Miten se on välillä niin vaikeaa ymmärtää, että olemme keskeneräisiä?

Meillä on pian taas Apajassa vastassa uuden johtoryhmän valinta, ja tuntuu ettei hirveän moni halua ottaa minkäänlaista roolia itselleen. Opiskelemme tiimijohtamista ja tuntuu typerältä. Miksi johtajuus on niin vaikeaa? Miksen ota sitä ilolla vastaan?

Alf Rehn kirjoittaa teoksessaan ”Johtajuuden ristiriidat”, että johtajuus ei ole joko sitä tai tätä, vaan sekä että. Johtajuutta ei voi laittaa minkäänlaiseen tiettyyn boxiin, oikolukea taikka nopeasti oppia, koska se on aina erilaista ja niin moniulotteista ilman selkeitä vastauksia. Me toivomme tässä maailmassa, että kaikki olisi mahdollista selittää ytimekkäästi järjellä, mutta juuri esimerkiksi johtajuus on miljoonia asioita samaan eri näkökulmista.

Apajassa toivomme, että johtoryhmämme ottaisi ohjat käsiinsä, sekä tilanteita haltuun päättäväisellä ja varmalla otteella. Uskomme myös että kuka tahansa meistä olisi hyvä johtaja, onko tosiaan näin?

Ääripäästä ääripäähän

Koko kevään ajan meidän on ollut hankalaa tehdä päätöksiä, pitää niistä kiinni ja ylipäätään ilmaista omaa olemassa oloamme millään tavalla onnistuneesti, niin että jokaisella olisi hyvä olla. Joka kolo on täynnä ristiriitoja ja näemme vain ääripäitä. Konkreettisimmat esimerkit ovat päätökset, jotka on tehty nopeasti ilman pohdintaa, ilman kunnon perusteluita sekä kehnoilla ”äänestystavoilla”. Osa on halunnut jonkin ajan päästä päätöksen teon jälkeen kyseenalaistaa ja luopua päätöksestä ja osa näkee kaiken turhana ja että millään toiminnalla ei ole minkäänlaista virkaa tai auktoriteettia, kun emme tiiminä pysty arvostamaan päätöksiä ja pitämään niistä kiinni. On totta, että haluamme edetä ja tehdä päätöksiä tehokkaasti, mutta päätöstentilanteiden vaikeus saa meidät ajoittain hidastelemaan, koska emme kerta kaikkiaan tiedä miten toimia. Ja vaikka tilanne ei aina edes olisi vaikea, niin aikaa silti tarvitaan. Sitä varten meillä on myös pajat. Niissä ei kuulu tehdä päätöksiä, vaan pohtia syvän dialogin avulla mikä olisi parasta meille.

Apajan johtoryhmä on tehnyt työnsä niin hyvin kuin on osannut ja puskenut Apajaa läpi vaikeiden tilanteiden. Se ei ole ollut helppoa. Yleisesti maailmassa meille myydään kuvaa johtajuudesta, mikä näyttäytyy suurena menestyksenä, kun epäonnistumisista on selvitty. Rehn kuvailee johtajuutta itsestäänselvyytenä muttei helppona. Johtaja ei ole se, joka toteuttaa määritelmää, vaan se, joka toimii vaikkei selkeää vastausta ole. Johtajan on tultava toimeen monien epäonnistumisien kanssa ja omata kyky olla menettämättä innostustaan niistä huolimatta.

Ristiriitoja, niitä juurikin ja ahdistus iskee kurkkuun. Miksi kaikki on niin vaikeaa ja vakavaa? Rehn kirjoittaa, että on täysin luonnollista haluta johtajaksi sellainen tyyppi, joka on kykeneväinen päätöksiin ja niistä kiinni pitämiseen. Mutta on myös erittäin tärkeää kuunnella tiimiä ja ottaa eri mielipiteitä huomioon.

Tämä yhdistelmä on mahdollinen mutta nopeiden päätösten tekeminen on edelleen vaikeaa. Ja tässä kohtaa iskee armollisuus pöytään. Kiitos kevään Jory.

Uusi Jory?

Johtajuus on myös sellainen asia, mikä otetaan, sitä ei anneta. Tämä tulee esille arkisissa tilanteissa. Rehn kirjoittaa osuvasti johtajuuden rakentuvan niistä kaikista pienimmistä arjen hetkistä. Apajassa näitä hetkiä on tarjolla jokaisessa yhteisessä tapaamisessa, palaverissa sekä pajassa. Nämä ovat niitä hetkiä, kun sitä johtajuutta nimenomaan tarvittaisiin, mutta miksi harvemmin niihin hetkiin tartutaan?

Olemme luoneet apajassa tärkeämmäksi päätökset, kuin itsemme likoon laittamisen. Johtajuutta kaipaavat hetket tulevat myös nopeasti, ilman ohjekirjaa ja vastauksia. Pelko on läsnä koska meillä kaikilla on joka päivä mahdollisuus korjata epäkohtia ja avata suumme, tai valmistautua seuraavan kerran palaveriin, mutta emme aina tee sitä. On totta, että pelkäämme epäonnistumista. Se tuli ilmi eräässä kevään pajassa, kun pyysimme ulkopuolista fasilitoijaa. Nyt on PARAS aika epäonnistua.

Syy tehdä ja merkityksellisyys löytyvät yhteisistä tavoitteista. Tiimiyrityksessä tulee osata ja uskaltaa vaatia muilta. Tärkeintä on ensin vaatia myös itseltään.

Nopeaa vai hidasta?

Kaikki haluavat tehdä merkityksellistä liiketoimintaa. Jokaisella on omat tarinat ja motivaattorit niiden takana. Painotan paljon, että asioihin tulee olla selkeä syy miksi teemme mitä ikinä teemmekin. Mielikuva on paisunut ainakin omassa kuplassani ehkä hieman liikaa, vaikka olen aina käsittänyt sen, että uteliaisuus ja tekeminen avaavat vielä enemmän ovia. Mutta perimmäisen syyn löytäminen voi olla todella vaikeaa. Puhumattakaan tiimiyrityksessä. Ymmärsin vielä paremmin, että omaa miksiä ei voi kirkastaa tuosta vain. Olen aina tiennyt sen, mutta oivalsin että minun ja koko Apajan tulee antaa aivan älyttömästi tilaa sen muodostumiselle. Antaa lupa sille että olemme kaikki keskeneräisiä ja myöntää että jokaisen miksi ei ole vielä ehkä täysin valmis. Muistaen myös luvan muutokselle.

Tämän kanssa meillä on ollut haasteita. Emme täysin tiedä toistemme syitä toimia ja halua opiskella. Tiedämmekö itse omia tavoitteitamme?

Rehn puhuu, ettei johtajuus ole valmis asia, jota viedään käytäntöön, mutta se ei ole myöskään kylmiltään toimimista. Näetkö, kuinka haastavaa johtajuutta on sanoittaa?  Entä käytäntöön vieminen, jos sitä alkaa liiakseen analysoimaan.

Johtajuus on myös samaan aikaan nopeaa ja hidasta. Nopeus ei tarkoita ”nopeutta” tai että nopeampi on aina parhain, vaan nopeasti hetkiin tarttumista. Ja jos hetkiin ei tartu, niin ovatko nuo hetket silloin harkittuja vai hitaita? Hitaus puolestaan voi olla rohkeutta ja se eroaa täysin vellomisesta ja matelusta.

Kannattaako meidän valita uusi johtoryhmä jo keväällä?

Proakatemia on mielenkiintoinen paikka tutkia omaa johtajuuttaan. Ytimenä tiimiyrityksen arjessa näkyy vahvasti yksiöiden halu vaikuttaa ja toimia. Kuka tahansa apajalaisesta voisi olla hyvä henkilö johtoryhmäämme, mutta ei pestiä valita tuosta vain. Johtajuus on jotain mitä ei anneta, vaan se otetaan. Tärkein aspekti johtajuudessa kuitenkin on luottamus. Mitä me tarvitsemme Apajassa tällä hetkellä? Keneen uskomme ja luotamme? Kuka on hyvä auttamaan meitä oman miksimme ymmärryksessä ja kuka on kykenevä toimimaan jatkuvan epävarmuuden kanssa?