Vuosi 2020 on ollut erittäin koetteleva koko maailmalle myös Suomelle. Talous ja raha voivat olla kantavina teemoina isoihin ongelmiin ja kriiseihin. Siispä tämäkin essee lähtee avautumaan talouden ja lukujen kautta.

Suomen bkt:n kasvu oli jo hälyttävän hidas vuoden 2019 viimeisellä kvartaalilla, n. 0,6%. (Lähde: Euro&Talous.fi/maaliskuun2020talouskatsaus) Koronan myötä Suomen talous ajautui taantumaan. Suomessa koronan ensimmäisestä aallosta selvittiin valtiollisesti hienosti. Kuolleisuus oli maltillista, talous ei täysin romahtanut ja valtion reagointi tautiin yleisesti oli tehokasta. Kouluja, ravintoloita ja yrityksiä avattiin ja suljettiin mielestäni oikeaa tahtia, eli ei liian aikaisin, jolloin talous kärsisi, eikä liian myöhään, jolloin tauti ehtisi levitä väärässä mittakaavassa.

Kuitenkaan, ongelmat eivät olleet ohi. Koronan toinen aalto syntyi syksyn alkaessa. Nyt joka päivä irtisanotaan työntekijöitä, teollisuuden parissa lopetetaan yksikköjä sekä velka -ja yrityssaneerauksessa on huomattavasti enemmän yrityksiä kuin edellisvuonna.

Tällainen tila pakottaa valtion tekemään ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia. Punavihreä hallitus otti ennätysmäärän valtion velkaa tänä vuonna. Velan ottaminen ei ilmiönä ole ihmeellinen tai uusi, mutta nyt sitä on ennätyspaljon. Kysymys kuuluukin kuinka valtion velkaa maksetaan takaisin ja kuinka surkeasta taloustilanteesta noustaan?

Näihin kysymyksiin oppositio ei saanut kyllin hyvää vastausta ja syksyn budjettiriihen jälkeen jättivälikysymyksen koskien hallituksen tekemää talous ja työllisyyspolitiikkaa. Hallituksen oli tarkoitus ohjata työnpariin 60 000 työtöntä vuoteen 2023 mennessä. Nyt heidän suunnitelmansa on muuttunut siihen, että reilu puolet tavoitteesta pyritään saavuttamaan nykyhallituksen hallituskauden aikana ja loput vuoteen 2030 mennessä. Tämä oli yksi syy opposition epäluottamuslauseelle.

Paljon eripuraa on myös herättänyt se mihin valtion varoja käytetään sekä se, mistä kerätään verovaroja. Tällä hetkellä hallitus pyrkii laskemaan verotuksen Eu-minimiin sähköenergian parissa. Puolestaan muita lämmityspolttoaineita, kuten turvetta, kivihiiltä, maakaasua sekä öljyä verotetaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Myös bensiinin hintaa korotetaan. Nämä seikat on linjassa hallituksen suunnitelmalle hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä. Tupakan sekä alkoholin verotusta nostetaan myös. Suomi puolestaan satsaa sähköiseen liikenteeseen ja julkiseen liikenteeseen. Suomen valtion rahaa viimeisimmän budjetin mukaan suunnataan paljon kunnille, nuorten koulutukseen, vahvojen suomalaisten yritysten elpymiseen koronasta sekä koronatestauksen tehostamiseen. Myös kehitysapuun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan käytetään Suomen valtion rahaa.

Moni yllämainitsemista hallituksen talouspolitiikan toimista on herättänyt vahvaa kritiikkiä opposition puolelta. Klassisen yksityisautoilun kovaa verotusta kritisoidaan siitä syystä, että tämä toimi osuu lähinnä vain suurien kaupunkien ulkopuolella asuville, jotka joutuvat ajamaan paljon ja pitkiä välimatkoja arjessaan. Opposition mukaan hallituksella on turhan kova ote ilmaston muutoksen torjunnassa, jolla se ajaa perinteistä suomalaista teollisuutta alas. Oppositiosta on myös ihmetelty kehitysavun antamista, sillä Suomi on huonon taloustilanteessa ja tätä rahaa tulisi käyttää muun muassa oman kansan huolehtimiseen ja kanavoida sosiaali -ja terveyspuolelle. Myös hallituksen toteuttama turvapaikkapolitiikka on ollut opposition mukaan liian epämääräistä ja avokätistä.

Tässä oli tiivistettynä muutama seikka, mistä eduskunnassa on kiistellään. Pyrin luomaan yleiskuvaa poliittisen kentän teemoista, jotka ovat olleet pinnalla ja avata karkeasti syitä, miksi niistä on kiistelty. Itse en halua tai aijo ottaa poliittisesti kantaa suntaan tai toiseen esseissäni. Seuraavaksi kerron huolestani, johon esseeni nojaa. Huoleni on impulsiivisen vastakkainasettelun ja jakautumisen ilmapiiri, joka on syntynyt tämän poliittisen kiistelyn ympärille.

Olen ollut viime aikoina huolissani siitä, että onko Suomen kansa jakautunut. Tuntuu, että vasemmalle ja oikealle kallellaan olevat ihmiset ovat kärjistäneet ajatuksiaan mustavalkoisempaan suuntaan. Tuntuu, että oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat ainoat vaihtoehdot ja ne kulkevat kokoajan kauemmaksi toisistaan. Nykypolitiikassa tehdään mielestäni hyvin kankeasti kompromissejä ja maltillinen, sovitteleva eduskuntaneuvottelu on vain utopiaa.

Elämme somesukupolvea ja näen päivittäin somen kautta ihmisten ahdingon ja siitä syntyvän syyttelyn sekä kannanotot. Nämä liitetään usein vielä päivän politiikkaan, nuorten lapsienkin säestämänä. Olen seurannut keskustelua ja sen heikkoa laatua somessa ja uutiskanavissa jo pitkään ja se tekee minut surulliseksi. Moni puhuu kovaan ääneen jonkin asian puolesta tai vastaan, mutta näen vähän tiedonhakuista rauhallista keskustelua. Mielenkiintoista oli huomata, että muun muassa Tiktok-sovelluksessa on alkanut näkyä videoita ja kanavia vain poliittisen agendan jakamiselle, joita esimerkiksi nuorisopuolueaktiivit käyttävät. Tiktok on ollut alkujaan pääasiassa humorististen tanssi -ja vitsivideoiden sovellus.

Puhuin tutulleni tästä ”jakautumisen ilmapiiristä”. Hän on sosiologian professori. Hän kertoi, ettei pidä tilannetta niin pahana, kuin minä. Olen toki itsekin samaa mieltä, ettemme ole esimerkiksi kansalaissodan partaalla, emmekä edes tilanteessa, jota Usa:ssa eletään juuri nyt. Ihmiset eivät ole lähteneet barrikadeille. Tuttuni muistutti minua siitä, että se, mitä somessa keskustellaan, on oma maailmansa. Onhan se totta, että siellä törmää melko äänekkäisiin ja turhautuneisiin ihmisiin. Somen keskustelupalstat ja iltapäivälehtien kommenttiosiot eivät ole systeemiajattelun kehtoja. Mielestäni kuitenkaan somea ei voi sivuuttaa. Koska se on niin suuresti läsnä.

Poliittisen keskustelun lähentymistä sekä oman mielen impulsiivistä ilmaisua somessa voi pitää eräänlaisena 2010-luvun ja someaikakauden trendinä. Mielenilmaisut kykenevät kansainvälisesti myös leviämään ja saamaan tukea hyvin helposti ja nopeasti somen välityksellä. Usa:sta lähtöisin oleva rasismia ja poliisiväkivaltaa vastustava ”Black Lives Matter”-liike (BLM-liike) on ollut myös esillä Suomessa monella tapaa; Sosiaalisessa mediassa ihmiset osoittivat kannattavansa tätä liikettä, mielenilmauksia pidettiin myös julkisesti kaduilla ja Suomen poliisi osoitti tukensa liikkeelle, niin kuin moni julkisuuden henkilökin.

Erilaiset liikkeet ja trendit ulottuvat bisnekseen. Ylen uutisissa helsinkiläinen tummaihoinen vohvelikahvilan pitäjä kertoi, kuinka BLM toi hänelle yllättävän paljon uusia asiakkaita ja suositteluja. Ihmiset halusivat osoittaa tukensa tummaihoiselle yrittäjälle BLM:n tiimoilta. Pointtini tässä on vain se, että ihmiset haluavat vaikuttaa. Sen voi tehdä muun muassa kuluttajakäyttäytymisellä. Se, mihin asiaan vaikutetaan, voi olla mitä vain. Somen kautta kansainväliset trendit ovat myös trendejä Suomessa. Ihmiset haluavat siis vaikuttaa kuluttajatottumuksillaan ja tuoda esille muun muassa omaa poliittista kantaansa tai arvomaailmaansa näin, ehkä profiloitua kuluttamisen kautta uuteen suuntaan. Keskeisiä teemoja kuluttamalla erottautumiseen on ekologisuus, kestävyys, avarakatseisuus ja kotimaisuus. Esimerkiksi muodin ja vintagemuodin parissa voisin pitää tarinallisuutta yhtenä omana teemanaan.

Suomessa eletään yhteiskunnallisesti sekä poliittisesti haastavaa aikaa, jonka kansa on noteerannut. Kansa on noteerannut sen olemalla keskeisistä teemoista vahvasti puolesta tai vastaan, ainakin somessa. Toki kansan puoluekannatukset ovat myös hyvin kahtiajakautuneet oikean ja vasemman puolen välille, mutta tämä ei kuitenkaan ole uusi juttu. Onko huolessani perää? Oletko itse huomannut somessa samanlaista toimintaa?

Tässä esseessä esitin huoleni kansan Suomen kansan jakautumisesta ja mielivaltaisesti loin eräänlaisen trendimäisen käyttäytymissuunnan 2010-luvun ihmisille. Tämän trendin olemassaolon kytkin oleellisesti liittymään sosiaaliseen mediaan. Esseen loppuun nostin havaintoani ajankohtaisesta kuluttajakäyttäytymisestä, joihin ajankohtaiset trendit ja ”imagoshoppailu” liittyvät. Luultavasti onnistuin olemaan tarpeeksi epäselvä.

Lähteet: HS – Uutisraportti podcastsarja, Yle Uutiset, Valtioneuvosto.fi/Budjetti 2020, EK.fi, Talouselämä.fi, Sosiologi tuttavan haastattelu.