Norjalainen liikemies, ”hotellimoguli” Petter A. Stordalen jakaa kirjassaan Vihdoinkin maanantai! 10 ohjetta uljaaseen arkeen ja tavoitteiden saavuttamiseen, kokemuksena ja oppinsa ajattelutapansa ohessa. Pidin kirjan rakenteesta, joka on kuin mini elämäkerta, mutta tapahtumien yksityiskohtainen tarkkuus on jätetty vähälle ja keskitytään tiedon jakamiseen. Kirjassa on 10. pääkappaletta ja niistä oikeastaan jokainen herätti minussa tunteita ja oppimista. Tämä teos antoi minulle aimo annoksen psykologiaa, ohjeita vaurastumiseen ja kannusti ajattelemaan toisin monissa tilanteissa. Kaiken tämän Stordalen osasi myös sitouttaa liiketoimintaan. Suosittelen kirjaa kaikille, koska se on myös nopeasti luettu, vaikket siitä pitäisikään. Itselle se oli oikeastaan harmi.

Oletko vastarannankiiski vai kuuluuko persoonallisuutesi ydinpiirteisiin sovinnollisuus?

Sovinnolliset ihmiset ottavat ympäristön vastaan avosylein. He ovat reiluja, empaattisia, luottavaisia ja nöyriä. Ennen kaikkea heidän yhteistyöhaluisuuden ja luotettavuuden ansiosta he sopivat ryhmiin ja pelaavat toisten kanssa yhteen. Heitä voisi siis kutsua ihanne ihmisiksi.

Sovinnollisuudella on pimeä puoli. Sen tiesi mentalisti Darren Brown, joka on dokumentin The Push taustalla. Ohjelmalla hän todisti, että jaloimmat ja lämpimimmät ihmisetkin saattavat tehdä mitä julmimpia tekoja.

Koe-kuvauksiin kutsutut henkilöt kuvittelivat hakevansa tv-ohjelmaan. Toisin kävi. Heidän joukossaan jo tuolloin oli yksi näyttelijä. Televisioasemalla hakijat, sisältäen näyttelijän, istutettiin huoneeseen, jokainen omalle tuolille ja heidän täytyi täyttää lomake. Huoneessa soi välillä kello. Kun se soi näyttelijä nousi seisomaan ja sen soidessa uudestaan, hän istuutui. Muut ihmettelivät tätä, mutta sen jatkuessa moni osallistujista liittyi tekemiseen. Ne, jotka edelleen vain istuivat, kävi avustaja hakemassa jonkin ajan kuluttua pois. Lopuksi huoneessa oli enää pieni määrä hakijoita, nousemassa kellon äänellä ylös ja alas, vaikka näyttelijäkin oltiin haettu huoneesta pois. He eivät tienneet miksi tekivät sitä, mutta tekivät niin, koska kaikki muutkin tekivät. Tätä voimme todeta olevan eräänlainen ”itseään vahvistava mukautumisen kierre.” Juuri tälläisiä sovinnollisia ihmisiä Brown halusi.

Dokumentti löytyy Netflixistä ja suosittelen sen katsomaan, niin ymmärtää ihmisten käytöstä paremmin. Tuon kokeen lopputulosta en tule tänne kertomaan, saatika avaamaan enempää.

Millaisia ovat siis vastarannankiiskit? Eikös se ole vähän haukkumasana ihmisestä, joka on pessimistinen tai muuten vaan ei halukas ja muita vastustava? Mutta heidän persoonassaan on etulyöntiasemia, joskus jopa elintärkeitä. ”He eivät pelkää tehdä epätoivottuja ratkaisuja, jos ne ovat heidän mielestään kaikkien parhaaksi.” Monia, joita juhlimme nykyään vapauttajina ja jotka ovat taistelleet vähemmistöjen oikeuksien puolesta diktatuuria, alistamista ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, ovat varmasti olleet vastarannankiiskiä.  Ne, jotka eivät nousseet kellojen soidessa, olivat vastarannankiiskiä.

Kyse on rohkeudesta. Se ei ole mukautumista, vaan sitä, että ei ole heti taipumassa yleiseen mielipiteeseen, jopa vastustaa normeja ja odotuksia. Rohkeus ei todellakaan ole aina yksinkertaista, mutta se todella kasvattaa luonnetta, itsetuntua ja varmuutta.

Mitä tekisit, jos murtovaras olisi lastenhuoneessa lapsesi sylissään? ”Rohkeaa” olisi hyökätä ja kamppailla murtovarasta vastaan ja yrittäen pelastaa lapsensa. Vai puhuisitko hänelle järkeä? Yrittäisitkö mielistellä? Mutta oikeasti rohkea vastaus on muuta. Tieteen popularisoija Malcom Gladwell käsitteli tätä murtovaras dilemmaa. Hän keskusteli menestyksekkäimmästä toimintatavasta useiden asiantuntijoiden kanssa (Revisionist History -podcast). Huomioita oikeaan toimintatapaan voi tehdä, esimerkiksi siitä, että murtovaras tulee illalla, joten hän haluaa ihmisten olevan kotona. Eli kyse ei ole vain varkaudesta, vaan hän haluaa aiheuttaa vahinkoa henkilöille. Sen johdosta voi tehdä oletuksen, että hänellä ei ole etiikkaa, johon turvautua ja saada hänen kanssaan tuloksellisia neuvotteluja aikaan. Asiantuntijoiden mukaan on vain yksi järkevä tapa toimia.

Pitää juosta lapsen luota pois.

Luit oikein. Mutta kuka ihme meistä tekisi niin, kun läheisemme on pulassa? Noin toimiessa on kuitenkin kaikista parhaimmat mahdollisuuden hyvään lopputulokseen lapsesi kannalta. Jos käyt hänen kimppuun, se saisi hänet satuttamaan lasta. Jos miehen tavoitteena on tappaa lapsesi, todennäköisyys lapsesi menehtymiseen on suuri, olit paikalla tai et. Mutta jos hänen tarkoitusperänsä ovat sinuun vanhempana kohdistuvia ja hän haluaa painostaa sinua, poistat häneltä sen mahdollisuuden poistumalla tilanteesta. Se lisäksi aiheuttaa hänessä hämmennystä ja suunnitelman muuttamista. Yhtäkkiä paine, jonka hän oli tarkoittanut sinulle onkin hänellä. Hän tajuaa sinun hakevan apua ja pian olisivat naapurit ja poliisi paikalla. Sen takia sinun täytyy juosta, vaikka se menettely sotii kaikkia tunteitasi vastaan. Eikä kyse tietenkään ole vain häpeästä ja hoivavietin tunteesta, vaan myös toisten ihmisten katseesta. Siitä, kuinka yhteiskunta tuomitsisi sinut, jos taktiikka epäonnistuisi. Vaikka se ei olisi ollut raukkamaista, vaan kaikista vastuuntuntoisin.

Hyvin harva meistä silti vieläkään pystyisi noin toimimaan tilanteen tullen. Mutta tämä toimikoon kärjistettynä esimerkkinä siitä, että oikeilla ratkaisuilla on hintansa. Sitä hintaa pystyy maksamaan rohkeudella.