Tampere
27 May, Monday
14° C

Proakatemian esseepankki

Revo-Set osa 2 – Pitkät päivät vaativat vastapainoksi lepoa ja palautumista



Kirjoittanut: Jesse Salmi - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Erilaisten ihmisten johtaminen
Marjatta Jabe
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto: 

 

Aikaa on kulunut jo hetken aikaa ja olisi taas aika paneutua aurinkopaneeliprojektimme Revo-Setin pariin. Revo-Set esseen toisessa osassa tulen käsittelemään projektitiimimme dynamiikkaa, työmaita sekä ongelmia ja onnistumisia sekä mitä Revo-Set matkallamme saimme kokea. Kirjalähteenä esseessäni toimii Marjatta Jabe – Erilaisten ihmisten johtaminen (2017) ja Esa Lehtisen blogia – Johtajuus murroksessa, mitä uuden ajan johtajilta vaaditaan (2023).

 

Projektitiimin dynamiikka: 

Muistan lukioajoilta jo kuulleen mietteen siitä, että “parhaan kaverin kanssa ei kannata välttämättä lähteä liiketoimintaa perustamaan”. Olen osittain mieltä tästä lausahduksesta, mutta myös osittain eri mieltä. Jos ystävät osaavat erottaa työasiat vapaa-ajan kanssa ja viestintä on selkeää, yritystoiminta voi toimia. Jos taas työasioita ei osata erottaa vapaa-ajan kanssa voi olla, että ystävyys perustuu työasioihin ja mahdollisissa ristiriitaisuuksissa ei osata erottaa työ- ja vapaa-ajasta. Tällöin ei ymmärretä ajastusta: Asiat riitelevät, eivät ihmiset.  

Projektitiimi Revo-Set projektiin valikoitui täysin sen perusteella, kenen kanssa voisi olla mielenkiintoista tehdä projektia. Olimme Vilin kanssa suunnitelleet jo tammikuun alusta lähtevämme tekemään jotain projektia ja tässä projektissa se toteutui. Kun päädyimme ideaan lähteä asentamaan aurinkopaneeleita, Olli nousi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi rakennusalan kokemuksensa takia. Julius taas tuli projektitiimiin kovan työmoraalin ja innostuksensa johdosta. Projektitiimin dynamiikkaan ei keretty kauan aikaisin keretty panostamaan, sillä toimintamme alkoi todella nopeasti. Olimme sen suurempaa työmaa suunnittelua jo tekemässä ensimmäistä kohdetta ja siinä, kun aikataulu painaa päälle ei ryhmädynamiikan päälle paljoa kerennyt tarkoituksella panostamaan.  

Kesällä tuli opittua paljon näistä kolmesta herrasta ja heidän toimintatavoistaan. Huomasin, että Olli on todella suuri työmoraali, mutta liiallisessa työmäärässä hän vetää rajat kiinni ja mahdollinen joustamattomuus tulee esille. Vilillä taas on todella kova työmoraali ja tämä näkyy liiallisella halulla painaa hommia, vaikka olisi aika jo lopettaa. Hän toisin sanoen joustaa jopa liiallisesti. Julius ja minä taas olimme tästä välimaastosta. Kovan työmoraalin suhteen olimme todella hyvä projektitiimi, mutta isoissa urakoissa toimintatavoissamme paineen alla huomasimme eroavaisuudet, joista olisi etukäteen pitänyt työmaa suunnittelua tehdessä keskustella. Jabe (2023, 15) kertoo, kuinka jokaisella meillä on silmälasit, joiden läpi katsomme ja uskomme, että kaikki katsovat niistä samalla tavalla. Jos rehellisiä ollaan, niin aurinkopaneelien asennus alana itsessään hiersi meidän välejämme. Muutoksia muutoksen perään urakassa aiheutti päänvaivaa ja urakan venymistä. Tämä ei johtunut meistä, olimme vain asentajia, jotka joutuivat mukautumaan urakan antajan toiveisiin. Niin kuin Julius totesi kerran: “Aurinkopaneelien asennus on rakennus alan villi länsi, siellä on monta keittäjää sopassa ja kukaan ei tee asioita samalla tavalla”. Tämä olikin yksi syy sille, minkä takia emme enää paneeliasennuksia tee. 

 

Työmaamme: 

Alun alkaen tarkoituksemme oli lähteä tekemään okt eli omakotitalokohteita, jotka olisivat nopean aikataulun urakoita. Saimme yhteistyökumppaniksi Wisol Oy:n, jonka kohteet olivat pääasiassa suurempia teollisuuskohteita. Tämä muutti toimintamme alusta alkaen siihen, että jatkossa teemme hommia reissutyönä muissa kaupungeissa pidemmän aikaa.  

Ensimmäinen kohteemme sijaitsi Helsingin Lehtisaaressa, jossa asensimme kuudesta kerrostalosta koostuvan taloyhtiön katolle 250 paneelia. Koska kyseessä oli meidän ensimmäinen kohteemme, se näkyi urakan etenemisessä niin, että teimme kaiken kantapään kautta. Kohdetta tehdessä työmaa johtaminen oli olematonta, joka vaikutti siihen, että urakan valmistuminen siirtyi viikko viikolta eteenpäin. Kohteessa ei oikeastaan mennyt mikään ja toisaalta hyvä niin. Kohde antoi valtavasti oppia, kun kaikki piti opetella kantapään kautta ja kohde itsessään ei ollut mikään aloittelija ystävällinen.  

Toinen kohteemme oli Vaasassa 817 paneelin kohde, joka asennettiin paikallisen metallitehtaan katolle. Kyllähän siinä alkuunsa fiilikset olivat katossa, että päästään isoa kohdetta tekemään ja tuoreet opit päästään hyödyntämään. Toinen fakta oli se, että kohteesta tehtävä laskutus oli suuri, joka toki motivoi tekemään kohteen. Kun todellisuus kohteen koosta iski, oli itselle välillä vaikeaa työskennellä. Se johtui paljolti siitä, että en ole ikinä tykännyt samassa kohteessa olemisesta pitkää aikaa sillä pidän siitä, että maisema vaihtuu ja kohteiden kestot pysyvät lyhyinä. Kohteessa oli paljon työmaa suunnittelussa ongelmia. Meillä johtaminen parantui huomattavasti, mutta urakoitsijamme päästä työmaasuunnittelu ei ollut kauhean mairittelevaa ja suoraan sanoen aikamoista säätämistä. Lehtinen kertoo blogissaan, kuinka hyvä johtaja omaa loistavat viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Kun ajattelen urakkaamme, voisin todeta, että lähtökohtaisesti jos nämä asiat olisivat urakoitsijan puolelta kunnossa alusta asti suurimmilta ongelmilta olisi luultavasti vältytty. Kaikista ongelmista huolimatta saimme kohteen valmiiksi. Aikaa siihen meni, mutta mahdottomalta tuntuvakin projekti saatiin maaliin lopulta. Jos minulta kysyttäisiin, lähtisinkö tekemään saman kokoluokan projektia niin en.  

Kolmas kohteemme oli Turun saaristossa Korppoossa sijaitseva ulkosaariston koulu. Kohde oli paperilla ja todellisuudessa mieleinen sillä kyseiseen kohteeseen asennettiin 82 paneelia. Käytännössä tämä tarkoitti noin kolmen – neljän päivän kohdetta. Korppoo oli piristys paneelityömaille. Kohde oli mukavalla sijainnilla uudessa ympäristössä ja kohteen työmaasuunnittelu sekä ohjeistus oli tehty erittäin selkeäksi. Kohteen tekeminen oli muutenkin uudenlainen kokemus siltä kantilta, että teimme kohteen lähestulkoon Juliuksen kanssa kahdestaan. Mielestäni kohde oli erittäin sopusuhtainen tehtäväksi kahdelle ihmiselle ja oli hieno kokemus päästä tekemään töitä Juliuksen kanssa, kun emme kaksin olleet paljoa vielä työskennelleet. Kohde oli jälkeenpäin ajateltuna Revo-Set työmaista itselleni kaikista mieleisin ja kohtasi hyvin lähelle sitä, minkä tyylisiä kohteita halusin itse tehdä. Olimme reissun päällä neljän päivän ajan ja ei tarvinnut kilpailla aikaa vastaan, kun tiesi koko ajan, missä tahdissa kohde valmistuu ja mitenkä kohde tehdään. Viimeistää osaaminen, opit ja ammattitaito kohtasivat tässä kohteessa.  

Neljäs ja viimeinen Revo-Set historian kohteemme sijaitse jälleen kerran Helsingissä. Kun ajattelen kohdetta näin jälkeenpäin, näen sen tietyltä näkökantilta meidän “opinnäytetyönämme”. Tämä perustuu paljolti siihen, että lopetimme hommat juuri siinä kohtaa, kun osaaminen ja työmaajohtaminen olivat sillä tasolla, että kohteiden tekeminen olisi ollut sujuvaa. Kohteessa ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. Työvaiheet olivat selkeät. Ensin mitattiin, sitten poltettiin alusraudat kiinni, tämän jälkeen rakennettiin kiinnitysalustat ja viimeisenä asensimme paikalle paneelit. Simppeliä. Osaamisesta kertoo varmasti se, että kohteen tekemiseen oli varattu aikaa 11–14 päivää ja teimme kohteen neljässä päivässä. Kun työmaan työvaiheet ovat selkeät ja jokaisella on oma osa-alueensa tehtävä työmaiden tekeminen, muuttuu yllättävän helpoksi. Myöskin urakan antaja oli tehnyt työmme helpoksi. Tällaisia kohteita olisi koko ajan halunnut tehdä.  

 

Pohdinta: 

Kaiken kaikkiaan Revo-Set oli todella opettavainen projekti. Essessä puhuttiin paljon puutteista, mutta niitä on mielestäni tärkeää nostaa esiin, jos hommat eivät toimineet niin kuin olisivat kuuluneet toimia. Kesä oli kumminkin monella tapaa opettavainen ja opetti itselle sen, mitä haluan tehdä ja mitä en tehdä tulevaisuudessa. Olen kiitollinen siitä, että sain kokoa työmahdollisuuden ja työskennellä kyseisten herrojen kanssa projektissa. Neuvoni kaikille on se, että olkaa rohkeita ja kokeiltaa. Ilman sitä ei tiedä, mitä haluaa.  

 

Lähteet: 

Jabe, M. 2017. Erilaisten ihmisten johtaminen. Helsinki: Helsingin Kamari Oy 

 

Lehtinen, E. 2023. Johtajuus murroksessa. Mitä uuden ajan johtajilta vaaditaan. Blog. Viitattu 3.12.2023 

https://esalehtinen.blogijanne.fi/2023/01/13/johtajuus-murroksessa-mita-uuden-ajan-johtajilta-vaaditaan/ 

Kommentoi