Tampere
26 May, Sunday
24° C

Proakatemian esseepankki

Part 2 – Entinen elämä, kun taakse jäi



Kirjoittanut: Eveliina Hakanen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kun mietin menneisyyttäni, jaan sen kahteen osaan. On elämäni ennen omaa kosketusta yrittäjyydestä. Tämä on ”entinen elämäni”. Se on aikaa, jolloin tein töitä tiukkojen raamien sisällä. Noudatin sitä, miten sai tehdä ja välttelin sitä, miten ei saa toimia. Tein niin kuin joku muu käski. Määrätyt työajat, määrätyt tauot, määrätyt loma-ajat. Määrätyt vastaukset asiakkaille, omien aivojen käytölle ei tarvetta. Kysyttiin, miten voidaan kehittyä mutta ei ollut mahdollisuutta kehittää. Kehitysehdotukset menivät johtoportaan pöydälle pinon alimmaiseksi. Tämän ajanjakson lopussa olin useampaan otteeseen käyttänyt sanoja: ”kuolen sisältä”. Ensimmäinen askel entisen elämäni päättymiseen tapahtui, kun perustin toiminimen kesäkuussa 2020. Tämän merkittävän tapahtuman jälkeen jatkoin hetken töitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sieluni HUUSI jo yrittäjyyttä.

Entinen elämäni päättyi 22.9.2020, kun irtisanouduin vakituisesta kokopäivätyöstäni. Tuo päätös menee heittämällä kärkeen tähän astisen elämäni parhaista päätöksistä. Silloin alkoi itseni löytämisen aika, syttymiseni aika. Elämäni Part 2. Elämääni värittivät vapaus, luovuus ja intohimo. Tunsin ahdistuksen piston aina kun ajattelin, että pitäisi töitä hakea. Miten voisin ikinä enää mennä toiselle töihin, kun olen saanut maistaa tätä kamalan ihanaa yrittäjyyttä? Jossain vaiheessa sanoin kuitenkin itselleni ”en aio mennä enää muille töihin”.

Ensimmäistä kertaa elämässä koin myös vahvasti keskeneräisyyttä. Olin löytänyt intohimoni, mutta tunsinkin pelkoa epäonnistumisesta. Mietin kuumeisesti seuraavia askeleitani. Mihin nyt, eteenpäin on päästävä. Voitteko arvata, että sitten löysin Proakatemian. Ähhää. Ensimmäisen kerran Proakatemiaan törmätessäni (juuri ennen kevään yhteishakua 2021), en uskonut, että voisin olla enää kokopäiväinen opiskelija. Ajattelin kuitenkin, että kyllä asioilla on tapana järjestyä. En voinut olla kokeilematta pääsisinkö sisään. Jos totta puhutaan en uskonut pääseväni, koska minulla oli jo yksi amk-tutkinto alla. Aloituspaikoista 80% on varattu ensikertalaisille. Siitä voi sitten laskea, montako paikkaa neljästäkymmenestä on varattu muille kuin ensikertalaisille. Noh, minähän olen tämän laskenut ja se on kahdeksan. Minun silmissäni olikin neljänkymmenen sijaan kahdeksan aloituspaikkaa ja satoja hakijoita. Mutta. Täällä ollaan! *LISÄÄ TÄHÄN VOIMASANA*

Nyt elämme maaliskuuta 2022. Tiimimme Roima on ollut parisen kuukautta olemassa. Luulin tuntevani itseni kohtuullisen hyvin ennen akatemiaa. Mutta ehkäpä en kuitenkaan. Akatemia on paljastanut minusta sellaisia luonteenpiirteitä ja tapoja, joita en tiennyt joko A, että ne hallitsee minua niin vahvasti tai B, että minussa on ollenkaan. Akatemialla ja Roimassa oleminen onkin aiheuttanut jo sellaisia kärrynpyöriä ja takaperin voltteja, että olen ihan justiinsa heittämässä kaikki uskomukset itsestäni roskalavalle. Etenkin kaikki ne uskomukseni, jotka alkavat sanoilla ”en ole se tyyppi, joka..” saavat kyllä huutia. Nämä uskomukset perustuvat aiempiin kokemuksiini tai ovat asioita, jotka minulle on sanottu tai muutoin näytetty esimerkiksi käyttäytymällä minua kohtaan tietyllä tavalla. Meidän Roima-tiimistä Anni sanoi yhdessä pajassa hyvin; ”Proakatemia on paikka, josta voimme saada korjaavia kokemuksia”. Tästä otan kopin ja annan mahdollisuuden itselleni katsoa kuka ja mikä olen oikeasti.

Tuo yllä mainittu paja oli itselleni merkityksellinen ja siinä tuli muitakin heräämisen ajatuksia. Pajassa kysyttiin, mitä haluaisit täällä akatemialla tehdä, millaista liiketoimintaa? Ensimmäisenä mietin, mitä halun taustalla on ylipäätään. Itse haluan useinkin tehdä niitä asioita, joissa ajattelisin että olen hyvä ja jotka minua jollain tavalla vetävät puoleensa ja siksi ne ovat usein ainakin suurimmaksi osaksi mukavuusalueellani. Olen kuitenkin koko elämäni mennyt poispäin niistä asioista, jotka tuntuvat pelottavilta ja ahdistavilta. Tästä syystä ensimmäistä kertaa vastaukseni kysymykseen ”Mitä haluat tehdä” olikin ”Sitä, mitä en halua tehdä”. Tavoitteenani on olla parempi versio itsestäni kun valmistun eli Eveliina 2.0. Jotta pääsisin tähän, on tehtävä normaalista tekemisestäni poikkeavia asioita. On sukellettava pää edellä syvään päähän.

Kysymys kuuluukin: Kuka sukeltaa mun kanssa?!

Kommentoi