Olen viimeaikoina kuullut toistuvasti sanottavan, että nyt on työnhakijan markkinat. Voi olla, ja toivonkin näin, koska valmistuminen siintää enää kulman takana, jonka jälkeen olisi tarkoitus aloittaa se paljon puhuttu oravanpyörä. Jos todellakin on työnhakijan markkinat, sehän tarkoittaa sitä, että voin periaatteessa valita paikan, minne menen töihin. Onpa upeaa! Kerrankin olen oikeaan aikaan liikkellä!

Työnhakijan markkinat tarkoittavat tosiasiassa sitä, että sosiaalisen median ja digitalisaation myötä yritysten rekrytoimisprosessit tavoittavat entistä enemmän porukkaa ja samalla avoinna oleviin työtehtäviin hakee entistä enemmän ihmisiä. Koska vapaat työpaikat käytännössä löytävät sinut, on helppo lähettää hakemus ja oma CV haluttuun paikkaan. Helppoa!

Ainoa mutta kyseisessä asiassa on se, että samalla kun hakijoiden määrä kasvaa, se samalla heikkenee. Hakemusten ja CV:n laatu ja ulkonäkö merkkaa entistä enemmän. Ensimmäisessä seulassa kaatuu ne, kenen liitetiedostot ovat heikolla tasolla. Seuraavaan vaiheeseen päästyään on pystyttävä vakuuttamaan haastattelija omasta intohimostaan juuri kyseistä alaa ja yritystä kohtaan. Monella alalla haetaan valmiita osaajia, koska halutaan valmis paketti. Tällöin ei tarvitse kouluttaa ketään uudestaan. Sehän maksaa!

Jos olet tarpeeksi supliikki mies tai -nainen, ja satut pääsemään koeajalle kyseiseen yritykseen, on asiat silloin melko hyvällä mallilla. Joko rakastut työpaikkaan, tai sitten et. Työnantaja joko näkee sinussa potentiaalia, tai sitten ei. Tässäkin vaiheessa on vielä matkaa paikan saamiseen, mutta hyvällä työmoraalilla voit varmistaa itsellesi tontin unelmiesi organisaatiossa. Mikä sen hienompaa.

Kuitenkin ennen kaikkea tätä sinun on täytynyt opetella hyvät sosiaaliset taidot, asiakirjojen asettelu ja se, miten niistä saa sellaisia, että ne koetaan mielenkiintoisiksi. Tämän päälle sinun pitää vielä vakuuttaa rekrytoija omasta potentiaalistasi ja suuresta halusta tehdä töitä kyseiselle yritykselle. Nämä ovat asioita, joiden takia valtaosa hakijoista hylätään tai jätetään valitsematta.

Yritykset arvostavat pitkän tähtäimen suunnitelmia, halua edetä urallaan ja sitä, että on palo jotain tiettyä asiaa kohtaan. Jos edellä mainittu hakija jostain sattuu löytymään, niin silloin taidot ja osaaminenkaan ei loppujen lopuksi nouse suurimpaan rooliin. Niitä pystyy tarvittaessa kouluttamaan, mutta henkilön ajattelumalli on yleensä niin syvälle juurtunut, että sitä voi olla hankala muuttaa.

Tällaiset henkilöt ovat rekrytoiville yrityksille niitä timantteja, joita etsitään kissojen ja koirien kanssa. Kun sellainen löytyy, siitä halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain. Aion valmistuttuani olla tällainen timantti, joka hohdollaan häikäisee jokaisen haastattelijan sokeaksi kaikille mahdollisille puutteilleni.

Aamen.

Julkaistu Totalin blogissa 10.10.2018

https://pieceoftotal.blogspot.com/b/post-preview?token=APq4FmD1m5Rl_nX5AzcvldjMwmH2bn9HJkw-3d92xwj6gyamsVKiBoTGBsXBq5bMVrQL22vCeSx_lnhOgmzBQui2zYB4RASfgWQsyZ2qKJzs2CZRrg50vCTfJG_5wygQBUjZzXT9VyYC&postId=1614243270731817874&type=POST