Viime aikoina on tullut etsittyä paljon tietoa tulevaisuuden teknologian ja elämän yleisestä muuttumisesta. Osin tietojen etsintään liittyy opinnäytetyö, joka tavallaan tutkii tulevaisuuden ilmiötä. Jos se ei ole sitä vielä, niin tulee ainakin olemaan.

Seuraavan 10 vuoden aikana elämä muuttuu radikaalisti, ei vain siksi että vuosia tulee lisää, vaan siksi että teknologia ottaa suuria askeleita tulevina vuosina. Tähän on saatu osviittaa hallituksen liikenne-, sote- ja muista suurista tulevaisuuteen suuntaavista uudistuksista. Tähän liittyy myös kaupankäynti, ruoan tuottaminen ja monet muut nykyajan alat.

Yksi radikaaleista muutoksista tapahtuu liikenteelle. Esimakua tästä on saatu jo heinäkuussa voimaan tulevasta taksiuudistuksesta, joka on varmasti saanut palauteluukut kolisemaan. Uudistus on raju ja suuri loikka, mutta silti tarpeellinen tulevaisuuden kannalta. Teknologia kehittyy nykyaikana huomattavasti nopeammin kuin 20 vuotta sitten ja teknologian kehityksestä on tullut riippuvainen yhteiskunnan kehitysaskeleihin. Esimerkiksi Uberin kaltaisten palveluiden ja teknologian tulo Suomen markkinoille vaatii Suomelta yhteiskunnallista muutosta, jotta kyseisen kaltaiset palvelut voivat toimia Suomessa. Heinäkuun jälkeen edellä mainitun kaltaisten palveluiden tulo Suomeen on mahdollista.

Yksityisautoilu on iso osa liikennettä, mikä luonnollisesti kokee muutoksen. Suurin muutos liittyy autojen omistamiseen, mihin myös minun opinnäytetyön aihe liittyy. Auton käyttämisestä on tulossa seuraavien kymmenen vuoden aikana palvelukokonaisuus, jossa liikutaan autonomisilla autoilla, toisin sanoen ilman kuskia. Auton omistamista ei nähdä enää osana ”suomalaista unelmaa”, vaan auton voi tarvittaessa ottaa käyttöön kadun laidalta sovelluksella ja palauttaa takaisin, jos sitä ei tarvitse. Pakollisesti autoa käyttävät maksavat autosta kuukausihintaa, eivätkä varsinaisesti omista autoa. Jakamistalous on yksi syy, mikä vie yhteiskuntaa entistä fiksumpaan kuluttajakäyttäytymiseen monen asian osalta.

Toinen suuri muutos liittyy työntekoon eli toisin sanoen jokapäiväiseen elämään. Paljon on puhuttu monen ammatin poistumisesta muun muassa robotisaation takia. Tottahan se on, mutta uusia ammatteja tulee poistuvien tilalle. Tulevaisuutta käsittelevässä raportissa listataan yli 200 tulevaisuuden ammattia, joista suurin osa kuulostaa tällä hetkellä hyvinkin kaukaa haetuilta. Esimerkiksi robottipoliisi virtuaaliravintoloitsija ja onnellisuusoperaattori. Oudoilta nuo kaikki kuulostavat, mutta eikö yleensä kaikki kuulostakin oudolta, kun sitä ei vielä ole ollut. Kuten aikaisemmin mainitsin teknologian riippuvaisuudesta yhteiskuntaan, on se tässäkin riippuvainen.

Yhteiskunnalla on iso askel otettavana tulevaisuudessa, jotta ihmisiä saadaan koulutettua uudelleen uusiin ammatteihin. Se vaatii rohkeutta ja huomattavasti nopeampaa reagointia tulevaisuudessa. Jos ihmisiä ei pystytä kouluttamaan tulevaisuudessa, sen tarvitsemille aloille, niin ihmisiä jää työttömäksi. Siksi ihmisten täytyy olla monen alan moniosaajia, jolloin ei välttämättä vietetä pitkää työuraa enää yhden työnantajan alla.

Suomessa on jostain syystä kova muutosvastarinta kaikkea muutosta vastaan. ”Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu” ja ”mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu”. Edellä mainittuja lauseita kuulee aika usein sanottavan ja en yhtään ihmettele, miksi, koska ne pitävän hyvin paikkansa.  Suomalaisilla onkin seuraavien kymmenen vuoden aikana paljon opittavaa tai sulatettavaa, kun tulevaisuuden muutoksia ajetaan läpi. Se on varma, että jos Suomi jää kehityksestä jälkeen, niin silloin jäädään monesta muustakin pahasti jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=P_SovtTixTQ

https://yle.fi/uutiset/3-10165912