Johdanto

Proakatemia polkuni on kohta kuljettu ja on hyvä aika miettiä mitä ensi vuonna alkaisi tekemään. Vaihtoehtoja on lukemattomia, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta mikä tuntuisi juuri tässä hetkessä siltä “oikealta”. Tätä kysymystä pohdimme myös Samoan ja Kipinän yhteisessä pajassa.

Olin valinnut opinnäytetyötäni varten Jim Collinsin klassikko kirjan Good to Great, josta löytyy muun muassa kuuluisa siilikonsepti. Tuumailin, että kyllä minunkin pitää siilikonseptista kirjoittaa vähintäänkin essee, vaikken muuten lähdettä opinnäytetyössä käyttäisikään. En tiedä olenko täysin harhaluuloinen, mutta nykyisin Proakatemialla siilikonseptista puhuminen on varsin vähäistä, kun taas Tiimiakatemialla sitä luukutetaan jatkuvalla syötöllä. Olkoon tämän esseen jonkin sortin missio sille, että siilikonsepti muistuisi mahdollisimman monen mieleen, ja että uusien ja nykyisten projektien ja tekemisen kulmakivenä toimisi siilikonsepti.

Aiheesta on kirjoitettu aika paljon (Proakatemian esseepankissa löytyi “siilikonsepti” hakusanalla 22 esseetä), mutta kerron tässä esseessä teorian lisäksi oman kehitteillä olevan siilikonseptini.

Siilikonseptin tausta ajatus

Isaiah Berlin jakoi kuuluisassa esseessään The Hedgehog and the Fox ihmiset siileihin ja kettuihin. Jaottelun perusteena on antiikin Kreikan vertaus: “Kettu tietää paljon, mutta siili tietää yhden suuren asian.” Kettu on viekas ja älykäs eläin, joka pystyy keksimään erilaisia strategioita hyökätäkseen siilin kimppuun. Oveluudellaan kettu kiertää siilin asuinpaikkaa ja odottaa täydellistä hetkeä hyökätä. Kokonsa, nopeutensa ja sulavalinjaisuutensa takia kettu tuntuu lähes varmalta voittajalta siiliä vastaan. Kun kettu viimein päättää hyökätä, siili käpertyy palloksi. Kettu keskeyttää hyökkäyksensä ja vetäytyy takaisin metsään suunnittelemaan uutta strategiaa. Siilin ja ketun välinen taistelu toistuu jonkinlaisessa muodossa joka päivä, ja vaikka kettu on ylivoimaisempi oveluudellaan, siili vie kuitenkin aina pidemmän korren. (Collins, J. 2010, 136.)

Berlin sovelsi tätä ajatusta ja jakoi ihmiset kettuihin ja siileihin. Ketuilla on monta rautaa tulessa, ja he tarkastelevat maailmaa sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Siilit puolestaan yksinkertaistavat monimutkaisen maailman yhdeksi kattavaksi ajatukseksi tai konseptiksi, johon yhdistyy kaikki ja joka ohjaa kaikkea. Ketut keskittyvät moneen asiaan ja toimivat monella tasolla, mutta eivät kiteytä toimintaansa ja ajatteluaan yhdeksi kokonaisuudeksi kuten siilit tekevät. Siili pelkistää haasteensa ja ongelmansa miltei liiankin yksinkertaisiksi siiliajatuksiksi: kaikki se, mikä ei liity sen kehittämään siiliajatukseen on merkityksetöntä. (Collins, J. 2010, 136.)

Siilikonsepti

Berlinin esimerkin kautta Collins tutkijaryhmineen on kehittänyt seuraavanlaisen kolmikehä teorian, jota kutsutaan siilikonseptiksi. Käyn tässä kappaleessa siilikonseptin tiivistetysti läpi.

KUVIO1: Siilikonseptin kolme kehää (mukaillen Collins, J. 2010.)

1. Missä voimme olla maailman parhaita (ja missä emme voi)? Tämä kriteeri ei rajoitu ainoastaan ydinosaamiseen, sillä ydinosaaminen ei välttämättä tarkoita, että siinä voi olla maailman paras. On myös hyvä tiedostaa, että maailman paras voi olla myös sellaisessa toiminnassa, jota yritys tai organisaatio ei vielä tee.
2. Mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen? Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa kykyä nähdä, mikä on tehokkain tapa saada kassavirrat ja kannattavuus pysyvästi erinomaiseksi.
3. Mistä olemme innostuneita? Yritykset, organisaatiot ja muut projektiryhmät keskittyvät toimintoihin, joista ne ovat innostuneita. Tausta-ajatus ei ole teennäisesti pyrkiä tai jäljitellä innostumista, vaan tehdään sitä, mistä ollaan aidosti innostuneita. (Collins, J. 2010, 143.)

Oma siilikonseptini

Vaikka Collins kirjassaan puhuu hyvistä parhaiksi kehittyneistä yrityksistä, niin siilikonseptia voi lähestyä myös ”minä”-muodossa. Luonnollisesti muiden innostuessa ja mukaan liittymisessä konseptiisi, niin ”meistä” puhuminen on suositeltavaa. Oma siilikonseptini (lue vaiheessa) alkoi syntyä viime keväänä 2023. Olen toiminut kirjoitushetkellä Hämeen partiopiirissä kuvausjaoston puheenjohtajana kaksi vuotta. Suomen Partiolaisissa on vuonna 2022 astunut voimaan uudet palvelualueet, jossa eri partiopiirejä on yhdistely suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ajatuksena on ollut kehittää piirien yhteistyötä ja myös purkaa eriarvoisuutta. Eriarvoisuus näkyy muun muassa työntekijöiden ja vapaaehtoisten määrässä, budjeteissa ja muissa resursseissa. Hämeen partiopiiri muihin piireihin verrattuna on suuri ja vakavarainen siitä syystä, että toimimme suurten kasvukeskusten alueilla (Tampere, Hämeenlinna ja Lahti). Palvelualueemme muista piireistä onkin tullut pyyntöä kuvauskoulutuksesta, jotta kuvaajia saataisiin paremmin muihin piireihin.

Ryhdyimme taisteluparini Nikon kanssa suunnittelemaan kuvauskoulutusta, jollaista ei ollut ennen nähty. Olimme aikaisemmin järjestäneet kaksi kuvauskoulutusta, mutta ne olivat olleet hieman puisevia. Niissä olimme viettäneet kokonaisen päivän toimistolla näyttäen diaesityksestä toiseen, miten tulisi kuvata. Halusimme tähän muutoksen, koska mielestämme kuvaaminen on ennen kaikkea tekemistä eikä teoriaa. Niko yhtenä päivänä veti ässän hihasta, että voisimme pitää kuvauskoulutuksen jonkin partiotapahtuman yhteydessä. Itse sarjainnostujana olin saman tien mukana.

Päädyimme pitämään koulutuksen partiotaidon SM-kisoissa. Varsinainen kisa oli yhden päivän mittainen, mutta aloitimme koulutuksen kisojen edeltävän päivän iltana. Ehdimme sinä iltana tutustua 12 henkiseen ryhmäämme ja kävimme kevyesti läpi kuvaamisenteoriaa. Kisapäivän aamun fiilis oli itselläni hieman jännittynyt, mutta pääsääntöisesti innostunut. Olin mielissäni siitä, että sain valmentaa itselleni merkityksellistä asiaa, ja että päivän aikana syntyi uusia kasvutarinoita ja henkilökohtaisia mestaruuksia. Koulutuksen palautekin oli sen mukaista, että tajusimme Nikon kanssa, että olimme jonkin uuden ja innostavan asian äärellä.

Kesän aikana syntyi ajatus, että miksei tätä konseptia voisi viedä partion ulkopuolellekin. Moni yritys haluaa valo- ja videokuva sisältöä, mutta siihen ei usein ole varaa. Kaikenlaiset tapahtumat tulevat määrältään todennäköisesti kasvamaan lähitulevaisuudessa. Mitä jos yritykset omasta henkilökunnastaan kouluttaisi jonkun hieman paremmin kuvaamaan? Tulevaisuudessa ei tarvitsisi enää ostaa kuvaajaa, vaan se löytyisi jo omasta takaa. Säästöäkin syntyisi, sillä kurssimaksu tulisi ennen pitkään maksetuksi takaisin. Heti ei tule mieleen, että tarjoisiko joku tällaista palvelua missään, joten on mahdollista tulla maailman parhaaksi tapahtumakuvauskouluttajaksi.

Lopuksi

Tapahtumakuvauskoulutuksen kehitystyö jatkuu edelleen ja olemme järjestämässä sen uudelleen ensi keväänä partiossa. Täytyy todeta, kuinka nerokas siilikonsepti oikeasti on. Kun palat alkavat painaitua paikalleen, niin innostuksen ja merkityksellisyyden tunne kasvaa räjähdysmäisesti. Mielestäni ei ole ollenkaan huono ajatus, että akatemian tiimeissä ja projekteissa käytettäisiin enemmän siilikonseptia innovaatioiden ja ajattelun tukena. Siihen suuntaan kannustan jokaista.

LÄHTEET

Collins, J. 2010. Hyvästä paras. Miksi jotkut yritykset menestyvät ja toiset eivät? 10.painos. Tillman, M. (suom.) Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy.