Olen nyt 25 vuotias. Koen olevani perusterve ja melko hyvässä kunnossa. Tai ainakin olen kokenut. Olen tottunut siihen, että pysyn hyvässä fyysisessä kunnossa melko pienellä työllä ja vaivalla, joten en ole oikein koskaan ajatellut liikkumista kovin suunnitelmallisesti. Armeijassa nostin penkkipunnerruksessa 100 kiloa ja juoksin puolimaratooneja huvikseni. Nyt työmatkalla ollessani kävelin viikossa reilu 100 kilometriä, jonka aikana tajusin, etten ole liikkunut toviin yhtään. Koko syksy on ollut todella kiireistä, enkä ole vapaa-aikana jaksanut liikkua. Voisin luetella lisääkin tekosyitä, mutta säästän sinut siltä. Kokeilin työmatkalla illalla hotellilla tehdä perus liikuntasarjoja, jotka muutamavuosi sitten olivat itsestään selviä, mutta jotka nyt tuntuivat aivan hirveiltä. Yllätys! Et ole enää 18. Itseasiassa nuoruus on joka vuosi kauempana ja kauempana.

Sattumalta olin ottanut reissulukemiseksi Oskari Saaren kirjoittaman kirjan Aki Hintsa – Voittamisen Anatomia. Kirja on samalla elämänkerta kertoen Hintsan kokemuksista, sekä samalla opas hänen metodeihinsa lääkärinä. Hintsa aloitti uransa lähetystyössä Etiopiassa, jossa hän aikanaan tutustui maailman parhaisiin pitkänmatkan juoksijoihin. Sieltä ammattiurheilun ovet avautuivat Hintsalle, joka päätyi aina F1 kuljettajien luottolääkäriksi asti. Tarina on hieno, mies joka rakastaa toisten auttamista, omistaa sille koko elämänsä, ja haluaa oppia koko ajan paremmaksi. Hän on kehittänyt oman reseptin terveelliseen elämään, joka koostuu 7 eri osasta: fyysinen harjoittelu, ravinto, lepo, biomekaniikka, henkinen energia, yleisterveys, sekä kaiken keskellä oleva ydin tai core, niin kuin Hintsa puhuu. En uppoudu tässä esseessä kaikkiin yksittäisiin osa-alueisiin, eikä niissä ole oikeastaan mitään uutta. Mikä tekee Hintsan metodista erityisen, on hänen tapansa ajatella jokaista ihmistä yksilönä, jolla on erilaiset taustat ja tarpeet kuin toisella, sekä noista seitsemästä osasta koostuva kokonaisuus, jonka tärkein osa on ihmisen ydin.

Tämän esseen tavoite itselleni on seuraava: älä ole 25 vuoden päästä se esimerkki ylityöllistyvästä ja löysistyvästä miehestä, joka tajuaa seuraavan kerran, ettei ole enää 25.

Hintsan coressa on paljon samaa kuin Simon Sinekin ”Start with why:ssa”. Ihmisen ydin on syvältä kumpuavaa motivaatiota ja energiaa, joka antaa olemassaolollemme syyn. Core on jokin, joka saa meidät nousemaan aamulla sängystä, ja jonka takia haluamme pitää itsemme terveenä. Hintsan kehän voikin nähdä myös niin, että Ydin kannattelee yksittäisiä terveyden osa-alueita, ja osa-alueet suojelevat ydintä. Ihminen pärjää, vaikka yksittäiset osa-alueet kärsisivät, jos ydin vain on kunnossa. Mutta jos osa-alueet kärsii, eikä ydin ole ottamassa koppia, tippuu syvälle.

Hintsa oli vaikuttunut Etiopialaisen kestävyysjuoksijan Haile Gebreselassien motivaatiosta herätä aikaisin joka aamu juoksemaan. Elämä Etiopiassa on raskasta, mutta myös yksinkertaisempaa kuin meillä. Haile vain rakasti juosta, ja siksi hän juoksi. Yksinkertainen elämä helpottaa paljon oman coren löytämistä, kun ympärillä ei ole tuhat asiaa häiritsemässä. Hintsa näki tässä yhteyden moniin suomalaisiin ja muihin länsimaalaisiin huippu-urheilijoihin, joiden pitäisi pitäisi pärjätä paljon paremmin kilpailuissa, koska heillä on paremmat varusteet, paremmat elinolot, huippulääkärit ja resursseja kehittyä. Silti Etiopialaiset pieksevät meidät. Hintsan asiakkaat, Häkkinen, Räikkönen ja Bottas kärsivät toisinaan paljon elämänhallinnasta, koska mikään ei tuntunut riittävän heille ja samaan aikaan maailma oli täynnä erilaisia ärsykkeitä. Coren etsiminen ja harjoitus oli mielestäni Hintsan tärkeimpiä tehtäviä ja nerokkaimpia oivalluksia urheilulääkärinä. Kun ihminen tuntee ytimensä, mitkään haasteet eivät ole ongelmia. Sen olen ehkä myös huomannut meissä opiskelijoissa. Uuvumme ja lyömme päätämme seinään vain niin kauan, kuin löydämme sisäisen missiomme ja olemme sujut sen kanssa. Vaikka moni Proakatemialainen käykin lähellä uupumusta, ja opiskelu tuntuu rankalta, en usko, että se johtuu siitä, että meidän ongelmat olisi jotenkin isompia ja vakavampia. Se johtuu siitä, että haastamme itseämme työskentelemään tavalla, jossa meidän on pakko tuntea itsemme pärjätäksemme, eli löytää oma coremme.

Oman näkemykseni mukaan Hintsan core- käsite liippaa myös läheltä minäkuvaa, jossa näkökulma on tärkeä. Huomasin sen, kun tarkastelin omaa hyvinvointiani viime vuosien aikana. Tunnetilat perustuvat usein odotuksiin itsestämme ja ulkopuolisesta maailmasta, ja lähes aina kun olen kokenut jonkunlaista ahdistusta, on se ratkennut sillä, että opin näkemään asian vähän uudesta kulmasta, ja ehkä muuttamaan odotuksiani ja tavoitteitani.

Nyt syksyllä koin valtavaa painetta ja ahdistusta tiimin johtajuudesta, koska koin, etten voinut enää allekirjoittaa tiimin suuntaa ja koulun tarkoitusta. Ahdistus ajoi minut nurkkaan ja kriisiin, jolloin minun oli pakko kertoa siitä myös muille, ja käsitellä sitä tiimiläisten ja valmentajien kanssa. Ja kuin taikaiskusta, paha olo helpotti, kun pystyin hyväksymään oman näkökulmani, ja muuttamaan olettamiani muiden ja itseni odotuksia minusta. Sama tapahtui myös silloin, kun en kokenut enää tyydytystä sosiaalisesta mediasta ja vaikuttajana työskentelystä. Se oli hirveää aikaa, koska en osannut vaihtaa näkökulmaani asiaan. Odotukset ja paine saivat minut oireilemaan henkisesti ja fyysisesti. Ja kun vihdoin opin myöntämään itselleni, että on okei, jos haluaa tehdä jotain uutta, olo helpotti ja pystyin jatkamaan elämääni.

Olen tunnistanut, etten nuku ja liiku optimaalisesti, mutta se on sentään alku. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että alan tuntea itseäni aika hyvin. Tiedän intohimoni ja syyni nousta sängystä, ja olen onnellinen niiden kanssa. Kun tunnen ytimeni, ongelmat ja haasteet tuntuvat vain ongelmilta ja haasteilta, ei sen pahemmilta. Minun ei tarvitse ottaa niitä henkilökohtaisesti, vaan ne vain tapahtuvat, ja voin työskennellä niiden kanssa. Paha olo ja kipu ovat osa ihmisyyttä, ja se on loistava työkalu, jos sitä oppii käyttämään. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että pitäisi lopettaa kyseinen asia kokonaan. Usein rakastamammekin asiat tuottavat tuskia, jos teemme niitä väärin tai emme ymmärrä itseämme.

Myös ympäristöllämme ja läheisillä ihmisillä on valtava vaikutus terveyteemme, mutta nekin ovat yksilöllisiä, niinkuin Hintsan mukaan kaikki tekijät. Monissa suhteissa olleena minusta on hassua, kun kuulen puhuttavat parisuhdekiloista tai suhteen aikana tippuvasta kunnosta. Itselläni se toimii päinvastoin. Onnellisessa suhteessa elän huomattavasti terveempää arkea, kuin yksin asuessani. Vaikutus oli välitön, kun tyttöystäväni muutti tänä keväänä Reykjavikkiin opiskelemaan. Ruokailu-, uni- ja liikuntatottumukset muuttuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä, eikä yhtään parempaan suuntaan.

Ihmisen ikä on kuitenkin pitkä, ja koko elämä on jatkumo. Mitä tänään et tee, sen saa tehdä vielä huomennakin. Elämäntapoihin on helppo tottua, ja ottaa ne itsestäänselvyyksinä, jolloin muutos tuntuu vaikealta. Todellisuudessa muutos on joka päivä yhtä vaikea. Joko sinä menet lenkille tai et mene. Se päätös meidän on tehtävä joka päivä uudestaan. Ja nyt minä menen lenkille.