Arvopohjainen onnellisuus vaatii omien motivaatiotekijöiden tunnistamista. Tämän opin tänään 9.10.2019 Prosemmassamme, jossa Minna Lahnaoja kävi kertomassa sisäisen motivaation löytämisestä. Seminaari perustui Steven Reissin motivaatioteoriaan ja elämän 16 perustarpeeseen. Teoria kuulostaa niin hienolta, että ihmettelen, miksi en ole kuullut siitä aikaisemmin.

Mielestäni yllättävää ja varhaiskasvatuksen opettajan näkökulmasta myös erittäin kiinnostavaa, että motivaatiot muotoutuvat jo varhaisvuosina. Näin jälkeenpäin pystyn osasta lapsia sanomaan, millaisia perustarpeita heillä on. Myös opiskelukavereistani ja lähipiiristä tunnistan erilaisia perustarpeita. Ne eivät välttämättä näy päällepäin, mutta jos joku on minun juttujani joskus kuunnellut niin muutamia perustarpeita olen kyllä tuonut keskusteluissa itsestäni esiin. Loogista on myös se, että mitä vahvempi tarve on niin sitä useammin sitä pitää tyydyttää.

Perustarpeet jaotellaan kolmeen eri kategoriaan, joita ovat matalan, tasapuolisen ja korkean motiivin tarpeet. Mikäli tarve on todella vahva niin se jopa määrittää käyttäytymisen, hieman lievempi tarve vaikuttaa käyttäytymiseen ja tasapuoliset tarpeet vaihtelevat tilanteen mukaan. Haluankin kertoa teille esimerkein hieman itsestäni noiden 16 perustarpeen kautta, sillä se saattaa tehdä kanssani toimimisesta helpompaa.

Pienenä, mennessämme mummolaan, olen aina ensimmäisenä mennyt jääkaapille tarkistamaan sen, mitä sieltä löytyy ja julistanut kaikille, että haluan pöydän täyteen ruokaa. Samaisen jääkapin tarkistuksen teen aina nykyisinkin mennessäni mökille. Olen myös reissannut siskoni kanssa paljon ja hän sanoi miehelleni kun lähdimme hänen kanssaan ensimmäistä kertaa reissuun, että Outin kanssa kyllä pärjää reissussa, kunhan se vaan tietää koska saa seuraavan kerran ruokaa. Arvaatte varmasti mikä perustarve on kyseessä, syöminen. Ja siihen minulla on korkea motivaatio. Tästä myös oma tiimini on tietoinen, sillä olen tainnut tuoda sen aika monta kertaa esiin.

Toinen esimerkkini menee vain muutaman vuoden taakse, kun kävin vielä kaksi kertaa viikossa thainyrkkeilemässä, kävin töissä, enkä seurustellut. Aina välillä oli sellaisia viikkoja, että kävin urheilemassa ja näin kavereitani siten, että olin jokainen arki-ilta menossa jossakin. Muistan noilla viikoilla miettineeni, että olisipa minulla välillä omaa aikaa. Todellisuudessa kaikki aika töiden ulkopuolella oli omaa aikaani, mutta se ei vain tuntunut siltä. Tästä esimerkistä nousee esiin muutama perustarpeeni, joihin minulla on matala motivaatio. Nämä ovat sosiaaliset kontaktit ja fyysinen aktiivisuus. Tarvitsen lepoa rentoutumiseen ja hengähdystaukoja sosiaalisten tilanteiden jälkeen.

Olen elämässä mielestäni enemmän päätynyt kuin hakeutunut erilaisiin tilanteisiin ja tehtäviin. Yliopistoaikoinani ajauduin järjestötehtäviin aloittaen ne puheenjohtajan roolista, sen lisäksi olen ollut perustamassa erästä yhdistystä ja ollut yhtä aikaa molempien toiminnassa mukana. Työyhteisössäni olen päätynyt erilaisiin kehittämistehtäviin ja työryhmiin mukaan ja Proakatemialla olen johtoryhmässä mukana. Mielestäni tämä esimerkki kertoo vallan, kunnian ja statuksen korkeasta motivaatioista.

Yllä mainitut ovat niitä asioita, jotka ehkäpä eniten näkyvät arjessani. Muita vahvoja perustarpeitani ovat riippumattomuus, järjestys sekä voittaminen ja kosto. Riippumattomuus näkyy mielestäni siten, että pystyn tekemään omaan elämääni liittyviä isojakin päätöksiä ilman, että varmistelen muilta miten asioiden suhteen pitäisi toimia. Järjestys on mielestäni syömisen ohella yksi vahvimmista, sillä turhaudun todella helposti, mikäli näen, että jokin asian on sähläystä. En tiedä miten järjestelmällisesti itse toimin, mutta muiden järjestelmättömyydestä häiriinnyn pahasti.

Tasapuolista motivaatiota itseltäni löytyy uteliaisuuteen, keräämiseen, perheeseen ja mielenrauhaan liittyen. Ne ovat melko neutraalilla alueella, joten toimintani riippuu erilaisista tilanteista. Hyväksyntä ja esteettisyys ovat matalan motivaation tarpeita ja tunnistan kyllä itsestäni sen, että en jaksa tuhlata niihin juurikaan aikaani ja energiaani.

Minna Lahnaojan seminaari oli nopea, tunnin pläjäys aiheeseen liittyen. Olen kuitenkin varma, että matkani Reissin motivaatioteorian parissa tulee vielä jatkumaan. Se antaa paljon eväitä muiden ymmärtämiseen ja Minna Lahnaoja varoittelikin omien arvojen yliarvostamisesta. Täytyy huolehtia siitä, että hyväksyy muiden motivaatiot sellaisina kuin ne ovat, erityisesti siksi, että yksikään perustarpeista ei ole toista parempi tai huonompi. Motivaatiotekijöiden muuttaminen on myös melkein mahdoton tehtävä, niiden muuttamisyrityksiin ei kannata käyttää aikaa. Nyt on kuitenkin tärkeää lähteä bongailemaan muiden motivaatiotekijöitä, että erilaisuus tai samankaltaisuus saadaan valjastettua voimavaraksi. Mitä perustarpeita sinä näet minussa? Mille perustarpeilleni voit huutaa BINGO?