Proakatemian viimeisen vuoden opiskelijana minulla on jo mielestäni melko hyvä käsitys siitä, miten tiimi toimii ja millaisia jäseniä siinä on. Meille Belbinin tiimiroolitesti on tuttu työkalu ja Reissin motivaatioprofiilit on käyty läpi muutamaankin kertaan. Siksi olikin mielenkiintoista ottaa käteen sellainen tiimityön klassikkoteos kuin Onnistu tiimityössä. Jari Salminen kertoi tiimityön vaiheista ja monimuotoisuudesta viisaasti ja omaan tilanteeseen sieltä kolahti erityisesti kohta, jossa Salminen puhui huipputiimistä. Olemme Promisiassa sanoittaneet tavoitteeksemme kokea huipputiimikokemus opintojemme viimeisen vuoden aikana. Salminen kertoo, kuinka työelämässä paahdetaan eteenpäin sen sijaan, että keskityttäisi harjoittelemaan tiimitaitoja. Tämänhän pitäisi olla opiskelijoille siinä tapauksessa selvää pässin lihaa – tiimityötä ehtii opiskellessa harjoitella, jotta on valmis ”oikeaan työelämään”. No ei sinne päinkään, sillä Proakatemialla opiskellessamme ”oikea työelämä” tulee niin lähelle, että eroa tuskin huomaa. Olemme, tai ainakin toivomme, että olisimme, kiinni projekteissa, jotka vievät meiltä valtaosan ajasta lukuun ottamatta muutamia pajoja ja kokouksia viikon aikana. Nämäkin ovat todella tärkeitä asioita huipputiimikokemuksen metsästämisessä, mutta tuntuu siltä kuin emme promisialaisten kesken välittäisi jakaa riittävästi omia oppejamme ja tietojamme sellaisilta aloilta, joilta voisi olla hyötyä koko tiimille.

Tiimitaipaleemme alku oli hurja: voitimme likipitäen kaikki kilpailut, joita tiimien välillä järjestettiin Proakatemialla. Ryhmämme piti hauskaa varsin äänekkäästikin ja vannoi olevansa se tiimi, joka tulee murskaamaan liikevaihtoennätykset. Sittemmin tiimistämme on lähtenyt ihmisiä kädellisen sormia verran ihmisiä ja erityisesti business leaderin pesti on ollut tuulinen. Kuten Salminen kirjassaan sanoo: ”kun luulet olevasi valmis, alkaa taantuminen ja ja toimintaympäristö ja kilpailijat ajavat ohi”. Näin juuri kävi Promisialle alun kiihdytyksen jälkeen. Luulimme, että pystymme tasomme pitämällä olemaan jotenkin erityisen merkittäviä ja kaikki katsovat meitä ylöspäin. Unohdimme sen, että ainoastaan parantamalla eniten voi varmistaa sen, että pysyy ykköspallilla. Olen sittemmin alkanut pohtia, johtuiko hetkellinen jyrkkä alamäkemme siitä, että emme löytäneet keinoja jatkaa parantamista, kun olimme huomanneet tekemisemme taantuneen ja muiden tiimien nostaneen tekemisensä meidän tasollemme ja jopa ohi.

Vastikään olemme oppineet sen, että meidän on annettava yksilöidemme kehittää omia osaamisalueitaan, jotta voimme saada kaikkien motivaation hyötykäyttöön viimeisen opiskeluvuoden tärkeiden haasteiden parissa. Olemme käsittääkseni myös oppineet hallitsemaan tunteitamme ja kokemuksiamme menneisyyden myrskyistä ja nykyään käytämme niitä voimavarana sen sijaan, että tölvisimme niillä toisiamme ja hieroisimme aiemmin tehtyjä virheitä muiden kasvoihin. Salmisen kirjan pohjalta Proakatemialla käytetään paljon tiimin vaiheita kuvaamaan oppimisprosessin etenemistä.

1. Perustamisvaihe
2. Myrskyvaihe
3. Oppimisvaihe
4. Suoritusvaihe
5. Huipputiimivaihe
6. Hajoamisvaihe

Näitä kuutta kohtaa silmäillessä on melko helppoa todeta, että vielä perustamisvaiheessa kaikki oli helppoa ja kivaa eikä mikään pysäyttänyt huumorilla yhdistetyn porukan menoa. Vasta, kun ensimmäiset yksilöt alkoivat löytää niitä asioita, mitä kohti he haluavat edetä ja sellaisia rooleja tiimissä, jotka tuntuivat ammatillisesti mieluisilta, siirryimme myrskyvaiheeseen. Ja voi veljet, kuinka paljon myrskysimmekin. Meillä oli todellisia vaikeuksia löytää sopivaa balanssia erilaisten persoonien välille ja monella oli todella vankka näkemys siitä, mihin suuntaan Promisia-nimistä laivaa pitäisi lähteä ohjaamaan. On näin jälkikäteen vaikea hahmottaa kauanko myrskyvaiheemme kesti, mutta sen seurauksena tiimimme muovautui nykyiseen muotoonsa. Oppimisvaiheen näen itse melko lyhyenä ajanjaksona, jonka aikana löysimme ne pelimerkit ja tavat toimia, joilla voimme edetä suoritusvaiheeseen. Tässä vaiheessa tiimin kannalta ainoaksi ongelmaksi nousi se, että myrskyn aikana monet olivat ehtineet irtautua tiimin keskiöstä ja olivat löytäneet merkityksellisempää tekemistä. Nyt, kun olemme suoritusvaiheessa, meillä on täysi työ käydä keskustelua siitä, että kuka ja miten hoitaa jäljellä olevat isot tavoitteet kuten esimerkiksi 24h innovointiratkaisujen myynnin ja Final Campin samalla, kun ensiksi mainituilla pitäisi pystyä a) pitämään firma hengissä vuodenvaihteeseen asti sekä b) rahoittamaan loppuvuodesta ohjelmassa oleva Final Camp.

Jokaisella promisialaisella on tällä hetkellä tiimissä oma rooli ja kukin pyrkii tahollaan tekemään oman osuutensa tavoitteen saavuttamiseksi. Uskon, että meillä on vielä mahdollisuus saavuttaa huipputiimivaihe ennen vääjäämättömästi lähestyvää hajoamisvaihetta, mutta se edellyttää uudenlaisen uskon löytämistä. Salminen esittää kirjassaan kysymyksen, että uskotaanko yrityksessä nykyisen mallin tuottavan parempia vai huonompia tuloksia kuin tiimityö. En koe, että olemme tällä hetkellä sellainen tiimi, joka voisi kollektiivisesti kokea huipputiimikokemusta esimerkiksi 24h innovointihaasteessa. Meillä on niin kovia osaajia, että sopivan toimeksiannon kohdalle osuessa voimme kyllä saada haasteesta mainion arvosanan, mutta itselle huipputiimikokemus on paljon muutakin kuin kiitettävä todistuksessa. Olennaista tässä kaikessa onkin se, pystymmekö vastaamaan Salmisen esittämään kysymykseen, että mielestämme tiiminä toimiminen on vielä tämän vuoden parempi ratkaisu kuin yksilökeskeisesti omia tavoitteita kohti säntääminen. Ei ole oikeaa tai väärää, on olemassa vain mielipiteitä ja motivaatiotekijöitä.

Useat meistä vetoavat viikoittain tulenpalavaan kiireeseen ja sivuuttavat pienimmätkin koko tiimiä koskevat tehtävät, jotka veisivät meitä kohti sovittuja tavoitteita. Annamme myös hyvinkin joustavasti yksilöille vapauden toteuttaa itseään tiimin edistämisen sijaan. Kokoonnumme sitten muutaman kerran viikossa kuulemaan, mitä yksilöt ovat tiimin viitekehyksessä puuhailleet. Tämä nykyinen malli on ihan ok, kunhan se on kaikille sama eikä sitä pyritä väkisin muuttamaan. Mutta jos muutos halutaan, sen on yhtä lailla lähdettävä jokaisesta tiimiläisestä – ketään ei voi tässä vaiheessa enää pakottaa.