Onko yrittäjä rationaalinen?

Yksilöessee – 2 ep.

Johdanto

Luen tällä hetkellä Daniel Kahnemanin kirjoittamaa kirjaa: ”Ajattelu nopeasti ja hitaasti”. Kahnemanin kirjoittamassa kirjassa pääteemana on intuition, erilaisten heuristiikkojen ja ajatteluharhojen/-vinoutumien vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. En ole ikinä oppinut mistään kirjasta tai teoksesta yhtä paljon kuin tästä kirjasta. Kirjasta voisi kirjoittaa helposti kymmeniä esseitä koskien eri aiheita. Suosittelen kirjaa jokaiselle. Varsinkin jokaiselle psykologiasta ja liiketaloudesta kiinnostuneelle henkilölle.

Tässä esseessä esitän Kahnemanin havaitsemia ajatteluvinoutumia koskien yrittäjyyttä, ja pohdin miten nämä vinoutumat vaikuttavat yhteiskuntaan sekä sitä, olenko itse näiden ajatteluvinoutumien uhri.

Onnistumisen mahdollisuudet

Yhdysvalloissa todennäköisyys pienyrityksen toiminnan jatkumiselle viisi vuotta on vain 35 %. Sadasta perustetusta pienyrityksestä 65 yritystä ei ole enää viisi vuotta perustamisen jälkeen pystyssä. Yrityksiä perustavat henkilöt eivät kuitenkaan usko, että tilastot pätevät heihin. Yhdysvalloissa tehdyssä selvityksessä todettiin, että yhdysvaltalaisilla yrittäjillä on taipumus uskoa olevansa lupaavalla alalla, ja että heidän keskimääräinen arvionsa oman alan yrityksen onnistumisen mahdollisuuksista on 60 %. Tämä luku on lähes kaksinkertainen todelliseen arvoon verrattuna. Tämä ajatteluvinoutuma on räikeimmillään, kun ihmiset arvioivat oman yrityksensä menestymistä. Yrittäjistä 80 % piti oman yrityksensä menestymisen mahdollisuutta 70 % varmuutena tai suurempana. 33% yrittäjistä sanoi epäonnistumisen mahdollisuuden olevan 0 %. (Kahneman 2011,  295-296.)

Vinoutuman suunta tuskin yllättää ketään. Jos puhut tuoreen yrittäjän kanssa, hän tuskin sanoo lähteneensä yrittäjäksi 35 % tilastollisen onnistumisen valossa. Yrittäjä todennäköisesti ajattelee, että hänen ideansa on ainutlaatuinen tai vähintäänkin erilainen kuin muut ideat. Todellisuudessa suurin yrittäjänä menestymisen fundamentti on tuuri. Tuuri ei tietenkään ole ainoa tarvittava ainesosa menestyvään yritykseen. Mutta se on ratkaiseva tekijä. Substanssiosaamisen ja yritysidean on oltava hyvät, jotta tuurin mahdollistamalle menestymiselle on mahdollisuus.

Liiallinen itsevarmuus ja optimismi voivat olla sekä hyvä, että huono asia. Optimistiset henkilöt eivät välttämättä piittaa tilastoista vaan uskovat kognitiivisen vinoutuman johdosta muita parempaan menestymisen mahdollisuuteen. Optimistiset henkilöt uskovat omaan asiaansa, vaikka näkymät olisivat heikot. Tämä saattaa auttaa yrityksen kannattavuuden suunnan kääntämisessä, mutta toisaalta se voi viedä turhaa aikaa ja työtä aiheuttaen yrittäjälle ja yritykselle entistä heikomman tilanteen. Optimistiset yrittäjät eivät siis päästä helposti yrityksestään irti, vaikka se olisi järkevää. Optimistiset henkilöt ottavat myös helpommin riskejä. (Kahneman 2011, 294-295)

Havainto, että 90 % autoilijoista pitää itseään keskiarvoa parempana autoilijana on hauska esimerkki ihmisten liiallisen itsevarmuuden vinoutuneesta ajattelusta. (Kahenman 2011, 299)

Onko optimismi kapitalismin moottori?

Kapitalismi eli markkinatalous perustuu siihen, että yksityiset henkilöt ovat valmiita ottamaan riskejä perustamalla omia yrityksiä. Jos jokainen ihminen olisi täysin rationaalinen toimija, maailmassa ei syntyisi yhtäkään uutta yritystä tilastollisesti todennäköisen epäonnistumisen takia. Optimismi ja liiallinen itsevarmuus ajavat ihmiset ottamaan riskejä, joka saa kapitalismin toimimaan.

Riskien ottamista tarvitaan, jos haluaa menestyä. On oltava tietoinen riskeistä ja otettava oppia muista menestyjistä ja epäonnistujista. Yksilön on vaikea huomata ja kesyttää omaa optimismiaan, mutta organisaatiolle optimismin kesyttäminen on helpompaa. Parhaan ajatuksen optimismin kesyttämiseen on esittänyt Gary Klein. Kleinin esittämä tapa kesyttää optimismi on ”premortem”, eli etukäteen tehty tutkimus. Premortem -kokous pidetään aina kun ollaan tekemässä uutta tärkeää päätöstä. Premortem -kokouksessa kuvitellaan, että ollaan vuosi tulevaisuudessa ja suunnitelma, joka aiotaan toteuttaa, on toteutettu. Tämän jälkeen kuvitellaan, että tulos on täysi katastrofi. Sitten jokainen kokoukseen osallistuva saa kirjoittaa 10 minuutin ajan mikä aiheutti tämän katastrofin synnyn. Tästä näkökulmasta ajattelu pakottaa suunnitelmien suurimmat tukijatkin miettimään mikä voisi mennä vikaan. Premortem -kokous antaa myös hyvän paikan olla kriittinen suunnitelmia kohtaan miettimättä muiden reaktiota omaan kantaan. (Kahneman 2011, 304-305)

Pohdinta

Yritystä perustaessa on hyvä ymmärtää realiteetit ja onnistumisen mahdollisuus. On kuitenkin selvää, että riskiä pelkäävä ihminen ei perusta yritystä tai ainakaan hänen yrityksensä ei tule menestymään. Optimismi on siis välttämättömyys yrittäessä. Liiallinen optimismi voi kuitenkin sokaista realiteeteilta ja rakentaa omasta tekemisestä liian itsevarman kuvan. Paras keino hillitä ylioptimismia on organisaatio ja tulevaisuuteen ajatteleva suunnittelumalli. Riskien kunnolliseen ymmärtämiseen ja niiden realisoitumisen ennaltaehkäisemiseen täytyy perehtyä huolellisesti.

Tunnistan myös itse sen, että tietyt yritysideat vaikuttavat paljon helpommin menestyviltä, kuin toiset. Näin se varmasti onkin, mutta todellisuudessa yritysidea on ainoastaan pieni osa menestymisen fundamentteja. Suurin menestyksen ajuri on tuuri. Tuuria voi parantaa tekemällä oikeita asioita ja keskityttävä edessä oleviin haasteisiin ja ideoihin optimistisetsi mutta sopivan rationaalisesti. Paras mahdollinen symbioosi on, jos yrityksen johtorooleista löytyy sekä optimisteja, että rationaalisia ajattelijoita.

Lähteet:

Kahneman, D. 2011. Thinking Fast and Slow. Terra Cognita Oy