Psykologisen pääoman ulottuvuudet – toivo, optimismi, sinnikkyys ja itseluottamus – korreloivat positiivisesti työssä pärjäämisen ja menestymisen kanssa. Nämä kaikki ovat kehityskelpoisia niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisestikin. Ihmiset, joilla on korkea psykologinen pääoma, ovat joustavampia omaksumaan uusia käytäntöjä ja sinnikkäämpiä viedessään niitä käytäntöön. Psykologinen pääoma on myös yhteydessä parempaan työmotivaatioon, sitoutumiseen, työtyytyväisyyteen ja työtehoon. Kehittämistä täytyy olla koko ajan ja niiden tulee sitoutua organisaation päivittäiseen tekemiseen (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 15-17.) Ydinajatuksena on, kuinka voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa, miten nopeasti pääsemme vaikeuksien jälkeen takaisin raiteille, ja millä tavoin saamme vietyä opit rutiineiksi (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 24.)

Psykologista pääomaa on lähdetty tutkimaan sen myötä, kun organisaatiot on kiivaasti yrittäneet miettiä, miten johdetaan ihmisten asennetta ja motivaatiota tilanteessa, jossa ihmiset joutuvat jatkuvasti omaksumaan muuttuvia toimintatapoja, oppimaan uusia järjestelmiä ja olemaan luovia (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 26.)

Psykologinen pääoma koostuu neljästä osa-alueesta, joita avaan seuraavaksi. Näistä puhutaan lyhenteenä TOSI. Hyvänä muistisääntönä voi pitää: Nämä elementit ovat TOSI hyvien tyyppien ja organisaatioiden menestystekijöitä.

Toivo

Tahdonvoima ja keinovoima. Psykologisessa pääomassa on tahtoa ja keinoja toteuttaa suunnitelmat. Toivo tarkoittaa myös kykyä muuttaa tavoitteita olosuhteiden muuttuessa. Toivolla ja epärealistisuudella ei ole mitään yhteistä. Toiveikkaat ihmiset asettavat realistisia, mutta silti haastavia tavoitteita, pyrkivät niihin määrätietoisesti ja osaavat matkalla johtaa itseään (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 36.) Toiveikas johtaja suunnittelee, organisoi ja kontrolloi sekä on kyky suunnitella tehokkaasti ja asettaa tarkkoja ja haastavia tavoitteita. Hän osaa myös kasvattaa organisaation toivoa. Toiveikas työntekijä on taas itsenäinen ajattelija. He ovat yrittäjähenkisiä, luovia, tarkkoja budjettien kanssa ja voivat muiden silmissä saada aikaan kaoottisuuden. Tällaiset henkilöt ovat tärkeä tunnistaa tiimissä, jottei ne pääse tartuttamaan epätoivoaan muihin (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 37.)

Niin kuin loppu lukuvuodesta tiimin kanssa aloimme puhumaan, että meidän pitäisi projekteissa enemmän hyödyntää tiimiläisten persoonia ja osaamista. Kuinka tärkeää meidän uskon vahvistumiselle olisikaan se, että edes kaksi tiimiläistä jaksaisi tsempata toivon kanssa. Uudessa joryssamme on valittuna hyvin erilaisia persoonia. Näen sieltä löytyvä juuri toivoa, joka sisältää organisointia ja hyvässä maussa kontrollointia.

Optimismi

Uskoa positiiviseen lopputulokseen. Totuttu sanomaan realistinen optimismi, jolla tarkoitetaan kokemuksien suotuisiin puoliin keskittymistä, positiivisten asioiden arvostamista, tulevaisuuden mahdollisuuksien näkemistä ja positiivisten kokemuksien etsimistä. Positiivisten uskomusten ja mielentilojen mahdollistaa korkeamman älyllisen toiminnan kuin negatiiviset mielentilat. Aivojen muovautuvuus on suurempaa silloin, kun ihminen on positiivisessa mielentilassa. Optimistit ovat myös kriittisiä ja yksityiskohtiin neuroottisesti suhtautuvia (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 38-39.) Optimistisesti ajattelevilla on paljon selviytymiskeinoja ja he uskaltavat mennä täysillä kohti syvää päätä eli ongelmia. He pystyvät myös hyväksymään tilanteen joustavammin sekä luottavat, että muilta saa apua. Optimismin elämänasenteena on: muuta ne asiat, jotka voit, hyväksy ne, joita et voi muuttaa, ja erota nämä kaksi asiaa toisistaan. Omaaviin piirteisiin kuuluu myös kyky osoittaa kiitollisuutta, tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja kova halu kehittää omia kykyjään (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 40.)

Edelle mainittu elämänasenne on kyllä sellainen, jonka haluaisi jokaisessa tilanteessa itse muistaa ja muistuttaa sitä tiimille. Jokaiseen tilanteeseen, kun yksinkertaisesti ei voi vaikuttaa. Itse olen kovan paikan tullen yrittänyt toistaa itselle, että asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa.

Sinnikkyys

Voima, joka vastustaa kesken jättämistä. Tällä tarkoitetaan ymmärrystä kohdata muutoksia, selvitä pääpystyssä vastoinkäymisistä ja kykyä eläytyä työelämän eri tilanteissa. Sinnikkäät ihmiset kestävät omia tunteitaan. Usein sinnikkyys mielletään vaikeiden asioiden rinnalle, mutta sitä tietenkin tarvitaan postitiivisten kokemusten läpikäynnissä. Jotta voi itsensä tuntea merkitykselliseksi, täytyy hänen tietää mitä hän tavoittelee (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 42.) Sinnikkyyttä, kuin myös muitakin pystyy kehittämään. Lisätäkseen sinnikkyyttä täytyy altistaa itsenä uudelle ja ahdistavalle mahdollisimman usein (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 43.)

Vaikka itse olen suhteellisen rauhallinen, sinnikkyyttä kyllä kaipaisin lisää. Ja ylempänä tuli todettua, että sitä kyllä pystyy harjoittelemaan. Ehkä voisin ensi kevääksi ottaa itselleni tavoitteeksi sinnikkyyden. Sinnikkyyttä kaipaisin varsinkin tilanteissa tiimin kanssa, kun on menossa hitaat keskustelut joistain asioista. Minun pitäisi pystyä tuomaan keskustelun ajan omia mietteitäni esille. Usein olen havahtunut tilanteissa, etten ole enää loppu vaiheilla nostanut päässä pyöriviä asioita esiin. Siispä tuumasta toimeen.

Itseluottamus

”Jos pitäisi valita yksi psykologinen tekijä, joka selittää tutkimusten mukaan ihmisen onnistumista ja menestymistä parhaiten, valinta olisi selvä: itseluottamus.” (Leppänen 2013, 44). Luottamus omiin kykyihin on paras yksittäinen tekijä onnistumisten selittäjänä. Itseluottamus vaikuttaa paljon siihen, millaisia tavoitteita ihminen itselleen asettaa, kuinka aktiivinen hän on kuinka panostaa työskentelyyn. Se on kaiken pohja (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 44.) Motivaation näkökulmasta tämä on kaikista keskeisin. Täytyy muistaa, ettei se myös ole piirre, joka on ja pysyy. Muuttuva ympäristö on todella altistava voima itseluottamukselle. Koska itseluottamus vaikuttaa kykyymme suoriutua, on hyvä havainnoida ja oppia johtamaan omaa itseluottamusta (Rauhala, Leppänen, Heikkilä 2013, 46.)

Itseluottamustakin on niin paljon hyvää ja huonoa. Kirjassa ei puhuttu ollenkaan siitä toisesta puolesta, mutta minun mielestä sekin on todella tärkeä havainnoida ja kehittyä siinä. Perehdyttyäni perusteellisesti TOSI menetelmään, on älyttömän hieno huomata kuinka meidän tiimissä on oikeasti suuri kirjo TOSI hyviä tyyppejä. Odotan innolla sitä hetkeä, kun saamme kokea huipputiimi kokemuksen. Onneksi olemme sinne koko ajan matkalla.

Lähteet:

Rauhala I., Leppänen M. & Heikkilä A. 2013. Pääasia: Organisaation psykologinen pääoma. Helsinki: Talentum Media Oy