Johdanto 

Yrityksien takana on aina persoonia, jotka vaikuttavat siihen millaiseksi yritys muovautuu. Sama pätee sekä suuryrityksissä, että henkilö brändeissä. Molemmissa yrityksen perustajien arvot, kulttuuri, elinympäristö, sekä monet muut seikat vaikuttavat siihen miltä lopullinen tuote, eli yritys näyttää. Tässä esseessä emme pureudu yritystoimintaan, vaan siihen millaiset asiat yrityksen taustalla ovat vaikuttaneet yrityksen syntyyn.  

Essee pohjautuu suurien suomalaisten elämänkertoihin. Kerromme siitä, kuinka Einarin Vidgrenin persoona näkyy Ponssessa ja kuinka Jare Henrik Tiihonen, eli Cheek on luonut itsestään ilmiön. Molemmat henkilöt ovat oman alansa suurvaikuttajia, joista jokaisella on jotain opittavaa. Pyrimme avaamaan sekä heidän vahvuuksiaan, että heikkouksiaan. Miten nämä asiat näkyvät yrityksien toiminnassa ja johtamisessa.  

Elinympäristö 

Einari Vidgren syntyi maalaiskylään Vieremälle. Hän oppi nuoresta pitäen tekemään töitä ja hän ihannoi suuresti sahamiehiä, jollainen hänen isänsäkin oli. Jo taaperosta asti Einaria kiehtoi metsätyöt ja koneet. Hänelle oli selvää, että hänestä tulee metsuri, mutta hänen ajatusmaailmansa oli edellä aikaansa. Einari oli todella kiinnostunut koneista ja hän visioi jatkuvasti sitä, kuinka hän voisi tehostaa metsurin työtä koneiden avulla. Einarin isä Jooseppi ottikin poikansa ensimmäisen kerran mukaan jo 14-vuotiaana savotalle. Pojasta kasvoi nopeasti mies, muiden könsikkäiden seurassa pitkillä savotta reissuilla. Einari pääsi oppimaan kokeneilta sahamiehiltä työntekemisestä ja kokemuksen karttuessa Einarille alkoi selkeytymään visio siitä, mikä tunnetaan tänä päivänä Ponssena.  

Einari ei koskaan ole pelännyt työntekemistä. Hän teki nuoresta pitäen valtavasti töitä. Työntekemisen tärkeyden hän oli oppinut kotoa. Einari oli myös hyvin päättäväinen, eikä hän antanut muutamien soraäänien vaikuttaa hänen tekemiseensä. Mitään hän ei myöskään saanut ilmaiseksi, eikä hän sitä koskaan odottanutkaan. Vaikka vanhempansa olivatkin Einarin kone innostusta vastaan, sitkeydellä, työntekemisellä, motivaatiolla hän sai voitettua vanhempiensa luottamuksen, jotka mahdollistivat ensimmäisen traktori hankinnan.  

Tavoitteellisuus 

Einari oli hyvin kilpailuhaluinen. Jo nuorena savotalla, hän halusi tehdä enemmän ja paremmin kuin muut. Tämä johti usein siihen, että hän saattoi rasittaa hevosia liikaa, joka sai Einarin pohtimaan entistä syvemmin, kuinka koneet voisivat tehdä raskaan työn hevosten puolesta.  

Einarin palo metsätöitä ja koneita kohtaan loi hänelle optimaalisen tilanteen luoda niiden ympärille tavoitteita. Itsestäänselvyys tämä ei ollut. Einari eli maailmassa, jossa koneet eivät vielä tehneet ihmisen tai hevosten töitä. Hän kuitenkin ymmärsi, kuinka koneet tulevat mullistamaan myös metsätyötä.  

Aluksi Einari pohti asiaa metsätöiden tehostamisen näkökulmasta. Hän pohti jatkuvasti, kuinka tehdä työnsä tehokkaammin. Tällöin hänen tavoitteensa olivat työn tehostamisessa, ei metsäkoneiden valmistamisessa muille. Tuhannet työtunnit johtivat lopulta siihen, että Einari halusi rakentaa itselleen oman metsätraktorin. Einari oli vakuuttunut siitä, että hän kykenisi yhdessä osaavien mekaanikko ystäviensä kanssa rakentaa paremman metsätraktorin.  

Persoona  

Kun Einari oli päättänyt, että hän rakentaa oman metsätraktorin, oli hänen päätään mahdoton kääntää. Einari oli todella päättäväinen ja määrätietoinen tekemisissään. Helppo tämä urakka ei ollut, mutta luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Einari ei pelännyt työtä, jonka koneen valmistaminen vaati.  

Einarin suurimpia vahvuuksia oli se, että hän ymmärsi, ettei hän osaa kaikkea, eikä voi tehdä kaikkea itse. Hän tiesi mitä hän osaa ja missä hän tarvitsee apua. Tämä auttoi Einaria haalimaan ympärilleen osaavia ihmisiä, jotka osasivat toteuttaa koneet kuten Einari omalla työkokemuksellaan metsätöistä tiesi.  

Lisäksi Einari oli todella supliikki mies. Hän oli sosiaalinen, suoraselkäinen ja pidetty kaveri. Hän osasi muovata käytöstään, joka auttoi häntä rahoituksessa ja myynnissä myöhemmin urallaan. Hän ymmärsi, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, jonka vuoksi hän tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ei Einari kaikkia halunnut miellyttää, mutta hän tiesi milloin hänen täytyy mielistellä ja kuinka se tapahtuu.  

Yrittäjä 

Einari ymmärsi selkeästi mikä on hänen intohimonsa. Hänen intohimonsa ei ollut aluksi perustaa metsäkoneita valmistavaa yritystä, mutta tämä oli hänelle silti looginen jatkumo. Hän tiedosti missä hän on hyvä ja mitkä asiat motivoivat ja kiinnostivat suuresti. Osaamisen ja intohimojen yhdistelemisestä syntyi yritysidea Ponssesta. 

Yrittäjänä Einarin persoona näkyi suuresti työyhteisössä. Einari välitti ympärillä työskentelevistä ihmisistä. Työntekijät eivät olleet vain rahaa takovia koneita, vaan Einari käsitteli heitä ihmisinä. Vaikka Einari ymmärsi työntekijöitään, eivät he saaneet käsittelyä vain silkkihansikkain. Einari oli vaativa, joka perustui kovaan työmotivaatioon ja armottomaan laatuun. Hänen vaatimustasonsa oli yksi suurimpia kriteerejä ja mahdollistajia Ponssen nousulle metsäkonealan huipulle. Kaiken tämän keskellä Einari silti ymmärsi ihmisyyden ja tekemisen eron, minkä vuoksi työntekijät arvostivat häntä suuresti.  

Hyvät sosiaaliset taidot auttoivat Einaria eteenpäin alkaneella yrittäjä taipaleella erityisesti myynnissä ja verkostojen luomisessa. Hän ei ollut ujo, mikä auttoi häntä tutustumaan ja luomaan verkostoa. Einaria pystyi kutsumaan supliikki mieheksi, joka ei turhia ujostellut, vaikka kansainvälistymisessä kielikin vaihtui englantiin.  

Johtaja 

Einari oli jämäkkä ja suoraselkäinen johtaja. Hän arvosti työntekijöitä ja työntekijät arvostivat häntä. Ennen kaikkea Einari johti esimerkillä. Hän oli aina kova tekemään töitä, jonka myötä Einari vaati myös samaa työntekijöiltään. Kun työntekijät onnistuivat, Einari osasi jakaa myös kiitosta hyvin tehdystä työstä.  

Vaikka Einari on jo edes mennyt, hänen rakentama pohja näkyy edelleen Ponssella. Vielä tänäkin päivänä Einarin syntymäpäivä on Ponssella juhlapäivä. Einarilla oli eläessään tapana tarjota työntekijöilleen kakku kahvit syntymäpäivänään. Tämä kertoo, kuinka syvät juuret Einarin persoona on luonut Ponsselle.  

Kasvuympristö 

Jare vietti osan lapsuudestaan Vantaalla, ennen perheen muuttamista Lahteen. Jaren perhe, isä Heimo ja kaksoisveli Jere ovat suuressa roolissa, millaiseen suuntaan Jaren persoona lähti kehittymään jo nuorena poikana. Poikien lapsuus oli omillaan pärjäämistä, auktoriteetin eli isän kunnioittamista ja väkivaltaa. Sääntöjä ei juurikaan ollut, paitsi tappelemiseen. “Itseä ja veljeä pitää puolustaa, mutta potkia ei saa. Lyödä saa”, oli Heimolta kuultu sääntö saunan lauteilta ja jääpallokentän reunalta.  

Aikaisia muistoja Jaren lapsuudesta hänellä on kun hän oli seitsemän ja oli ajautunut riitoihin naapuripihan Saulin kanssa. Riitapukarit olivat Tiihosten rivitalon pihalla ja Heimo oven suussa seuraamassa tapahtumia, kahvikuppi kädessään.  Sauli aloittaa potkimisen ja Jare makaa hangessa, fyysinen kipu ei ole yhtä suuri kuin häpeän tunne hävitä isän edessä. Heimon sääntöihin lukeutuu myös, että “luovuttaa ei saa”, ei urheilussa, ei tappelussa, ei missään. Jare hammasta purren saa väännettyä Saulin kumoon ja luovuttamaan. Kun Jare kääntää selkänsä lähteäkseen kotia kohti, Sauli kampittaa hänet takaapäin. “Jare! Nyt saa potkia!” kuuluu ovelta.  (JHT, 3%) 

Jaren on aina täytynyt esittää kovaa ja vahvaa kotona, jotta on voinut tuntea saavansa kunnioitusta isältään, mikä on saanut nuoren miehen toimimaan samalla tavalla muissakin elämän tilanteissa. Jaren täytyi siis olla koulussa se rääväsuinen ongelmiin joutuja, joka ei luovuta, ainakaan tappeluissa. Jare ei ollut pahanluokan kiusaaja, koska heikompien sortaminen oli kuitenkin Heimon ja siten Jaren arvoja vastaan. Jare sai kuitenkin hyviä arvosanoja koulussa, pelasi tasokasta jalkapalloa ja salibandyä, sekä fanitti Jenkeistä tulevaa “ganstaräppiä”.  

Määrätietoinen tekijä 

Ensi askeleet päättäväinen nuori mies otti 19-vuotiaana räppäämällä Lahden taiteiden yön open mic – tapahtumassa 2000 vuonna. Vaikka oma kirjoittama “Where I’m from” ja räppäämisen teknisyys olivat kohtuullisen surkeaa, niin tekemisen asenne ja raivokkuus teki jonkunlaisen vaikutuksen Fifth element – räpkollektiivin perustajaan Tommi Rautaseen. Häneltä Jare sai samana iltana tekstiviestin, jossa Tommi tiedusteli, että mikäli Jare tahtoo eteenpäin räpin parissa, niin olisi häneen yhteydessä. (JHT, 17 %) 

Jarella on aina ollut järjetön tekemisen vimma. Hän itse jopa äänitti ja miksasi kaksi ensimmäistä omakustanne albumiaan, vaikkei todellakaan ollut mikään studiovelho, sekä tuohon aikaan, 2000-luvun alussa, ei kukaan ymmärtänyt musiikin tuottamisesta mitään. Jarehan oppi ja teki kaiken kantapään kautta, eikä antanut minkään rajoittaa itseään. Laatu ei ollut huippua, mutta se tosi asia, että hän teki kaiken itse silloin, teki vaikutuksen tuottaja legenda Henri “MGI” Lanziin ja siitä alkoi heidän tuottoisa yhteistyö. (JHT, 18 %)  

Pian Fifth elementiin liittymisen jälkeen Jare halusi alkaa järjestään keikkoja itselleen, Cheekille, eikä pelkästään osana “fiftin” keikkoja ja bileitä, vaikka niissä tupa oli aina täynnä. Jare järjesti Cheekille Lahden silloisessa parhaimmassa menomestassa “Cumuluksessa” keikkansa, jonne oli kutsuttu Sony levy-yhtiön edustaja. Ja niin Cheek sai levytyssopimuksen Cheekille. Kun Cheek alkoi saamaan radiosoittoja, ensimmäisestä Sony-julkaisusta lähtien, alkoi mielessä vahvistua räppiammattilaisuus. Se ajatus Jarella oli ollut jo vuosia, mutta onnistumiset ruokkivat aina ajatusta ammattilaisuudesta, pelkän räppäri-statuksen päälle. 

2005 Raumanmeren juhannusfestareilla meno oli hurjaa, mutta Jare teki havainnon, että räp on silti suuressa altavastaajan roolissa Suomessa vallitsevaan rock musiikkiin nähden. Siitä keskikesästä lähtien Jaren missio on ollut nostaa Suomiräp pieniltä lavoilta isoimmille estraadeille. (JHT, 32 %) 

Mielialojen vaihtelu on huolettanut Jarea itseään ja hän on puhunut siitä usein terapeuttinsa kanssa. Hänelle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö 2016. Kaksisuuntainen mielialahäriö on siivittänyt Jaren uran etenkin alkutaipaletta, jolloin hänen työmäärä oli valtaisa. Kun mieliala sitten mateli alhaalla, Jaren onneksi hänellä oli paljon läheisiä ja lojaaleja ihmisiä ympärillä, jotka parhaansa mukaan tsemppasi Jarea ja estivät häntä vajoamasta liikaa omiin ongelmiinsa. 

2007 vuonna Cheek oli uransa kääntöpisteessä. Sonylta potkut saaneena, itse tekemä albumi julkaisematta, Isän sydänkohtaus ja diagnoosi syövästä olivat pysäyttäneet. Jare harkitsi tarkkaan jatkaako uraansa. Hänelle tarjottiin kuitenkin Elastisen ja Iso-H:n toimesta sopimusta Rähinä Recordsilta. Silloin Jare päätti, että jos hänen levyä ei julkaista tai se floppaa julkaistuttua, hän lopettaa. (JHT, 40 %) 

Yrittäjänä 

2007 Goom risteilyllä esiintymisen jälkeen Janne Anders, joka toimi kyseisen tapahtuman artistibuukkarina ja järjestäjänä, kutsuu Cheekin takahuoneeseen. Janne kehuu Cheekin tuomaa juhlafiilistä yleisölle. Tähän Cheekki vastaa, että “tälläisiä keikkoja me vedetään”, joten ensi keväänä Cheek voisi esiintyä Apulannan ja PMMP:n välissä ja jos ei saa yhtä suurta reaktioita kuin ne, niin seuraavan esiintymisen Jare vetää ilmaiseksi. (JHT, 43 %) Tälläisillä itseluottamusta uhkuvilla suorilla neuvotteluilla Cheek jatkoi suosion kasvatustaan.  

Rohkeita valintoja uran buustaamiseen Jare on tehnyt myös yhteistyökumppanien suhteen. 2007 vuonna Jare vaihtoi keikkamyyntiin keskittyvän yrityksen Semy-soundin, johon oli ollut tyytyväinen, niin suuria lupailevaan keikkamyyjään Jake Hannulaan. (JHT, 44 %) Hannula nosti keikka palkkiot 2500 € per veto. Äänentoisto maksoi 500 €, Hannulan komissio 15 % eli 375 € ja bändille 1625 € eli Cheek, tuplaaja ja DJ, useasti vain kolmisin. Ja 2008 Vuonna Cheekillä oli 100 keikkaa.  

Jare ryhtyi toiminimiyrittäjäksi managerinsa Carla Ahoniuksen kehoituksesta. Jare itsekin mielissään, kun voi nyt kaiken oheistoimintansa, eli uusien vaatteiden hankkimisen, autolla ajamiset ja ravintoloinnit hyödyntää verotukseen. Ja mentaalisesti sekin oli askel ammattimaisuuteen, että toimii yrittäjänä, artistina. 2011 Jare perusti oman levy-yhtiönsä Liiga Music, jonka kautta hänen toimintansa on siitä lähtien ollut. Artisti uransa lopetettua 2018 Jare on toiminut musiikkialalla levy-yhtiössään, sekä sijoittajana muilla aloilla, kuten kiinteistö ja ravintola. (JHT, 30 %, 80-90 %) 

Loppu pohdintaa 

Keinoja menestyä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiä. Mutta mitä yhtäläisyyksiä on havaittavissa Ponssen perustajalla Einarilla ja räptähdellä Jare Tiihosella? Yhteiseksi tekijäksi voimme lukea molempien nuoruuden ja sen kasvuympäristön, josta on voinut lähteä toteuttamaan oman näköistä elämää. Einari sai nuorena seurata esimerkkiä kokeneilta sahamiehiltä ja Jare ottanut oppia isältään myyntitaidoista ja karisman merkityksestä.  

Molemmat ovat omaksuneet kovan työmoraalin. Vaikka Jare suoritti korkeakoulunsa sieltä missä aita on matalin, mutta kun kyse oli omasta urastaan, niin mikään työmäärä ei ollut liian suuri. Sekä päättäväisyys yhdisti Jarea ja Einaria, kumpikaan ei horjahtanut epäilijöiden tai vihaihmisten johdosta, vaan luottivat itseensä vaikkei kukaan muu sitä tehnyt. Molemmat aloittivat rakentamalla oman metsäkoneen tai tuottamalla omakustanne albumin. Nykyään kummankaan heistä ei tarvitse itse tehdä mitään, jolleivat halua.