Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olenko paras?

Saamattomuus on asia, jonka parissa varmasti moni meistä aina silloin tällöin kamppailee. Myös allekirjoittanut. Kuinka saisin puristettua itsestäni parhaan mahdollisen potentiaalin ulos, jotta asioita saisi tehokkaasti aikaiseksi ja täten välttäisi tehottomuuden? Näitä kysymyksiä olen pohtinut useaan otteeseen.

Päädyin lukemaan Erik Bertrand Larssenin kirjoittaman helppolukuisen ja voimaannuttavan teoksen ”Paras” kuultuani siitä pelkkää hyvää monien suosittelemana. Kirja antaa paljon keinoja, joita hyödyntämällä keskinkertaisesta tulee paras. Teos on jaettu kahteen osaan: Arkipäivään ja suoritustilanteeseen. Eräs asia, jonka huomasin, oli se, että Larssenin kertomat asiat eivät juurikaan olleet mitään maata mullistavaa rakettitiedettä. Ne olivat yksinkertaisia ja järkeenkäyviä asioita, joita ei vain tule aina miettineeksi ja täten yksi kirjan päätavoite olikin herättää ajattelua asian tiimoilta.

Jokaisen meistä tulisi tiedostaa se, että asioiden saavuttamiseen ei tarvita yleensä ihmeitä. Kuka tahansa voi suorittaa arjessa tehokkaammin ja tavoitella unelmiaan, mutta se ei ole helppoa, jos asian eteen ei tee mitään. Yksi tehokas keino, jota myös myöhemmin esseessäni käsittelen, on tavoitteiden asettaminen. Siten oman pään sisällä tapahtuva työnteko johtaa parempiin tuloksiin!

 

Uusi näkökulma elämään

“Oman ajatusmaailman muuttamisella on suuret vaikutukset”

Pelkästään omaa ajatusmaailmaa muuttamalla voidaan saavuttaa melkein mitä tahansa. Jokainen tekee itse arkipäivän valintansa aina aamusta iltaan. Tämä oli ensimmäinen asia, joka sai minut ajattelemaan, että asiahan on todellakin näin. Tähän voisi nostaa hyväksi esimerkiksi kuntosalilla käynnin:
”Passivoidunko muutamaksi tunniksi sohvalle jumittaen kaikki lihakseni, vai käytänkö sen ajan kuntosalilla, jolloin kahden tunnin jälkeen olen jo suihkussa hyvällä fiiliksellä”? Otin oheisen esimerkin siksi, koska usein huomaan, että kun olen tehnyt pitkän työpäivän ja pitäisi käydä salilla, niin kamppailen edellä mainitun kysymyksen parissa. Vaikka tiedän, että saan salilta mahtavan fiiliksen, niin silti mietin päässäni, että jaksanko lähteä rehkimään. Ihminen on vain yksinkertaisesti niin laiska ja mukavuudenhaluinen.

Larssen korostaa, että elämään tulisi ottaa uusi näkökulma, jolloin elät elämääsi entistä tehokkaammin. Hän käytti vahvasti kuolemaa esimerkkinä: elä ajatuksella, että kuolet vaikkapa huomenna. Ajatus kuolemasta muistuttaa, että emme ole täällä ikuisesti ja se antaa näin ollen uutta perspektiiviä jokapäiväiseen arkeemme. Turhasta murehtimisesta tulisi päästä eroon ja elämästä pitää osata nauttia.

Toinen asia, josta Larssen puhui ja jonka haluan nostaa esille, on omien henkilökohtaisten arvojen miettiminen. Tämä loksahti minuun aika hyvin, sillä en tosiaankaan usein ajattele jokapäiväisessä tekemisessäni, että toiminko nyt arvojeni mukaisesti. En tiedä mistä se johtuu. En varmaankaan ole yksinkertaisesti tajunnut ajatella asiaa niin usein tai ylipäätänsä mieltänyt sitä niin tärkeäksi. Jälleen oppi, jonka tärkeys muistui mieleen ja josta aion ottaa jatkossa paremmin koppia.

Larssenin asettamia hyviä kysymyksiä pohdittavaksi ovat muun muassa:

• Elänkö niin kuin haluaisin elää?
• Olenko oikealla tiellä, oikealla paikalla elämässä?
• Miten elämäni voisi olla tasapainoisempaa?
• Teenkö tosiaan parhaani töissä?
• Teenkö tosiaan kaikkeni, jotta urheilu-urastani tulisi ihanteellinen?
• Teenkö tosiaan kaiken voitavani, jotta pääsisin lähemmäksi tavoitteitani ja haaveeni toteutumista?

Kun mietin näitä Larssenin asettamia kysymyksiä, niin toden teolla huomaan melko monesta omasta vastauksesta niiden olevan kielteisiä. Haluan ja pyrin jatkossa ajattelemaan enemmän arvojeni kautta ja tulen kysymään tekemisessäni itseltäni muun muassa joitakin yllämainittuja kysymyksiä. Aion kehittää siitä tavan, jota noudatan. Muutos voi tapahtua jo pienistä asioista. Esimerkiksi pieniä yksityiskohtia noudattamalla ja omaa tekemistä kehittämällä saa jo parempia valintoja arkipäivässä aikaiseksi ja muuttumaan keskinkertaisesta parhaaksi.

 

Tavoitteiden asettaminen

Puhun paljon tavoitteiden asettamisesta, mutta olen myös huomannut huijaavani itseäni välillä. Joskus tavoitteiden asettaminen jää vain ajatuksen tasolle. Tavoitteet tulisi aina merkitä paperille, jolloin asetettu tavoite muistuttaisi itsestään päivittäin. Myös itse olen alkanut käyttää tätä menetelmää useammin ja olenkin huomannut, että näin ne eivät jää enää pelkästään puheen tai ajatuksen tasolle. Tavoitteet tulee vietyä myös käytäntöön. Toinen merkittävä asia on se, että omaa päätavoitetta ei saa asettaa liian helpoksi, jolloin sen saavuttaa jo sieltä mistä aita on matalin. Päätavoitteen lisäksi tulisi asettaa välitavoitteita, jotka mittaavat matkaa kohti päätavoitteen täyttymistä. Kaiken lisäksi välitavoitteiden täyttyessä saa ”onnistumisen tunteita” aikaiseksi, jotka ovat aina hyväksi esimerkiksi oman motivaation kannalta.

Yksi merkittävimmistä tavoitteista, joita olen itselleni asettanut projektien tiimoilta, liittyy yhteen unelmaprojekteistani, kadella.fi verkkokauppaan, johon Timo pyysi minua viime vuonna mukaan. Kadella.fi ydinajatus perustuu uudenlaiseen verkkokauppa liiketoimintakonseptiin, josta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemmissä esseissäni lisää. Tosiaankin olen päättänyt ja luvannut itselleni, että teen kaikkeni, jotta liiketoiminta verkkokaupassa lähtisi vuoden 2018 aikana hurjaan nousuun ja alkaisi tuottamaan meille hyvissä määrin tuohta. Konseptimme on toimiva ja minulla on usko siihen, mitä teemme, joten en pidä tavoitetta suinkaan mahdottomana.

Toinen asettamistani tavoitteistani on hieman henkilökohtaisempi lupaus. Jatkossa aion olla paras mahdollinen itselleni. Pyrin siihen, että vähennän tekemisissäni aikaansaamattomuuden niin pieneksi kuin mahdollista. Otan itsestäni parhaan mahdollisen tehon irti sekä organisoin ja aikataulutan asioitani entistä paremmin.

Uutta näkökulmaa tavoitteiden lähestymiseen?

80-20 % ajattelu on yksi oiva työkalu, joka antaa uutta näkökulmaa onnistumisen ja epäonnistumisen saralla. Menetelmä oli minulle ennestään tuntematon, mutta aion ehdottomasti viedä sen käytäntöön.

Asian voisi kiteyttää kutakuinkin näin, että: ”80 prosenttia tekemisestä tulisi ajatella onnistumisen kautta ja loput 20 prosenttia mahdollisen epäonnistumisen kautta.” Kun myös epäonnistumista tulee ajatelleeksi, niin jollain tasolla olet valmistunut siihen. Jos suomalaisittain sanottuna ”Kaikki menee päin v***ua”, niin olet ainakin ajatellut asiaa jo aiemmin, eikä tapahtuneesta koituva tunne lyö niin voimakkaasti vasten kasvoja. Myös motivaatio ja innostuminen uudelleenyrittämiseen säilyy.

 

—

Teos herätti sivu sivulta useita ajatuksia. Erityisesti ajatus oman itsensä kehittämisestä sai monenlaisia tunteita aikaiseksi. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on kirja, jonka jokaisen tulisi lukea, jos haluat haastaa ja kehittää itseäsi entistä paremmaksi. Kukapa ei haluaisi?

Älä jää paikoillesi. Tee asioita ja kehitä itseäsi.

 

”Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kadut enemmän sitä mitä et tehnyt kuin sitä mitä teit.”’

 

Lisää essee omaan suosikkilistaan