käytössä oleviin voimavaroihin. Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilön sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät saman aikaisesti, kun yksilöön kohdistuu paljon haasteita ja vaatimuksia. Stressaavasti ihmiseen voi vaikuttaa joko myönteinen tai kielteinen muutos. Mikään ärsyke ei sinänsä yksinään stressaa, vaan reaktio riippuu yksilön vastustus- ja sietokyvystä. Erityisesti yksilön reaktioon vaikuttavat hänen asenteensa ja näkökulmansa ärsykkeeseen. (Lääkärikirja Duodecim, Mattila). 

Stressi luokitellaan kahteen tyyppiin, sillä kaikki stressi ei ole haitallista. Stressille keskeistä on, onko se lyhytaikaista vai pitkäaikaista. Lyhytaikaista stressiä ihminen kestää paremmin ja se yleensä saa ihmiset tekemään parhaansa – se ei aiheuta ongelmia. Pitkäaikainen stressi taas on usein kuormittavampaa ja voi olla monin tavoin vaarallista yksilölle. (Lääkärikirja Duodecim, Mattila). 

Miten stressin oireet tunnistaa? 

Stressikokemus itsessään on psykologinen kokemus, mutta monet sen oireista ja vaikutuksista yksilöön ovat fyysisiä. Itsearvio omasta tilanteesta on usein keskeisessä ja ratkaisevassa asemassa. (Lääkärikirja Duodecim, Mattila). 

Fyysiset oireet 

Helpoiten huomattavat ja tyypillisimmät stressin oireet ovat fyysisiä. Fyysisiä oireita, jotka voivat kertoa ihmisen stressitilanteesta, ovat päänsärky, huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi, vatsavaivat, tihentynyt virtsaamisen tarve, hikoilu, flunssakierre ja selkävaivat. (Lääkärikirja Duodecim, Mattila). 

Psyykkiset oireet 

Stressiin liittyy myös vaikeammin havaittavia, psyykkisiä oireita. Sosiaalisen elämän alueella stressin psyykkiset oireet voivat heijastua ongelmien luomisena esimerkiksi perheeseen ja ystävyyssuhteisiin tai eristäytymisenä muusta maailmasta. Stressin psyykkisiä oireita ovat jännittyneisyys, ärtymys, aggressiot, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat, vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt. Pitkäkestoisessa ja vakavassa stressitilassa oleva yksilö voi ajautua masennukseen, työuupumukseen, päihteiden väärinkäyttöön ja itsetuhoisiin ajatuksiin. (Lääkärikirja Duodecim, Mattila). 

Stressille altistavat ajatusmallit  

Tarja Nummelin kirjassa Hallitse Stressiä (2020) puhutaan varhain syntyneistä uskomuksista sekä kokemuksista, jotka kumpuavat omasta persoonasta, toiminnasta ja ylipäätään elämästä. Nämä uskomukset ovat muodostaneet mieliimme erilaisia tarkastelukehikkoja, jotka ovat juurtuneet mielen malleiksi ja osaksi persooniamme. Nämä mielen mallit ohjaavat meitä toimimaan lapsuuden kokemusten perusteella. Olemme opetelleet seuraamaan näitä ja kieltämään omia tunteita, jolloin stressin merkkejä voi olla vaikeaa havaita. Virheelliset uskomukset lapsuudesta asettavat tarkastelukehikoille sekä itsetunnolle rajoituksia. 

Saatamme tuntea riittämättömyyden tunnetta, joka ajaa meidät asettamaan epärealistisia tavoitteita. Tavoitteita asettaessa emme mieti mihin olemme oikeasti kykeneväisiä, mihin meillä on riittävästi aikaa tai mikä meitä oikeasti inspiroi. Suorituspaineet kasvavat, kun tavoitteet ovat liian kaukana todellisuudesta. Kun tunnemme jatkuvaa tarvetta suorittaa ja tavoitella liian suuria asioita, alamme kärsimään pitkäkestoisesta stressistä. Meidän tulisi katsoa tavoitteitamme realistisesti ja oppia arvostamaan itseään, jotta kokisimme onnistumisen tunteita, jolloin stressi alkaa hälvetä. 

Kun oppii arvostamaan itseään ihmisenä, hälvenee myös toinen stressille altistava tekijä: muiden miellyttäminen. Olemme varmasti jokainen joskus ollut tilanteessa, jossa emme sano ei vain koska haluamme miellyttää toisia osapuolia. Joillekin meistä miellyttämisen tarve on kuitenkin suurempi. Jatkuva muiden miellyttäminen asettaa meidät työntämään omia aitoja tunteitamme piiloon toisilta, sillä emme halua enää näyttää niitä. Kun tunteet eivät pääse purkautumaan ja paine olla aina mieliksi muille kasvaa, se aiheuttaa kroonista stressiä. 

Tärkeä oivallus ihmiselle olisi huomata mistä erilaiset käyttäytymisen mallit kumpuavat. Oletko esimerkiksi lapsena kokenut tarvetta olla aina mieliksi vanhemmille tai asettanut koulussa liian korkeita tavoitteita, jolloin koulunkäynti on muuttunut suorittamiseksi. Kun ymmärrämme mistä ajatusmallit tulevat, pystymme alkaa hallitsemaan omia tunteitamme ja pääsemme pois vanhoista mielen malleista. Kun mielemme mallit muokkaantuvat pikkuhiljaa nykyhetkeen ja ymmärrämme mistä tunteemme esimerkiksi hallita kaikkea syntyy, emme koe enää stressin oireita kyseisistä asioista. 

Erilaisia keinoja hallita stressiä 

Kuten edellisessä kappaleessa kerromme, yksi tärkeimmistä stressinhallinnan keinoista on tutkiskella ja oivaltaa omat mielenmallimme sekä tunteemme. Kuka tahansa pystyy harjoittelemaan tunnetaitoja. Eräs yksinkertaisista askeleista tunnetaitojen harjoitteluun on lisätä omia myönteisiä tunteita ja pohtia mitä tunteiden takana on. 

Jatkuvan stressin hallintaa ja omia mielenmalleja tai käyttäytymistä on turha yrittää korjata liian suurin harppauksin. Tärkeää on ottaa pieni askel kerrallaan. Esimerkiksi valita itselle pieni mutta tärkeä konkreettinen tavoite, jonka toteutumista pystyy seuraamaan ja mittaamaan. Pikkuhiljaa päästessään tavoitteisiin, ihminen alkaa oppimaa. 

Yksi helpoimmista keinoista hallita stressiä on harjoittaa omaa mielenrauhaa. Pistä älylaitteesi syrjään ja lähde luontoon kävelemään. Luonnon ja hiljaisuuden merkitystä stressin hallintaan on tutkittu ja luonnossa ollessasi hiljaisuudessa aistiärsykkeitä on vain vähän, jolloin ihmisen mieli alkaa automaattisesti lepäämään. Hiljaisuudessa kuulet myös omia ajatuksiasi enemmän ja voit ymmärtää oman arvosi, jolloin esimerkiksi stressille altistavat ajatusmallit alkavat muokkautumaan. (Nummelin 2020) 

Itse kantapäänkautta opittua 

Evisionin tiimiyrityksessä lyhytaikaista stressiä ilmenee itselläni varsin paljon. Se auttaa minua tekemään yhteisesti sovitut asiat aikataulussa ja motivoi saamaan itsestäni irti enemmän. Esimerkiksi myyntipäivillä tunnelma oli ihan erilainen, kun tunsi pienen stressin onnistumisesta, se ajoi minua tekemään paremmin ja enemmän. Valitettavasti Proakatemian aikana myös pitkäkestoinen stressi on ollut ajoittain läsnä. Olen joutunut opettelemaan tehtävien delegointia ja asioiden priorisointia. Hommia riittäisi niin paljon, kun vain jaksaisi tehdä ja meni aikaa, että oppi sanomaan suurimpaan osaan ei, en ota enempää tehtävää. Pitkäaikainen stressi ja asioiden kasautuminen on luonut jatkuvaa kuormitusta ja uupumusta työhön ja vapaa-aikaan. Ihmissuhteeni kärsivät myös vapaa-ajalla henkilökohtaisessa elämässäni, kunnes tajusin, että nyt on aika hidastaa tahtia ja levätä ilman tehtävää.  

Proakatemian aikana olen oppinut priorisoimaan asioita. Vaikka priorisointi on myös stressin kannalta tärkeää, yksi itselle suuri ongelma on se, etten osaa sanoa ei erilaisille tehtäville. Tällöin tehtäviä kasaantuu, vastuu on suuri ja aika loppuu kesken. Olen kuitenkin itse vihdoin herännyt tilanteeseen ja uskon olevani matkalla siihen, että päätän itse mikä minulle on tärkeää ja mistä tehtävistä olen myöskin valmis stressaamaan. Toinen suurin opittu asia on avun pyytäminen. Ennen asetin itselleni liian suuria tavoitteita ja uskoin pärjääväni yksin, mikä tuotti lisää stressiä. Nykyään osaan pyytää apua jo varhaisessa vaiheessa, joka edesauttaa sitä, ettei stressiä syntyisi esimerkiksi liiasta määrästä hommaa. 

Kirjoittajat: Aune Lampinen & Säde Konttinen