Johdanto

Roskaruoka -termi, kaloreiden, rasvan tai sokerin määrän arvostelu ja näin jouluun liittyen kinkunsulatusjumppa, ovat asioita, joista itselläni nousee kylmät väreet. Tiedätkö mitä yhteistä näillä edellä mainitsemillani asioilla on? Ne moralisoivat ja arvottavat ruokaa eivätkä palvele meille jokaiselle kuuluvaa ruokarauhaa.

Mikä on ruokasuhde ja ruokarauha?

Jokaisella meistä on jonkinlainen ruokasuhde, joka kehittyy läpi elämän. Ruokasuhteella tarkoitetaan henkilökohtaista suhdetta ruokaan ja syömiseen. Ruokasuhteessa on monenlaisia ulottuvuuksia ja se auttaa hahmottamaan syömistä kokonaisvaltaisesti sekä moniulotteisesti. (Talvia & Angle 2018.) Kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevassa ruokasuhteessa syöminen on monipuolista, riittävää ja joustavaa. Omaa kehoa kuunnellaan ja arvostetaan eikä syömiseen tai ruokaan liittyvä ajattelu häiritse ruuan ja syömisen ulkopuolella olevaa elämää. Tämän lisäksi jokaisen henkilökohtainen ruokasuhde vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin ja toisin päin. (Mikkilä 2021; Pusa 2022.) Tästä sekä monesta muustakin syystä johtuen on oleellista antaa ympärillä oleville ihmisille ruokarauha ja joka tukee jokaisen henkilökohtaista ruokasuhdetta. Syömishäiriöliitto on tehnyt virallisen ruokarauhajulistuksen joulukuussa 2019 ja 2021. Ruokarauhajulistus on ikään kuin ohjenuora, joka mahdollistaa itsellemme sekä ympärillä oleville ihmisille rauhan ruokailla ja suhtautua ruokaan neutraalisti. Ruokarauha tavoittelee kokonaisvaltaista terveyttä edistävää ruokasuhdetta, johon liittyy seuraavat asiat:

Kaikki ruoka on yhtä sallittua

Roskaruoka-termi on yleensä harmiton sutkautus, mutta sana liittää ruokaan vahvan moraalisen sävyn. Termi on käännös englannin kielen sanasta ’’junk food’’, joka on rantautunut Suomeen 1980-luvulla (Kolehmainen 2001). Roska-sana ruuan edessä alentaa ruuan arvoa ja tekee siitä mielikuvissamme likaisen. Ruoka on etuoikeus ja sitä kuuluu arvostaa eikä halventaa, oli kyseessä sitten esimerkiksi pizza, porkkana, suklaa tai leipä. Ruokien moralisointi lisää ruuasta ja syömisestä aiheutuvaa syyllisyyttä, joka vaikuttaa entistä enemmän terveellisen ruokasuhteen syntymiseen. Ruuasta aiheutuvaa syyllisyyttä voi mahdollisesti aiheuttaa esimerkiksi sen lokerointi terveelliseksi ja epäterveelliseksi tai sallituksi ja syntiseksi, koska se tuo ruokaan ja syömiseen moraalisen sävyn, kuten aikaisemmin mainittu roskaruoka-sana. Syyllisyys mitä luultavammin hankaloittaa neutraalia suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Näin ollen syyllisyydeltä ja ruokarauhaa rikkovilta ajatuksilta ja puheilta voidaan välttyä, kun ei arvota tai lokeroi erilaisia ruokia itselleen tai muille. Tätä voi olla esimerkiksi omien perusteettomien ruokarajoitusten puheeksi ottaminen. Tämä ei ole OK, varsinkaan ruokapöydän äärellä. Terveellisessä ruokasuhteessa kaikkia ruokia on samanarvoinen ja yhtäläinen lupa syödä vuorokauden ajasta riippuen, se tukee niin omaa kuin ympärillä olevien ihmisten ruokasuhdetta ja ruokarauhaa.

Jokainen saa syödä syyllistymättä

 Erilaiset tokaisut siitä kuinka vähän tai paljon lautasella on ruokaa ei tuo ruokarauhaa kanssa eläjille. Jokainen saa itse päättää paljon lautaselle valitsee ruokaa tai monta pullaa syö ilman, että sitä arvostellaan. Kalori- ja ravintoainesisältöpuhe ei myöskään kuulu ruokarauhaan eikä muutenkaan ole ok, varsinkaan ruokapöydässä. Oli kyse sitten normaalista tiistaipäivän lounaasta tai jouluruokapöydästä, jokainen saa valita oman annoksensa ilman kommentointia tai ruuan arvostelua. Se mitä kannattaa huomioida ruuan määrässä on se, että sitä riittää jokaiselle kanssa ruokailijalle, sillä ruoka ja syöminen kuuluu tasa-arvoisesti meille jokaiselle, se on perustarve.

Sinulla, minulla ja meillä kaikilla on samanarvoinen lupa syödä

Syömistä ei ansaita jollakin tietyllä ulkonäöllä tai olemuksella, vaan se kuuluu meille jokaiselle. Usein myös kuulee, että ruokaa ja sen maistumista liitetään tietynlaisiin ulkonäköihin tai kehojen kokoihin. Tämä on todella haitallista, sillä se lisää ja ruokkii vinoutunutta terveys- ja hyvinvointikäsitystä eli sitä, että jokin tietty ruoka, ruoka-aine tai ruuan määrä olisi ajatuksissamme yhteydessä ihmisen ulkonäköön.

Syömistä ei ansaita eikä kompensoida syömättömyydellä tai liikkumisella

Erityisesti näin joulun alla ja sen jälkeen kuulee paljon seuraavaa: ’’en nyt viitsi syödä tätä kun jouluna sitten…’’, ’’menen tästä kinkunsulatusjumpalle’’ tai ’’jouluna tuli syötyä niin nyt pitää ryhdistäytyä’’. Välillä elämässä tulee yksinkertaisesti syötyä tavanomaista enemmän, eikä se tarkoita sitä, että edes fysiologisesti olisi tarvetta tietoisesti kompensoida syömäänsä ruokaa syömättömyydellä tai liikkumisella. Meillä jokaisella on tarve syödä päivästä riippumatta riittävästi ja täysipainoisesti, riippumatta siitä mitä söit eilen tai viikonloppuna.  Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi joulun aikana saisi liikkua, mutta jos liikkumiseen ja/tai syömättä jättämiseen liittyy kompensointia, itsensä rankaisua tai pakonomaisuutta, se ei ole ok eikä ruokarauha tai terveellinen ruokasuhde ole läsnä.

Pohdintaa

Usein erilaiset sutkautukset liittyen ruokaan, syömiseen ja kehoihin on tarkoitettu harmittomina asioina, mutta ne ylläpitävät vinoutuneita käsityksiä terveydestä ja hyvinvoinnista eivätkä tue tasapainoista, monipuolista, joustavaa suhtautumista ruokaan, syömiseen ja kehoihin. Siksi olisi tärkeää miettiä, mitä omasta suustaan päästää ulos. Terveellinen ruokasuhde on tasapainoinen, monipuolinen ja joustava. Voi olla, että jonain päivänä jälkiruoka on päivän tärkein ateria.

Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä (2021) kertoo blogitekstissään, että mitä sallitumpaa suklaan ja herkkujen syöminen 365 päivää vuodessa sitä vähemmän suklaan ja herkkujen syömiseen liittyy odotuksia, latauksia, hallitsemattomuuden tunnetta, syyllisyyttä ja ankaruutta itseään kohtaan silloin kun suklaan tai herkkujen syömiselle antaa luvan. Tuntuu, että nykyajan maailmassa on todella vaikea ajatella sallivasta latauksettomasta syömisestä ja ruuasta. Tuntuu, että joutuisi ’’sotimaan’’ nykyaikaista maailmaa vastaan, kun kuulee jatkuvasti ympäriltään, että mikä ruoka on ’’terveellistä’’ tai ’’epäterveellistä’’. Henkilökohtaisesti olen huomannut sen, että omien ajatusten tarkastelun ja ajatustyön myötä, suhtautuminen herkkuihin on neutraalimpaa ja sallivampaa, eikä ruuasta ja syömisestä aiheutuvaa ’’morkkista’’ eli syyllisyyttä enää juurikaan tule.

Nyky-yhteiskunnastamme kulttuurista voidaan käyttää termiä laihdutuskulttuuri, jonka tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi hoikkien tai lihaksikkaiden kehojen ihannointi ja paremmaksi asettaminen, rasvaisuuden pelko, ruokien arvottaminen sekä syömiseen ja liikkumiseen kohdistuvat säännöt ja määrät. Laihdutuskulttuuri antaa hyväksyntää syömishäiriötyypilliselle oireilulle, jolloin syömishäiriöön sairastumiseen ja sairastamiseen vaikuttaa yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. (Penttilä 2022.) Kulttuuri sanan määritelmään sisältyy oleellisesti esimerkiksi käytetty kieli, elintavat ja uskomukset, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaiseen terveyteen (Duodecim 2021). Käytetyllä puheella ja ilmaisuilla on siis mahdollisuus ylläpitää yhteiskunnan normeja tai muuttaa niitä. Puheella, kielenkäytöllä ja esimeriksi erilaisilla ilmaisuilla tehdään ja vahvistetaan omia ajatuksia ja valintoja, vaikkakin se saattaakin olla osittain tiedostamatonta.  Tästä syystä siis kaikella mitä ja millä tavoin sanot ja puhut, on merkitystä niin yhteiskunnalle kuin vieressä istuvalle lounaskaverille. Ruokarauhan antaminen edesauttaa laihdutuskulttuurisesta yhteiskunnasta pois pääsemistä ja vastuullisuutta ruuan, syömisen ja liikkumisen äärellä, jolloin maailma voisi olla sallivampi paikka meille jokaiselle.

Vaikka saattaakin kuulostaa hölmöltä tarttua pieniin sanoihin ja tekoihin, niillä on todellisuudessa suuri rooli. Se miten ajattelemme ja puhumme itsellemme sekä ympärillä oleville ihmisille ruuasta ja syömisestä on merkityksellistä. Tästä syystä toivon, että lukemasi teksti on herättänyt ajatuksia, ja annat tästä edespäin ruokarauhan itsellesi sekä kaikille ympärillä oleville ihmisille niin arkena kuin juhlanakin.

Vielä lopuksi, Syömishäiriöliiton ruokarauhan julistus:

1. Syöminen on perustarve ja yksi elämään kuuluvista nautinnoista.
2. Jokainen saa syödä syyllistymättä.
3. Terveellinen syöminen tarkoittaa täysipainoista, riittävää ja joustavaa ruokailua.
4. Terveessä ruokasuhteessa ei ole erikseen sallittuja ja kiellettyjä ruokia.
5. Syömistä ei tarvitse ansaita liikkumalla tai suorituksilla.
6. Herkut kuuluvat terveelliseen ruokavalioon.

Lähteet

Duodecim. Terveyskirjasto. 2021. Kulttuuri ja terveys. Luettu: 2.12.2022 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01283

Kolehmainne, T. 2001. Roskaruoka?. Kotimaisten kielten keskus. https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_%281996_2010%29/roskaruokaa

Mikkilä, K. 2021. Syömishäiriö, ravitsemushoito ja ruokasuhde. Syömishäiriöliitto – SYLI. Blogi.

Luettu: 23.11.2022 https://syomishairioliitto.fi/blogi/syomishairio-ravitsemushoito-ja-ruokasuhde

Mikkilä, K. 2019. Ruokarauhaa joulupöytään. Syömishäiriöliitto – SYLI. Blogi. Luettu: 25.11.2022 https://syomishairioliitto.fi/blogi/ruokarauhaa-joulupoytaan

Penttilä, A. 2022. Mitä laihdutuskulttuurilla tarkoitetaan ja miten se liittyy syömishäiriöihin? Luettu: 2.12.2022 https://syomishairioliitto.fi/blogi/mita-laihdutuskulttuurilla-tarkoitetaan-ja-miten-se-liittyy-syomishairioihin

Pusa, T. 2022. Tasapainoinen ruokasuhde hyvinvoinnin perustana. Sydänliitto. Luettu: 23.11.2022 https://sydan.fi/artikkeli/tasapainoinen-ruokasuhde-hyvinvoinnin-perustana/

Syömishäiriöliitto – SYLI. Ruokarauha kuuluu kaikille – Ruokarauhan julistus. Luettu: 2.12.2022 https://syomishairioliitto.fi/wp-content/uploads/Ruokarauha.pdf

Talvia S, Anglé S. Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2018