Johdanto

Motivaatio on paljon puhuttu asia. Työelämässä ja harrastuksissa motivaatio on oleellinen osa suoriutumista ja tavoitteisiin pääsemistä. Uskaltaisin väittää, että Proakatemialla motivaation merkitys on vielä keskiarvoisesti korkeampi kuin yleensä muissa asia yhteyksissä. Proakatemialla lopulta kaikki on itsestä kiinni. Ei ole holhoamista tai tiukkoja ennalta määritettyjä vaatimuksia.

Omalla kohdalla tuntuu, että motivaatiota on aina johonkin, mutta kohde vaihtelee. Harmittavan usein se kohde ei ole se mihin siinä hetkessä täytyisi keskittyä ja panostaa. Motivaatio Proakatemiaa ja Roimaa kohtaan on lähes aina säilynyt hyvällä tasolla, niin kauan kuin ne ovat olleet osana arkeani. Poikkeuksena ajanjaksot, jolloin on menty useampi viikko tai kuukausi pää kolmantena jalkana ja lepo sekä aika lailla kaikki muutkin elämän osa-alueet on sujuvasti laiminlyöty. Tällainen tilanne on juuri nyt päällä. Kevät on ollut BL:n roolissa jatkuvaa ajatustyötä, Toiveuni vaatii viikoittaisen panostuksena, Myyntipäiviin valmistautuminen on vienyt oman osansa ja tähän päälle tietenkin kaikki muu, jota Proakatemia arkeen kuuluu. Tämä kulminoitui siihen, että Proakatemian Myyntipäivät ja Toiveunen osallistuminen Kevätmessuille olivat peräkkäisinä viikkoina. Nyt on ukosta mehut puristettu. Fyysiset oireet ovat normaalia pidemmät yöunet ja jatkuva uneliaisuus. Psyykkisinä oireina on havaittavissa motivaation harha-askellusta. Teams tekisi mieli poistaa hetkeksi kännykästä kokonaan ja päivät viettää verstaalla ihan itsekseen jotain elämää pienempää asiaa puuhastellessa.

Näillä ajatuksilla lähdin essee deadlinen (taas) häämöttäessä paneutumaan motivaatioon ja asioihin, jotka vaikuttavat siihen. Asiaa tutkiessa vastaan tuli Päivi Mayorin ja Marjo Riskun kirjoittama kirja Opas yksilöiden ja tiimien motivointiin, josta otin lähempään tarkasteluun Steven Reissin motivaatioteorian. Ehkä löydän apuja oman motivaationi suunnan kääntämiseen tai ainakin omien motiivien ja motivaation ymmärtämiseen.

Steven Reissin motivaatioteoria

Yhdysvaltalainen psykologian ja psykiatrian professori Steven Reiss aloitti vuonna 1995 tutkimuksiaan, joilla keräsi empiiristä ja tieteellisesti todistettua tietoa motivaatiosta. Reiss loi oman työkalun Reiss Motivaatioprofiilin (RMP) yksilöllisten motiivien mittaamiseen ja tarkasteluun. Empiirisesti verifioitavissa olevia teorioita oli olemassa aiemminkin, mutta ne käsittelivät vain yksittäisiä ilmiöitä tai osa-alueita, kun taas RMP kattaa koko ihmispersoonallisuuden. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 32)

Steven Reissin motivaatio tutkimusten aloittamiseen syntyi, kun hän sairastui vakavasti 1990 luvun puolivälissä. Sairastuttuaan hän alkoi pohtimaan elämänarvojaan ja sitä kautta miettimään mikä saa ihmiset taistelemaan asioiden puolesta ja jopa uhrautumaan jonkin asian hyväksi, kun taas toiset asiat ovat vastenmielisiä, eikä niiden tekemiseen löydy motivaatiota, vaikka järkiperäiset syyt olisikin olemassa. Tutkiessaan asiaa Steven yllättyi huomatessaan, että aiheesta puuttui empiirinen ja tieteellinen tapa yksilöiden motivaation tarkkailuun. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 32)

Erilaisia kyselytutkimuksia toteuttamalla ja muokkaamalla, sekä asiantuntijoita ja tutkijakollegoita konsultoimalla Reiss sai tohtoriopiskelija Susan Havercampin kanssa lopulta muodostettua listan ihmisen 16 eri perustarpeesta tai toisin sanottuna perusmotiivista. Jokainen perustarve sisältää tavoitteita, jotka korreloivat keskenään. Esimerkkinä järjestysmotiivi sisältää tavoitteita, jotka koskevat järjestystä, puhtautta, siisteyttä, rakennetta, suunnittelua ja organisointia. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 34)

Kaikki nämä edellä olevassa listassa mainitut motiivit ovat merkityksellisiä ihmisen yksilöllisyyden ja persoonan kannalta. Listasta on jätetty ulkopuolelle ne perustarpeet, joiden psykologinen merkitys on vähäinen, kuten veden juominen. Reissin motivaatioteorian kysymyksillä voidaan myös todentaa mitä kukin tarvitsee motivoituakseen. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 34, 39)

Reissin 16 perusmotiivia tavoitteineen:

• Motiivi: pyrkimys johonkin, tavoite; se mikä motivoi
• Valta: vaikuttaminen, johtaminen, saavuttaminen, päättäminen, suorittaminen
• Riippumattomuus: vapaus, riippumattomuus, omatoimisuus, tekeminen itse (tai yksin)
• Uteliaisuus: tieto itseisarvona, oppiminen, ajattelu, konseptit, strategiat, ymmärtäminen, älyllisyyden arvostus
• Hyväksyntä: positiivinen palauta, positiivinen kuva itsestä, perfektionismi, virheettömyys
• Järjestys: järjestys, puhtaus, siisteys, pysyvyys, rakenteet, säännöt
• Säästäminen / Kerääminen: materia, tavarat, omaisuus, tavaroiden määrä, säästeliäisyys, resurssit
• Kunnia: lojaalisuus omia vanhempia, perinteitä tai traditioita kohtaan, periaatteet, moraali, etiikka
• Idealismi: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yhteiskunta, maailman parantaminen
• Sosiaaliset kontaktit: ystävyys, seurallisuus, iloisuus, kontaktit ja yhteydenpito
• Perhe: omien lasten kasvattaminen, perheen hoivaaminen, huoltaminen
• Status: yhteiskunnallinen arvostus, maine, menestys, saavutus, asema, oma arvo, laatu
• Kosto / Voittaminen: kosto, hyvityksen saaminen, kamppailu, taistelu, voittaminen, kilpaileminen, puolustautuminen
• Romantiikka: erotiikka, seksuaalisuus, intohimo
  • Esteettisyys: kauneus ja esteettisyys (tämä motiivi on kapeampi, mutta romantiikkaan liittyvä skaala, jota käytetään RMP:n bisnesversiossa romantiikka asteikon väittämien sijaan.)
• Syöminen: syöminen, ruoka, ruoan ajattelu, ruoan laittaminen, gourmet, nautiskelu, makuelämykset
• Fyysinen aktiivisuus: hyvä kunto, liikkuminen, lihasten käyttäminen, aktiivisuus, vauhti
• Mielenrauha: turvallisuus, rentous, stressin välttäminen, varovaisuus, riskien ennakointi

(Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 35)

16 Motiivista vain kaksi on sellaisia joihin geeniperimämme ei vaikuta. Reissin mukaan ainoastaan idealismi ja hyväksyntä ovat ihmisen tarpeita, joilla ei ole yhteyttä geeniperimään. Geenit ei suinkaan ole ainut asia, joka vaikuttaa persoonan motiiveihin. Sitä muokkaavat myös esimerkiksi kulttuuri, arvot ja kokemukset.

”Vaikka geenimme suurelta osin määrittävät sen, mitä toivomme ja tavoittelemme, se, miten toiveemme toteutamme, riippuu paljolti kasvatuksestamme, kulttuuristamme ja kokemuksistamme.” (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 36)

Motiivit esiintyvät jokaisessa ihmisessä eri tavalla ja vahvuudella. Eri motiivien vahvuuksista ja tavoista ilmaantua koostuu yksilölle oma ikään kuin motiiviyhdistelmä, joka uniikilla tavallaan vaikuttaa ihmisen tekoihin ja ajatteluun. Yhdistelmiä ei ole oikeita tai vääriä. Vaikka jonkin ihmisen käytös saattaa vaikuttaa jollain tapaa epänormaalilta, voi kyse olla vain esimerkiksi jonkin tietyn perustarpeen erityisen vahvasta motiivista ja siitä johtuvasta käytöksestä. Tällaista käytöstä voi jonkun toisen olla vaikea ymmärtää, koska hänen oma motiiviyhdistelmänsä on erilainen ja näin toisten ihmisten käytön on helppo leimata epänormaaliksi. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 36–37)

Sisäinen ja ulkoinen motivaatio

Edward Dec ja Richard Ryan esittävät itseohjautuvuusteoriassaan kaksi tapaa motivoitua jonkin tekemiseen: reaktiivinen ulkoinen motivoituminen ja proaktiivinen sisäinen motivoituminen. Ulkoisessa motivoitumisessa motivaation lähde tekemiseen tulee yksilön ulkopuolelta. Ulkoista motivaatiota voi olla esimerkiksi palkka, ryhmäpaine tai yllytys. Ulkopuoliseen motivaation aiheuttama tekeminen on usein pakottavaa ja sillä on kuluttava vaikutus ihmisen henkisiin resursseihin ja hyvinvointiin. Sisäinen motivaatio ajaa ihmiset tekemään haluamiaan asioita, jotka herättävät innostusta. Sisäisesti motivoitunut ihminen ei kuormitu samaan tapaan kuin ulkoisesti motivoitunut, sillä halu tehdä asioita tulee ihmisestä itsestään. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 38)

Steven Reiss mieltää motivaation jakamisen sisäiseen ja ulkoiseen virheelliseksi ja esittää että käsitettä kuten ulkoinen motivaatio ei ole olemassakaan ja kaikki motivaatio syntyy sisäisesti tärkeiden asioiden tavoittelusta. Reiss osoittaa tutkimuksillaan, että ulkoisia kannustimia ei välttämättä koeta kontrolloimiseksi. Joillain sisäistä motivaatiota saattaa syntyä juuri paremman statuksen ja aseman tavoittelemisesta. Tällöin palkkioiden vaikutus motivaatioon riippuu lähinnä siitä, miten ja millaisia palkkioita käytetään. Neuropsykologia on Reissin kannan puolella, koska tieteellisin keinoin ei voida luotettavasta osoittaa, että eri motivaatiot syntyisivät aivojen eri osissa. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 39)

Deci ja Ryan esittävät omassa teoriassaan omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden olevan sisäsyntyisen motivaation perustarpeet. Reissin mielestä nämä kolme tarvetta ovat liian suppeat käsittelemään ihmisen koko sisäisen motivaation käsitettä. Omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys ovat kyllä osa ihmisen perustarpeita, mutta ne ovat eri muodossa sisällytettynä Reissin 16 perustarpeen listaan ja niiden lisäksi listassa on paljon muutakin. Reissin teoria siis syventää ja laajentaa esimerkiksi itseohjautuvuuden ja sisäisen motivaation käsitettä. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 40)

Teorioiden poikkeavuudesta huolimatta niin Dec ja Ryan kuin Reiss ja moni muukin psykologi korostaa juuri sisäisen motivaation tärkeyttä. Sisäinen motivaatio synnyttää innostusta, joka johtaa arvopohjaiseen onnellisuuteen ja menestyksen tunteeseen. Vai sisäisesti motivoituneen ihmisen on mahdollista saavuttaa niin sanottu flow-tila, jossa ihminen unohtaa ajan ja paikan, ollen täysin keskittynyt vain siinä hetkessä olevaan tehtävään. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 39)

Motiivit, tavoitteet ja motivaatio

Yksilön motiivit esiintyvät ihmisessä haluina, tarpeina ja pyrkimyksinä. Motiiviemme toteuttaminen on ikään kuin työskentelyä sisäänrakennettujen tavoitteittemme eteen. Ongelmana on, että koska motiiveja määrittää hyvin pitkälti geeniperimä ja lapsuuden kokemukset, voi omien motiivien tiedostaminen olla hankalaa. Oikeita ja oikein muotoiltuja kysymyksiä esittämällä motiivit on kuitenkin mahdollista selvittää ja tuoda yksilön tietoisuuteen. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 41)

Motiivien lisäksi tekemistämme esimerkiksi työelämässä usein ohjaavat tavoitteet. Voimme asettaa itsellemme tavoitteita asioiden toteuttamiselle, tavoitteita voidaan asettaa meille ulkopuolelta tai meihin voi kohdistua tavoitteita ympäristöstä erilaisten odotusten ja olettamusten kautta. Sillä onko tavoite itse asetettu vai ulkopuolelta tullut ei loppu kädessä ole suurta merkitystä. Oleellisempaa tavoitteen eteen työskentelemiselle ja motivaatiolle on se, miten hyvin tavoite on linjassa sisäisten motiiviemme kanssa. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 42)

Ideaalitilanteessa sisäiset motiivit ovat harmoniassa tavoitteiden, elämäntilanteen ja olosuhteiden kanssa. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 42)

Tekemisemme on motivoitunutta, kun motiivimme ja tavoitteemme ovat linjassa. Tällöin toimintamme on energiatehokasta, luovaa ja palkitsevaa. Tämän vuoksi nykypäivänä työelämän johtamisessa on alettu kiinnittää enemmän huomioita työntekijöiden motiiveihin ja arvoihin. Hyvät johtajat tekevät parhaansa mukauttaakseen työympäristöä ja tehtäviä niin että työntekijät pystyisivät olemaan mahdollisimman motivoituneita työhönsä. Tämä onnistuu vain ottamalla jokainen työntekijä yksilönä huomioon. Kun emme ole motivoituneita tehtäviimme, useimmiten syynä on sisäisten motiiviemme ja tavoitteidemme ristiriitaisuus. Jos tavoitteemme eivät vastaa motiivejamme voimme työnteko perustuu ainoastaan tahdonvoimaan. Pelkällä tahdonvoimalla asioiden toteuttaminen kuitenkin kuluttaa ja syö energiaamme johtaen väsymiseen ja turhautumiseen. Onneksi työelämä on nykyään paljon mukautuvampaa ja joustavampaa kuin mitä se oli esimerkiksi 20 vuotta sitten. Jos ei ole motivoitunut työhönsä, se ei automaattisesti tarkoita, että täytyisi vaihtaa alaa tai työpaikka vaan ensisijaisesti voi miettiä miten työtehtäviä voi muokata paremmin vastaamaan omia motiiveja. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 42–43)

Elämän perusmotiivit, arvot ja onnellisuus

Reissin määrittelemät elämän perusmotiivit ovat laajempi ja syvempi käsite kuin pelkkä motiivi. Elämä perusmotiivit ovat psykologisia tai osa niistä (kuten ruoka) myös fysiologisia tarpeita. Jotkut perusmotiivit ovat edellytyksiä selviytymiselle, toiset ovat edellytyksiä merkityksellisyydelle. Mitä voimakkaampi motiivi on ihmisessä, sitä säännöllisempi tai vahvempi on siihen liittyvä tunne. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 43)

Jokaisella ihmisellä on samat 16 perusmotiivia läsnä omassa elämässään, mutta painoarvot eri motiivien välillä vaihtelee. Mitä voimakkaampi jokin tietty perusmotiivi ihmisellä on, sitä vahvemmin se ohjaa käyttäytymistä ja ajattelua hakemaan tyydytystä. Yksilölliset erot syntyvät siitä, että eri perusmotiivien intensiteetti vaihtelee ihmisten välillä. Perusmotiivien vaikutus näkyy yleensä ihmisen henkilökohtaisissa arvoissa. Esimerkiksi jos perhe-elämä on jonkin ihmisen suurimpia perusmotiiveja, luultavasti hänen arvonsa liittyvät vanhemmuuteen ja lapsiin. Perusmotiivien intensiteetti vaikuttaa myös siihen mihin kiinnitämme huomioita. Vahvan voittamismotiivin omaava henkilö ottaa kaiken mahdollisen kilpailuna ja pyrkii voittamaan, kun samaan aikaan toinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi mahdollisuutta kisata asiassa. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 43, 48)

Syvä ilo ja onnellisuus liittyvät vahvasti elämän perusmotiivien tyydyttämiseen. Jos itselle tärkeimmät perustarpeet jäävät tyydyttämättä seuraa turhautumista ja stressiä. Arvopohjainen onnellisuus saavutetaan tyydyttämällä säännöllisesti eri elämän perusmotiiveja, etukädessä tietenkin niitä itselle tärkeimpiä. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 44–45)

Yksilölliset motiivit ja käyttäytyminen

Yksilön persoonallisuus ja käyttäytymismalli on monikerroksinen. Persoonallisuuden ytimessä tärkeimpänä vaikuttajana ovat juuri elämän perusmotiivit, jotka heijastuvat arvoihimme ja tarpeisiimme. Perusmotiivien päälle rakentuu ihmisen uskomukset ja asenteet, jotka vaikuttavat mielenkiinnon kohteisiimme. Uskomusten ja asenteiden päällä on tietomme ja taitomme, jonka kartuttamista mielenkiintomme ohjaa. Ulospäin näkyvä käyttäytymisemme perustuu tietoihimme ja taitoihimme. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 45)

Pelkästään ihmisten käytöstä tarkkailemalla on vaikea tehdä johtopäätöksiä syvemmälle persoonallisuuteen, koska ihmisen käyttäytyminen on vain pintaraapaisu hänen persoonallisuuteensa. Eri yksilöt voivat käyttäytyä samalla tavalla ulkoisesti, mutta käytös voi olla eri perusmotiivin vaikutuksen ajamaa. Esimerkkinä voidaan käyttää poikaansa jalkapallotreeneihin kuskaavaa perheen äitiä. Perusmotiivi käytöksen takana voi olla sosiaaliset kontaktit, äiti käy mielellään koska pääsee seurustelemaan muiden kanssa. Perusmotiivi voi myös olla perhe, äidillä on tarve huolehtia lapsestaan ja mahdollisesti tukea myös muita lapsia. Yksivaihtoehto että perusmotiivi äidin käytöksen takana on kunnia, hän ajattelee, että äidin kuuluu olla mukana lapsensa harrastuksissa. Käytöstä tarkkailemalla on siis hankala määrittää kenenkään perusmotiiveja tai arvoja, mutta ihmisen perusmotiivit ja arvot tiedostamalla voimme arvioida ja ennustaa hänen käyttäytymistään. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 46–47)

Omien motiivien yliarvostaminen

Steven Reissin mukaan ihminen on luonnostaan suvaitsematon laji. Tämä johtuu ihmisen luontaisesta taipumuksesta ajatella omien perusmotiivien ja niiden mukaan toimimisen se paras ja oikea tapa. Kun me saamme eniten iloa jonkin tietyn perusmotiivin tyydyttämisestä, on helppo harhautua ajattelemaan, että muidenkin pitäisi keskittyä samoihin asioihin, koska se olisi heille parhaaksi. Tarkoitus perämme voivat olla hyvät, mutta omien motiivien painostaminen muille aiheuttaa suuren riskin konflikteille ja väärinkäsityksille. Esimerkkinä henkilö, jolla on suuri sosiaalisten kontaktien motiivi voi huolestua toisesta, joka viettää paljon aikaa yksinään, vaikka tämä nimenomaan haluaa juuri sitä. Jos tilannetta arvioi oman motiivipohjan perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että henkilö on yksinäinen ja auttaa häntä lyöttäytymällä seuraan, vaikka tosiasiassa se voi olla juuri se asia mitä ”autettava” ei halua. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 50)

Luultavasti kaikki meistä harhautuu joskus harjoittamaan ”arvotyranniaa”. Työelämässä johtajilla korostuu tarve tiedostaa omat hallitsevat perusmotiivit, että voi objektiivisesti tarkkailla omaa harkintakykyään esimerkiksi alaisia arvioidessa, koska helposti punnitsemme toisissa vain niitä ominaisuuksia, jotka ovat itsellämme vahvoja. Samankaltaisen perusmotivaatio pohjan omaavat tulevat yleensä hyvin keskenään toimeen, koska toista on helppo ymmärtää ja hän jakaa samankaltaisen arvomaailman. (Mayor, P & Risku, M. 2022. s. 51–53)

Pohdinta

Aiheeseen on paneuduttu, essee alkaa olla kirjoitettu ja on pohdinnan aika. Ensimmäisenä huomiona harmillisesti joudun toteamaan, että vaikka aiheena oli motivaatio, ei se tällä kertaa onnistunut nostattamaan motivaatiotani esseen kirjoittamista kohtaan. Pikemminkin se ehkä onnistui vain oikeuttamaan oman turhautumiseni. ”Ei ole ihme, että vituttaa, kun perusmotiivini ei aja minua tuijottamaan wordia pääsiäisen yli”, mieli kaipaa edelleen verstaalle.

Ehkä kuitenkin esseen kautta tajusin, että juuri se, että mieli kaipaa edelleen verstaalle kertoo minusta itsestäni jotain. Jotain mitä olen aavistellut jo pitkän aikaa, mutta en ole kunnolla vielä uskaltanut itselleni myöntää. Se käsillä tekeminen ja se tila, jossa kukaan ei häiritse minua, kutittaa aivojani juuri siitä oikeasta kohdasta.

Itse diagnosoituna itselleni omat vahvimmat perusmotiivini ovat riippumattomuus, hyväksyntä ja mielenrauha. Näistä hyväksyntä näkyy minussa kieroutuneena perfektionismina ja vaatimisena, jolla ammun sujuvasti itseäni tuon tuosta jalkaan. Muita aivojani kutittavia motiiveja taitaa olla idealismi, kunnia ja ehkä uteliasuus. Minussa asuu pieni maailmanparantaja, moraali- ja etiikka-asiat vaivaavat usein päätäni ja säännöllisin väliajoin käräytän aivojeni piirilevyn asioiden ylimääräisellä ajattelulla ja ymmärtämisen yrittämisellä.

Mielenkiintoinen kohta Reissin teoriassa on mielestäni se, että ulkoista motivaatiota ei ole. Googlettamalla ”mistä motivaatio syntyy” kolme neljästä ensimmäisestä hakutuloksesta sisältää termin ”ulkoinen motivaatio”. Terveysverkko.fi artikkelissa Motivaatio kuvataan ulkoista motivaatiota seuraavasti:

 ”Ulkoisessa motivaatiossa motivaatio on riippuvainen ympäristöstä, motivaation välittää jokin muu ihminen itse. Ulkoisen motivaation lähteet ovat siis lähtöisin jostakin muualta kuin itse toiminnasta.”

En ole psykologian enkä minkään muunkaan aiheen tohtori, mutta omat ajatukset mitä tästä heräävät on, että vaikka uskon, että ulkoisen motivaation termillä pohjimmillaan tarkoitetaan ihmiselle merkityksettömien asioiden tavoittelua ja sen kipukohtia, voiko tällaiset ulkoisen ja sisäisen motiivin termit ohjata ihmisten ajattelua väärään suuntaan? Asia on ehkä ymmärrettävissä niin, että tavoitteet tulisi aina olla itse luotuja ja vain itse luotu tavoite voi olla oikeanlainen. Vaikka Reissin (ja melkein tohtori M. Nevalan) mukaan sillä ei loppupeleissä ole merkitystä kuka tavoitteen asettaa. Yhtälaillahan voimme itse asettaa itsellemme tietämättöminä merkityksettömiä tai jopa haitallisia tavoitteita, jos emme osaa tarkastella asioita syvemmin. Jos työyhteisöjen hyvinvointia pyritään parantamaan antamalla työntekijöiden itse määrittää tavoitteensa, miten varmistetaan, että työntekijät osaavat asettaa tavoitteensa oikeisiin asioihin?

Lähteet

Mayor, P. Risku, M. 2022. Opas yksilöiden ja tiimien motivointiin: 16 perustarvetta muuttuvissa työympäristöissä. Helsinki. Alma Talent.

Terveysverkko. Motivaatio. Luettu: 8.4.2023. https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/motivaatio/