Onko elämässäsi jokin iso asia, jonka tahtoisit muuttaa? Onko sinulla joku elämän osa-alue, jossa toivoisit kehittyväsi? Mieti mielessäsi mikä olisi pienin asia, jonka sinä voisit tehdä tämän asian eteenpäin viemiseksi ja aloita siitä. Kokonaisuus koostuu aina pienistä palasista, ja suuret muutokset alkavat pienistä liikkeistä. Kun opit muodostamaan elämääsi pieniä muutoksia ja rutiineja, pystyt vaikuttamaan elämässäsi isoihin kokonaisuuksiin.

Pura rutiinit atomeiksi -kirjan mukaan rutiini tarkoittaa toistuvaa, vakiintunutta tapaa. Kun jokin asia muodostuu rutiiniksi, sinä et enää mieti tietoisesti sen toteuttamista, vaan alitajuisesti suoritat sen sitä enempää miettimättä. Tästä esimerkkinä, vaikka käsienpesu vessassa käydessä. Sinun ei tarvitse tehdä vaativaa pohdintaa tai aivotyöskentelyä (ainakaan toivottavasti) siitä suoriutuaksesi, vaan toiminto tapahtuu automaationa. Rutiinit ovat tietoisten toistojen seurausta, ja täten niitä voi myös muodostaa itse itselleen. Rutiinit ovatkin todella tehokas työkalu oikein valjastettuna.

Kuvitellaan että haluat parantaa omaa lihaskuntoasi. Luot rutiinin, jossa alat tekemään 20 punnerrusta aina, kun napsautat kahvinkeittimen päälle. Alussa homma tuntuu jo ajatuksena hieman huvittavalta, mutta jos kylmäpäisesti pidät tästä tavasta kiinni pari kuukautta, voit huomata, että nuo punnerrukset sujuvat jo paljon helpommin. Kun tapa toistuu tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee lopulta rutiini ja sinä suoritat tehtävän sitä enempää miettimättä. Saman tapaisia automaatioita pystytään luomaan useita ja monissa elämän osa-alueissa. Jos Proakatemian esseiden kirjoittaminen ja niille ajan löytäminen tuntuu sinusta haastavalta, voit luoda lukemisen ja kirjoittamisen ympärille erilaisia rutiineja helpottamaan prosessia.

Toiminto, aika, paikka. Tällä kaavalla pystyt muodostamaan rutiineja, joista pidät kiinni. Vaadimme toimiaksemme konkretiaa. Esimerkiksi ”Kirjoitan esseetä [toiminto] kello kuusi [aika] ruokapöydän ääressä [paikka]”. Näin sinulla on selkeä toimintasuunnitelma, etkä jätä asioita sattuman varaan.

Ihmiset, jotka laativat yksityiskohtaisen suunnitelman siitä missä ja milloin he suorittavat uuden rutiininsa, noudattavat uutta rutiiniaan todennäköisemmin. Liian monet yrittävät muuttaa tapojaan selvittämättä sen kummemmin aikaa ja paikkaa. Uskottelemme itsellemme, että aiomme ”syödä terveellisemmin” ja ”kirjoittaa enemmän ja paremmin”, mutta emme koskaan sano, missä ja milloin nämä rutiinit on tarkoitus toteuttaa.

Jätämme usein kaiken ajatuksen tasolle ja toivomme, että ”vain muistamme toimia suunnitellusti” tai että meillä on oikeaan aikaan motivoitunut olo. Rutiinit vaativat muodostuakseen konkreettista toimintasuunnitelmaa.  Mitä elämä tapojen muuttamiseen, itsensä kehittämiseen ja rutiineihin tulee, kyse ei ole mistään rakettitieteestä. Iso kuva on vain pilkottava pieniin palasiin, atomitasolle.

Miksi atomin kaltaiset rutiinit ovat yllättävän tehokkaita?

James Clear antaa kirjassaan tästä loistavan esimerkin: Brittien ammattipyöräilyä hallinnoiva organisaatio British Cycling oli mennyt kaikkien tuloksien osalta täysin penkin alle. He olivat epäonnistuneet kaikilla osa-alueilla, eikä yksikään pyöräilijä ollut voittanut 110 vuoteen ranskan ympäriajoa. Organisaatiolle palkattiin uusi johtaja Brailsford. Hän erosi aiemmista valmentajista periksi antamattomalla sitoutumisella strategiaansa, jota hän kutsui marginaalivoittojen keräämiseksi. Brailsford ja joukkueen valmentajat aloittivat tekemällä pieniä parannuksia, joita saattaisi olettaa ammattipyöräilyjoukkueelta. He suunnittelivat pyörän istuimet mukavammiksi ja hieroivat renkaisiin alkoholia saadakseen niihin paremman pidon. He käskivät pyöräilijöitä käyttämää lämmitettyjä shortseja, jotta lihasten ihanteellinen lämpötila säilyisi ajon aikana. Joukkue kokeili ja testasi erilaisia kankaita tuulitunnelissa, ja ulkoajajat puettiin sisäkilpailupukuihin, sillä ne osoittautuivat aerodynaamisemmiksi.

He eivät kuitenkaan lopettaneet vielä tähän. Brailsford jatkoi tiimeineen yhden prosentin parannusten tonkimista yhä syvemmältä. He kokeilivat erilaisia hierontageelejä nähdäkseen, mikä niistä johti lihasten nopeimpaan palautumiseen. He palkkasivat erikseen kirurgin, joka opetti jokaiselle pyöräilijälle parhaan käsienpesutavan, jotta todennäköisyys sairastua flunssaan minimoituisi. He etsivät jokaiselle pyöräilijälle sopivimman tyynyn, patjan ja peiton, joka johti parempaan unen laatuun. He maalasivat joukkueen kuorma-auton sisältä valkoiseksi. Tämä auttoi havaitsemaan muuten huomaamatta jääneen pölyn, joka saattoi heikentää tarkasti viritettyjen pyörien suorituskykyä. Kun nämä ja lukuisat muut pienet parannukset kasautuivat, tuloksia syntyi nopeammin kuin kukaan olisi voinut kuvitella. He voittivat vuonna 2008 hämmästyttävät 60 prosenttia kaikista tarjolla olleista kultamitaleista.

Jos haluamme kehittää elämässämme, tiimissämme tai yhteisössämme jotain kokonaisuutta, on syytä lähteä liikkeelle näistä pienistä marginaalivoitoista. Kuten aiemmin kerroin, kokonaisuudet koostuvat pienistä palasista. Jos näillä pienillä asioilla voidaan parantaa tai tehostaa toimintaa edes yhden prosentin verran, on kehitys kokonaiskuvaa katsottaessa valtava. Pienillä muutoksilla, rutiinien muodostamisella ja yksittäisillä parannuksilla saadaan aikaan isoja muutoksia.

Näkisin, että tälle ajatusmallille myös koko opiskelumme perustuu. Jos jokainen tiimiläinen tuo pajaan edes yhden oivalluksen tai opin, saavat kaikki siellä olevat tiimiläiset moninkertaisen määrän lisää tietoa. Jos kaikki lukevat alaan liittyviä kirjoja ja jakavat oppejaan sieltä muille, saavat kaikki moninkertaisen hyödyn suhteutettuna omaan lukemiseen ja vaivaan. Mikäli yhdessä vielä syvennymme lisää aiheisiin ja reflektoimme tehokkaasti oppimaamme, voimme nopeasti huomata, että juuri tiimioppimismallimme on tehokkain tapa syventää omaa osaamistaan ja laajentaa omaa tietokantaamme.

Tässä kaikessa on kuitenkin myös varjopuolensa. Näkisin, että samat metodit toimivat ikävä kyllä myös toisin päin. James ei puhunut kirjassaan marginaalisista tappioista, mutta minä olen löytänyt osittain myös tämän aspektin. Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos esimerkiksi joku tiimiläinen saapuu pajaan täysin ”takki auki” ja naama mutrulla, voi hän yhtä hyvin saada aikaan vaikutuksia myös negatiiviseen suuntaan. Hyvin ennakkomateriaaleihin perehtyneet turhautuvat, kun eivät saa yhtä paljon takaisin kuin antavat. Alun perin hyvällä fiiliksellä olevat pahoittavat mielensä toisen velttoudesta ja valmentaja ihmettelee, miksi dialogi ei tänään toimi.

Kaikki on syytä ja seurausta. Tämä koulu on juuri niin hyvä kuin itse siitä teet. Karsi siis toiminnastasi huonot elementit pois ja lähde keräämään itsellesi oikeita rutiineja sekä luomaan tiimillesi pieniä marginaalivoittoja. Pienillä toiminnan muutoksilla voi olla suuri vaikutus ja juuri siksi haluaisin kannustaa sinua tekemään ne ensimmäiset askeleet. Älä odota, että asiat paranevat ja korjaavat itse itsensä. Tartu toimeen, ole akatemian sekä tiimisi oma Brailsford.