Toissa viikolla arvoimme tiimissä sparriparit toisillemme. Tarkoituksena on vähentää turhaa pienempien porukoiden spekulointia tiimin asioista, joka heikentää yhteistä luottamusta ja kasvattaa epävarmuutta. Yleensä spelukoinnin tarkoituksena on ainoastaan purkaa hetkellinen tunnekuohu, mutta sitä ei ulkopuolisin silmin aina ymmärrä. Sparriparille saa samanlailla purkaa tunnekuohun, mutta, jos parisi ei ole juuri se kenen kanssa on yleensä tottunut puhumaan, saattaa parin erilainen näkemys rauhoittaa molempien ajatuksia. Sparriparilla ja mentoroinnilla näen paljon yhtäläisyyksiä.

Mitä on mentorointi?

Yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on edistää oppimista ja osaamista sekä tukea ammatillista kasvua. Mentorointi on menetelmänä yksinkertainen ja perustuu mentoroitavan ja mentorin väliseen vuorovaikutukseen. Sisällön mentoroinnille määrittää mentoroitavan kiinnostuksen kohteet, kysymykset ja tietenkin tavoitteet, jotka hän on laatinut mentoroinnille. Luottamus, sitoutuminen ja avoimuus ovat tärkeimmät asiat mentoroinnissa.

Työelämässä mentorointia on käytetty pitkään kokeneiden työntekijöiden osaamisen hyödyntämiseen ja jakamiseen sekä hiljaisen tiedon esille saattamiseen. Mentorointia hyödynnetään etenkin johtajien ja asiantuntijoiden oppimisen ja urakehityksen tukemiseen, mutta myös perehdyttämisen tukena. Opiskelijoille suunnatut mentorointiohjelmat puolestaan tarjoavat perspektiiviä urasuunnitteluun, tulevaisuuteen ja työnhakuun.

Valmentavassa mentoroinnissa korostuvat:

• riittävä erillisyys: valmentava mentorointi ei toimi optimaalisesti esimiehen ja hänen johdettavansa välillä. Keskustelun avoimuus kärsii, sillä mentoroivat joutuvat helposti pidättämään tietoa. Vastaavasti esimiehet saavat kuulla asioita, jotka vaikuttavat esimiesroolissa toimimiseen. tukea tarpeeseen: hyvän mentorin tärkein taito on muokata tarjottava apu mentoroitavan kulloiseenkin tarpeeseen.

• ihmiseltä ihmiselle: valmentavassa mentoroinnissa hierarkialla ei ole merkitystä. Olennaista ovat erilaiset kokemukset. Valmentavaa mentorointia voi käyttää myös vertaisten kesken tai siten, että nuorempi ja kokemattomampi mentoroi kokeneempaa ammatinharjoittajaa.

• selkeä tarkoitus: mentorointiohjelmilla ja mentorointisuhteilla on oltava jokin tarkoitus, jotta niiden avulla saadaan aikaan hyötyjä osallistujille. Eräs mentoroinnin yleisimmistä ongelmista on se, että mentori ja mentoroitava tapaavat ja toivovat, että toinen määrittäisi, mistä heidän tulisi keskustella. Se ei toimi! (Ristikangas, 2014, 27)

Minun sparriparikseni valikoitui Essi. Olemme kerran nähneet ja juttua olisi riittänyt, vaikka kuinka. Kävimme läpi fiilikset kuluneesta syksystä todella perusteellisesti. Aloimme miettimään, mitä haluamme tältä sparrailulta saada ja miten saisimme kaiken hyödyn irti, siitä lähdimme suunnittelemaan tulevaa kevättä. Aiomme käydä molempien tulevan kevään tavoitteet ja mihin haluaa panostaa ja mitä siltä odottaa. Tavoitteen, kun sanoo toiselle ääneen, se konkretisoituu ja siihen tulee enemmän sitoutuneeksi. Tavoitteenamme on myös seurata toisen kehitystä ja tarvittaessa sanoa kehityskohteita, näin myös saa palautteen annosta ja ottamisesta lisää kokemusta. Näen tässä niin paljon positiivista, että olen super innoissani! Toivon todella, että muutkin ottavat sparrailut käyttöön.

Opiskelemme yrittäjyyden lisäksi tiimijohtamista, jossa kannattaa hyödyntää juuri sparriparin kautta saatavaa mentorointia.

Nykypäivän johtamisessa ei riitä ainoastaan pelkkä ammatillinen osaaminen, vaan rinnalle tarvitsee myös itsetuntemukseen ja oman mielen ohjaamiseen liittyvää osaamista. (Ristikangas, 2014, 85) Mielentaitomme kehittyvät kolmen päätason kautta. Tasolta toiselle siirtyminen tapahtuu harppauksenomaisesti samalla, kun yksilön ymmärrys itsestä ja suhteestaan ympäröivään maailmaan laajenee. Robert Kegan on kiteyttänyt mielentaidot kolmeen tasoon. (Ristikangas, 2014, 87)

Mielentaitojen kolme tasoa

Taso 1: Ulkoaohjautuva mieli

• Olemme ulkoisesti ohjautuvia, ympäristömme ennakkoluulot muovaavat meitä.
• Samaistuminen kohteelle muodostaa käsitetyksemme itsestämme. Noudatamme yhteisön arvoja, koska pidämme niitä totuuksina.
• Näemme muut omien pyrkimystemme välineinä. Ohjaudumme pääsääntöisesti omien välittömien tarpeidemme mukaisesti

Taso 2: Itseohjautuva mieli

• Kykenemme olemaan yhteisöllisen paineen ja odotusten ulkopuolella ja pystymme luomaan oman näkemyksen niistä riippumatta. Etsimme omat arvomme, joita kohti suuntaamme.
• Itseohjautuvina, kantaa ottavina asetamme ja säätelemme rajoja omaehtoisesti. Emme kyseenalaista omia arvojamme, jotka itse olemme saaneet määritellä, emmekä kyseenalaista myöskään omaa asennetta.

Taso 3: Kanssaluova mieli:

• Pystymme pysähtymään ja reflektoimaan uskomusmaailmaamme. Suhtaudumme ristiriitoja ja vastakkaisuuksia sisältävään maailmaan keskeneräisinä, levollisina ja armollisina. Hahmotamme järjestelmiä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
• Minä-ajattelu ei rakennu ääripäiden kautta vaan niiden välisen vuorovaikutuksen varaan. Pystymme helposti yhdistämään useita ideologioita ja käsitejärjestelmiä keskenään. (Ristikangas, 2014, 89)

Tasojen välissä olevat nuolet kuvaavat mielentaitojen kehittymisen taitekohtia, joissa sparrailun merkitys on parhaimmillaan. Näissä vaiheissa pystyy kiinnittämään huomiota toisen tapaan ajatella ja tunnistaa mielen sisäisiä liikkeitä. (Ristikangas, 2014, 90) Kuvalla oli tarkoitukseni havainnollistaa spraillua varten, jotta näkee, ollaanko siinä menossa eteenpäin.