JOHDANTO

Pidimme viime viikolla 9.-10.11. Revenan viimeisen mökkipajan. Ohjelmassa oli viimeiset oppimissopimukset, joista toisen päivän teemana oli Proakatemiataival, kun taas toisen päivän teemana oli tulevaisuus, tarkemmin sanottuna kevät 2023. Mietin, miten haluaisin paketoida ja esitellä oman niin kovin ikimuistoisen Proakatemia taipaleeni muille. Päädyin, minulle epätyypilliseen tapaan, visualisoimaan sen lautapelin muotoon (kuva 1).  

KUVA 1. Miisan Proakatemiataival

Valitsin lautapelin, ja vieläpä aarrekarttatyylisen lautapelin siksi, että koen matkani Proakatemialla olleen tietyllä tavalla sattuman kauppaa, mutta samalla luottamusta siihen, että eteenpäin mennään, vaikka edes pienin askelin. Asioihin ryhtyessäni en ole koskaan voinut täysin tietää lopputulosta tai sitä, mitä kaikkea asioista voi vielä myöhemmin kehkeytyä. Lautapeli kuvaa myös halua voittaa peli, joskin omassa lautapelissäni olen ainut pelaaja, eli ainut haastajani. Laudalla eteneminen vaatii päättäväisyyttä ja valintojen tekemistä: jäänkö paikoilleen tuttuun ja turvalliseen vai jatkanko kohti tuntematonta? 

KEVÄT 2020: HUIJARISYNDROOMA 

“Mökkipaja, oppisopimukset ja koulussa tiimin sisällä vaadittava luottamus on herättänyt pakokauhua. Akatemialle tultaessa olen pohtinut jatkuvasti sitä, olenko tullut tänne liian aikaisin. Pelkään, etten ole vielä siinä tilanteessa, että pystyisin puhumaan ja antamaan kaikkeni tiimilleni heti. Tästä syystä olen todella kipuillut ajatuksen kanssa, että olen tullut kouluun liian aikaisin.” Helmikuu 2020 oppimissopimus 

Aloittaessani koin valtavaa huijarisyndroomaa, ja ajattelin, että olin tullut tähän kouluun liian aikaisin. Olin lukossa, enkä luottanut itseeni tai taitoihini. En pystynyt heittäytymään tai antamaan itsestäni ympärilläni oleville. Kevät meni uuden ihmettelyssä ja tunsin, että pidättelin jatkuvasti itseäni. Keväällä keräsin kuitenkin rohkeuteni ja hyppäsin vuotta vanhemman tiimin Evisionin kanssa katto-oppaaksi Finlaysonin kattojen ylle. Kesä ja toimiminen Evisionin kanssa loi uusia suhteita ja raotti yhteisön verhoa. Kesä Evisionin kanssa mahdollisti lopulta alkusyksystä myös kääpätiimiin liittymisen, joka oli omanlaisensa valinta ja rohkeuden osoitus. Kääpätiimissä toimiminen taas avasi täysin ovet yhteisöön. 

SYKSY 2020: YKSINÄISYYS 

Syksyllä 2020 koin olevani tiimissä yksin, enkä kokenut kuuluvani vahvasti tiimiin, vaikka yhteisötasolla koinkin jo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja merkityksellisyyttä. En ollut vielä onnistunut luomaan syviä suhteita tiimissä, vaikkakin olin yhteisö tasolla sitä tehnyt. Syksyn 2020 mökkipajassa koin valtavaa yksinäisyyden tunnetta, kun muut kertoivat, miten olivat ystävystyneet muiden tiimin jäsentemme kanssa. Muistan tällöin kirjoittaneeni pajavihkoon, että olin todella yksin. Tämän kirjoittaminen kuitenkin sai pyörät pyörimään päässäni, ja jossain vaiheessa loppusyksyä havahduin siihen, että minun piti itse ottaa ensimmäinen askel kohti muita. Ymmärsin, että minun tuli uskaltautua mukaan asioihin sekä antaa itsestäni ensin myös muille. Tämä oivallus ja teot sen myötä avasivat yhä enemmän ovia ympärilleni sekä loi luottamusta ja tyytyväisyyttä itsessäni. 

KEVÄT & KESÄ 2021: VIENO OUTDOORS 

Keväällä 2021 lähdimme viemään Vieno Outdoorsia ja glampingia, eli luksustelttailua toden teolla eteenpäin. Vieno Outdoors toikin mukanaan uuden maailman, joka päätyi viemään minut mukanaan. Luonto, kohtaamiset ja elämysten tuottamus sekä toisaalta koko pakan organisointi ja hallinnointi toivat valtavan määrän oppia. Sain kunnian toimia projektin projektipäällikkönä, joka oli ensimmäisenä keväänä erään pieleen menneen projektipäällikkyyden jälkeen parantava ja korjaava kokemus. Vieno on tähän astisista projekteista ollut kaikkein lähimpänä sydäntäni, sillä siinä yhdistyivät elämysten tuottaminen, luonto sekä asiakaskohtaamiset. Se tuotettiin myös alusta loppuun itse, joten se oli aivan erityisellä tavalla merkityksellinen projekti. 

SYKSY 2021: KÄÄWÄT 

Vienomaisen kesän jälkeen palattuani kouluun hyppäsin uuteen rooliin, pääkääwäksi. Roolina se oli toisaalta todella raskas, sillä hoidettavia hommia oli valtava määrä ja se vaati myös epämukavuusalueella olemista, kuten esiintymistä, mutta samalla kääwän rooli sekä ylipäätään kääpätoiminta antoivat minulle valtavasti. Antoisinta kääpänä oli se, miten tutustui ja oppi ympärillä olevista ihmisistä sekä koko yhteisöstä. Se oli rooli, jossa asioita tehtiin ennen kaikkea muille, yhdessä tiiminä. Näistä syistä kääpätiimi onkin ollut Proakatemia taipaleen merkityksellisimpiä asioita, sillä kääpätiimissä todella tehdään pyyteettömästi töitä yhteisön eteen.  

KEVÄT 2022: BUSINESS LEADER, KAUSI 1

Vuoden 2022 alku oli jännittävä. Olin päättänyt olla rohkea, ja hypätä vielä business leaderin rooliin. Ennen kyseistä päätöstä olin monta kertaa pohtinut roolia, mutta minua siihen kysyttäessä, olin aina löytänyt tekosyyt: olin liian uupunut, oli liikaa muita projekteja, joku muu sopi Revenan kyseiseen kauteen paremmin… Tekosyiden lista oli loputon. Tiesin kuitenkin, että olin juuri sellainen johtaja, jolle olisi tarve kevään 2022 aikana. Ei siis auttanut muu kuin löytää rohkeus hypätä uuteen rooliin ja rohkeus asettaa Revena prioriteettilistan ensimmäiseksi. Revenan priorisoiminen vaati arjen uudelleen organisointia ja valintoja. Kaikki tämä kannatti. Minulla oli keväällä fokus pelkästään Revenassa, joka mahdollisti sen, että sain business leaderin kaudesta valtavasti oppia ja onnistumisia. Minulla oli aikaa pyöritellä ajatuksia ja kokeilla erilaisia tapoja tehdä päätöksiä sekä pyörittää Revenan arjen palettia. Opin kokonaisuuksien hallinnasta ja pääsin viestimään toden teolla. 

 “Huomio: viestintä vie tolkuttoman paljon aikaa. Aivan tolkuttoman paljon.” Tammikuu 2022, Bl oppimispäiväkirja. “Revena kuumentaa tunteita, kun tuntuu, ettei viestintäni tavoita ketään.” Helmikuu 2022, Bl oppimispäiväkirja.  

En takerru tämän tarkemmin business leaderin kauteeni, sillä ruodin sitä viime kevään päätteeksi melko kattavasti oheisessa esseessä: https://esseepankki.proakatemia.fi/huijarisyndroomasta-business-leaderiin. Hyviä lukuhetkiä! 

KESÄ 2022: ESIHENKILÖ HERKKÄ HOT DOG & BULGARIA

Business leader kauden päätyttyä suuntasin kohti seuraavia johtamiseen liittyviä haasteita. Hyppäsin nimittäin esihenkilöksi Herkkä Hot Dogiin, joka oli Herkkä Snacksin omistama ruokavaunu Laukontorilla. Herkkä Hot Dogin kausi ja siellä esihenkilönä toimiminen osoittivat ennen kaikkea oman rajallisuuteni esihenkilönä (kiinnittäkää te muut siis huomiota lepoon ja palautumiseen) sekä sen, että empaattisen johtajan lisäksi osaan myös olla päättäväinen ja luja. Alf Rehn (2018, 119) huomauttaa, että johtajuutta kuvaillaan usein samoilla sanoilla kuin miehisyyttä. Johtajan tulisi olla päättäväinen ja voimakas, ei tunneälykäs saatikka tunteellinen. (Rehn 2018, 119.) Johtajana olen kaikkea muuta kuin kova ja päättäväinen, mutta olen yrittänyt valjastaa myös näitä ominaisuuksia osaksi empaattisen johtajan työkalupakkia. Kesän aikana kehityinkin mielestäni tällä saralla, mutta en silti menettänyt empaattista ja lämmintä otettani. Esihenkilökaudestani Herkkä Hot Dogilla en kirjoita tämän enempää, sillä kirjoitin opinnäytetyön kyseisestä aiheesta. Suuntaa siis Theseukseen ja vilkaise sieltä oppariani, mikäli kiinnostaa (ja jahka saan ladattua sen sinne). 

Kesään 2022 mahtui esihenkilötyön lisäksi myös opintomatka Bulgariaan. Bulgaria toi mukanaan uusia kokemuksia juuri sen kokemuksen, jota tiedän, että olisin jäänyt aksun loputtua kaipaamaan. Reissu oli kirsikka kakun päälle. Se syvensi jo luotuja yhteyksiä sekä mahdollisti kokonaan uusien verkostojen luomisen. Reissu myös yllättäen osoitti taas, millainen johtaja olen, vaikka johtajamiskokemusta en sieltä lähtenyt edes hakemaan. Ja kuinka ollakaan, myös tästä kokemuksesta olen kirjoittanut soluesseen yhdessä Esmen ja Oonan kanssa. Reissusta lisää siis täältä: https://esseepankki.proakatemia.fi/wtf-proakatemialaiset-kesakoulussa-3 

SYKSY 2022: BUSINESS LEADER, KAUSI 2 

Syksyllä 2022, Revenan viimeisenä syksynä, sain kunnian toimia vielä toisen kaudeni business leaderin pestissä. Toinen kausi on ollut hyvin erilainen kuin odotin, ja se onkin omalla tavallaan osoittanut sen, miten pitää pystyä sietämään epävarmuutta ja epätäydellisyyttä. Yuval Noah Harari puhui juuri tästä, sopeutumisesta, syksyn Nordic Business Forumissa. Olenkin hänen kanssaan täysin samaa mieltä: sopeutuminen on tulevaisuuden taito. Syksyn business leader kauden aikana olen todennut, että aina kaikki langat eivät voi olla käsissä. Olen oppinut, että vaikka minä odottaisin asioita x, on minun tehtäväni johtajana ja tiimin vetäjänä lopulta toimia tiimin eduksi ja tiimin tarpeita kuunnellen. Syksyn 2022 aikana olen kuitenkin kasvattanut yhä enemmän päättäväisyyttä ja tietynlaista lujuutta, jotka mahdollistavat monipuolisemman johtamisen. Kaiken myrskyn ja eri palapelin osien keskelläkin olen kuitenkin pystynyt säilyttämään kokonaiskuvan ja olen pystynyt olemaan tukena ja apuna muille, mikä on äärimmäisen merkityksellistä myös minulle itselleni.  

LOPPUSANAT 

Mielestäni koko Proakatemian hienous kiteytyy siihen, miten koskaan ei voi tietää mihin täällä päätyy. Oma Proakatemia taipaleeni huipentuukin sattumaan, jota ei olisi tullut vastaan, ellen olisi edennyt omalla Proakatemian pelilaudallani juuri tällä tavalla. Päättäväisesti, koko ajan eteenpäin mennen, mutta samalla uteliaisuudella kääntää kortteja, joista ei etukäteen välttämättä tiedä. Kaikki Proakatemian aikana tehdyt asiat ovat omalta tavaltaan kehkeyttäneet jotakin, ja suuntaan kohti yhtä niistä vuoden 2023 puolella. 

Akatemiataipale on ollut melkoista kipuilua ja kasvua ja juuri siksi, siitä epävarmasta juuri lukiosta tulleesta 19-vuotiaasta huijarisyndroomaa kokeneesta Miisasta on tullut rohkea, oman arvonsa ymmärtävä johtaja. Luotan itseeni ja omaan osaamiseeni enemmän. Tiedän, että ympärilläni on ihmisiä, joilta saan tukea ja turvaa, mutta toisaalta myös haastamista. Vastuunoton ja jatkuvan suorittamisen rinnalle on kasvanut tietynlainen haavoittuvaisuus. Olen löytänyt tavan johtaa omalla empaattisella otteellani, mutta siinä sivussa olen kasvattanut rohkeutta ja päättäväisyyttä. Olen saanut elinikäisiä ystäviä sekä oppeja ja kokemuksia, joita muistella vielä kiikkustuolissa. En ehkä kehittänyt sitä rautaista ammattiosaamista tai löytänyt omaa jatkuvaa projektia, mutta ennen kaikkea kasvatin rohkeutta ja luottamusta itseeni sekä siihen, että verkostot ja ystävät ympärillä sekä elämä kyllä kantavat. Pitää vain olla rohkea ja utelias.  

Kiitos Proakatemia <3

LÄHTEET

Hiltunen, M. 2020. Ensimmäinen oppimissopimus. Salattu. 

Hiltunen, M. 2022. Business leader oppimispäiväkirja 01-02/2022. Salattu.  

Rehn, A. 2018 Johtajuuden ristiriidat. Jyväskylä: Docendo Oy.