Tampere
17 Jun, Monday
16° C

Proakatemian esseepankki

Asento



Kirjoittanut: Henri Kupi - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Ryhti ajatellaan asennoksi, jossa asian, useimmiten ihmisen, ajatellaan olevan. Hyvä ryhti voidaan ajatella usein särmäksi, pontevaksi, selkä suorana seisomiseksi tai istumiseksi. Hyvä ryhti voi viestiä muille itsevarmuudesta ja päättäväisyydestä. Nämä ovat kaikki hyvin länsimaisia ajatusmalleja. Ryhdin ja asennon pohjalta teemme paljon päätelmiä muista ja muokkaamme omaa olemista vaikuttaaksemme muiden ajatteluun.

 

Fysioterapiassa ryhti ja asento, ja niiden analysoiminen tulee hyvin tutuksi koulun ja työn kautta. Paljon mietimme ryhtiä anatomian, biomekaniikan ja kehon kuormituksen kautta ja niihin pohjautuen. Meille opetetaan, että optimaalinen asento koostuu luotisuorasta linjasta, joka kulkee ihmisen sivulta katsottuna korvan takaa, olkapään kautta, reisiluun isoon sarvennoiseen ja siitä polven nivelnastan kautta nilkan kehräsluuhun. Nykyään kuitenkin ymmärrämme hieman paremmin, että jäykkä paikallaan seisominen ei paljoa kerro henkilön todellisesta olemisesta arjessa. On myös havaittu verrattaessa esimerkiksi epäspesifistä, eli Hannu Luomajoen mukaan hyvänlaatuisesta alaselkäkivusta kärsivien ihmisten asentoa selkäkivuttomien asentoihin, että niissä ei juurikaan ole eroa. Voidaanko siis sanoa, että tietynlainen virheelliseksi ajateltu asento selittää kivun, jos kipu ilmenee vain joillekin samanlaisessa asennossa oleville?

 

Ymmärrämme kuitenkin nykyään myös sen, että esimerkiksi istumatyön ergonomiassa ei enää suosita yhdenlaista hyvää asentoa, jossa tulisi olla, jotta paikat eivät kipeytyisi ja pysyisimme terveenä. Parempi vaihtoehto ja suositus onkin vaihdella asentoa ja liikkua välillä sekä seisten ja kävellen, että myös istuen ja paikalla ollen liikuttaa rankaa ja raajoja eri suuntiin. Elimistö kaipaa liikettä, jotta kudoksissa ja soluissa tapahtuu aineenvaihduntaa ja keho toimii paremmin.

 

Onko asennolla sitten väliä?

Meitä on monenlaisia, olemme yksilöitä ja meillä on erilaisia vartaloita ja elimistöjä. Kaikki yleiset ohjeistukset eivät siis sovi kaikille. Esimerkiksi kyykkyyn meneminen voi näyttää hyvin erilaiselta eri ihmisillä johtuen kehon eri mittasuhteista. Pelkästään jo reisiluun pituus suhteessa muuhun vartaloon vaikuttaa merkittävästi siihen miltä kyykistyminen näyttää. Ei siis voida sanoa suoraan, että kyykky täytyisi tehdä tietyllä tavalla.

 

Kaikki ei kuitenkaan selity rakenteellisilla eroilla eikä niihin voi aina vedota, jos joku asento tai liike ei onnistu tai se tuottaa kipua. Joskus myös luiden ja nivelten ympärillä olevat pehmytkudokset voivat vaikuttaa liikkeen laatuun ja suorittamiseen. Esimerkiksi kyykkyyn mentäessä pohkeen kireys voi rajoittaa nilkan liikettä tai takareiden kireys voi aiheuttaa selkään pyöreyttä. Näihin asioihin pystymme kuitenkin vaikuttamaan yksilön tarpeet ja tilanne huomioiden. Se, että onko selän pyöristyminen automaattisesti huono asia, niin ei. Teemme paljon asioita ja askareita arjessa pyöreällä selällä. Kyse on ennemminkin siitä, miten pystyy kontrolloimaan selän pyöreyden.

 

Jos ajattelemme kehon tukirakenteita, usein mieleen tulee kuva luurangosta. Luuranko muodostaakin meidän luisen tukirankamme, mutta se ei yksinään riitä hallitsemaan kehoon kohdistuvaa kuormitusta. Jos ajattelemme luista tukirakennettamme tarkemmin, huomaamme, että luut eivät ole missään kohtaa mekaanisesti kiinni toisissaan vaan välissä on aina jokin muu kudosrakenne, useimmiten rustoa, nivelsiteitä ja muuta kudosta. Lisäksi luiden ja nivelten ympärillä on pehmytkudosta. Voimme siis ajatella luiden kelluvan muiden kudosten ympäröimänä. Mielikuvaa kellumisesta ei myöskään yhtään vähennä tieto siitä, että rusto ja muut sidekudosrakenteet sisältävät runsaasti vettä.

 

Toisin sanoen myös pehmytkudoksilla on merkittävä rooli kehoon kohdistuvan kuorman jakautumisessa tasaisesti. Mikä tarkoittaa sitä, että osa kuormasta kohdistuu luustorakenteisiin, osa nivelrakenteisiin, ja osa pehmytkudoksiin lihaksiin, jänteisiin ja sidekudoksiin. Ei koulussa oleva luurankomallikaan pysyisi pystyssä, jos ei sitä roikotettaisi päästä ulkoisella tukirakenteella. Jos joku näistä osista ei toimi kunnolla, silloin kuorma ei jakaudu tasaisesti ja kuorma kasvaa muissa osissa enemmän. Kuormituksen kasvaessa riittävän suureksi kudokseen voi muodostua kudosvaurioita. Esimerkiksi pyöreällä selällä nostaminen ei suoranaisesti ole haitallista, kun kehoon kohdistuva kuorma on sopiva ja kaikki eri kudosrakenteet hallitsevat sen hyvin. Jos kuorma sitten kasvaakin suuremmaksi, massan tai liikenopeuden myötä, ja esimerkiksi lihasten voima ja kyky kontrolloida liikettä pettää, voi lihaksiin tulla vauriota. Samalla kuormitus muissa rakenteissa kasvaa suuremmaksi, mikä voi altistaa vaurioihin myös muualla kehossa esimerkiksi selän välilevyissä.

 

Niin kuin sanoin, pyöreällä selällä nostaminen ei sinällään ole haitallista, olennaista on vain suhteuttaa kuorma sellaiseksi mitä elimistö pystyy vielä hallitsemaan. Harjoittelulla näitä ominaisuuksia voidaan vahvistaa ja olisikin hyvä, ettei harjoittelua tehtäisi pelkästään optimaalisissa asennoissa, selkä suorana ym. vaan harjoitettaisiin myös niitä asentoja ja liikeitä, joita arjessa tulee tehtyä silloin, kun täydellistä tekniikkaa ei aina tule ajateltua. Harjoitellessa tulee vain ymmärtää, että ei heti lähde tekemään ”huonossa” asennossa samoilla kuormilla, kuin on ”hyvässä” asennossa tottunut tekemään, vaan suhteuttaa kuorman sopivaksi. Eihän uutta liikettä ikinä aloiteta harjoittamaan täysillä isoilla painoilla.

 

Onko kuormitus ainoa asia mihin asento vaikuttaa?

Jos ei mietitä kuormitustilannetta vaan niin sanotusti perus arkea ja olemista, ja siinä toteutuvaa asentoa ja ryhtiä, niin on asennolla muutakin vaikutusta kuin itsevarman olemuksen viestiminen. Niin kuin aikaisemmin totesin, asennolla ei välttämättä ole suoraa seurausta selkäkipuun tai ei voida absoluuttisesti sanoa, että tietynlainen asento aiheuttaisi tulevaisuudessa jonkin vaivan. Toki riskit voivat kasvaa tietyissä asennoissa ja tilanteissa.

 

Asennolla ja ryhdillä on kuitenkin vaikutuksia myös tuki- ja liikuntaelinten ja niihin liittyvien vaivojen ulkopuolelle. Toki aikaisemmin mainitut sosiaaliset ja psykologiset seikat yhteisössä ja vaikutelman tekemisessä ovat totta kai myös olennaisia ja huomioitavia asioita kokonaisuuden kannalta, mutta asennolla on myös fysiologisia vaikutuksia. Jos taas kuvittelemme ihmisen anatomisen mallin mieleemme ja asetamme hänet seisomaan tai istumaan niin sanotusti lysyyn ja kaksin kerroin, niin huomaamme, kuinka esimerkiksi kylkiluiden ja keuhkojen tila käy ahtaaksi. Tällöin keuhkot eivät pääse laajenemaan kunnolla eikä palleakaan pääse toimimaan niin kuin sen pitäisi, alamme käyttämään pallean sijaan enemmän apuhengityslihaksia ja hengitys menee pinnallisemmaksi. Sopivissa määrin tämmöinen ”röhnötys” ei ole haitallista ja voimme tehdä sitä huoletta. Kuitenkin isommissa määrin tai jatkuvana perusasentona kyseinen kuvailemani asento voi alkaa vaikuttaa myös terveyteen ja hyvinvointiin.

 

Kun asentomme on jatkuvasti kasaan painunut eivätkä keuhkot ja hengityslihakset pääse kunnolla toimimaan, se alkaa vaikuttamaan elimistömme kaasujen vaihduntaan solutasolla. Sillä voi olla laajasti vaikutusta kehossamme. Esimerkiksi aivojen toiminta voi heikentyä monilla tavoilla ja voi esiintyä väsymystä, vireystilan laskua, ahdistuneisuutta, jopa masentuneisuuden riski kasvaa. Heikentynyt hengitys ja kaasujen vaihto voi myös kuormittaa muuta hermostoa ja lisätä kipuherkkyyttä ja kivun aistimista. Samoin sydämen kuormitus kasvaa. Samoja asioita esiintyy myös esimerkiksi hoitamattoman uniapnean myötä, kun yönaikainen hengittäminen ja kaasujen vaihto on heikentynyt.

 

Eli onko asennolla merkitystä vai ei?

Tylsä vastaus on, että pitää katsoa kokonaiskuvaa. Jos ei ole ongelmia ja mikään ei haittaa elämää, onko esimerkiksi fysioterapeutin aiheellista huomauttaa tai lähteä ohjaamaan asennon korjaamista? Vaikea sanoa täysin. Mielestäni tulisi ainakin välttää demonisointia ja välttää aiheuttamasta turhia ongelmia ja rohkaista mieleiseen ja sopivaan liikkumiseen. Ennaltaehkäisevästä näkökulmasta mielestäni on haastavaa vetää rajaa siihen, mitä tulisi harjoittaa ja miksi, välttäen turhaa pelon aiheuttamista ja toiminnan rajoittamista.

 

Tietyt mekaaniset ja biomekaaniset periaatteet määrittelevät optimaalisia kuormitustekijöitä, mutta itse näen, että säännöllinen liikkuminen ja liikunnan harrastaminen itselle mieluisalla tavalla on yksi parhaista tavoista lähestyä aihetta. Kun liikut säännöllisesti, ja vielä erilaisilla tavoilla, harjoitat kehoasi toimimaan erilaisissa tilanteissa ja asennoissa. Näin lihakset vahvistuvat, hermoston toiminta pysyy hyvänä ja paranee, luusto ja nivelet toimivat ja pysyvät terveinä sekä ylipäätään aineenvaihdunta toimii paremmin verenkierron ja usein automaattisesti mukana tulevan hyvän hengittämisen myötä. Kehossa tapahtuu solutasolla asti pumppaavaa liikettä ja toimintaa, joka poistaa vanhaa ainesta ja tuo uutta tilalle, sekä pitää kudokset joustavina.

 

Kiteyttäisi asian näin: Ylläpidä ja harjoita liikkumista, niin asennolla ei ole väliä.

Kommentoi